Kuvia jo hetki sitten menneiltä päiviltä. Kamerassa on ollut akku lopussa ja kuvat jääneet sen syövereihin. Uimareissu lähirannalla. Mummilan reissulla ja Linnanmäellä. Yhdistelmä vauva mukana ja itse laitteissa kiertämässä ei ollut toimivin. Eikä sekään että autolla perille asti. Jospa jotain opimme tästä kerrasta. Onneksi pikkuveljet, joiden seuraneitinä olin, viihtyivät kuitenkin. Niin on sulonen tuo tyttö halaillessaan kettupehmoaan ettei voi kuvia olla ottamatta. 

Mummilan reissulla mieleen tulivat omat vanhat istumarattaani, todelliset aarteet. Niitä sitten penkomaan talon alta ja sieltähän ne löytyivät. Kovin olivat kankaat kärsineet ja yksi rengaskin kadonnut, vaan vielä näistä oiva peli puistoreissuille saadaan. Nyt on jo uudet kankaat ommeltuina ja vararengaskin mummilasta löytyi, kunhan saataisiin kankaat paikoilleen ja pehmustekin vielä ommeltua niin esittelen projektia enemmän. 

Kesäilta. 

Ohjelmantäyteinen viikko kohta takana. Kamerasta oli akku lopussa, niin kuvia meidän tekemisistä ei tällä kertaa ole. Maanantaina käytiin uudessa lähikirjastossa tulostamassa kaavat edellisestä postauksessa näkyneeseen syöttytuolin pehmusteeseen ja samalla sattui silmiin Virkkuri. Sen lainasin ja kannatti! Uutta inspistä löytyi kesken jääneeseen siksak-mattoon. Olin pitkään miettinyt, jaksanko kuitenkaan tuota siksakkia tehdä loppuun tai että riittäkö kude niin pitkään mattoon kuin haaveilin. Kuusikulmainen matto innosti niin paljon että eilen illalla vauvan jo nukkuessa yöunia alkoi koukku heilua. Moneen otteeseen aloin ja purin, ohje oli aika hankalaselkoinen. Vieläkään en tiedä, teenkö ohjeen mukaan, mutta toimii näin ainakin. Saa nähdä kuinka pitkälle tässä matossa pääsen. Tämä on ainakin helppo lopettaa siinä vaiheessa kun villakude loppuu. Joko iso olohuoneen matto tai kiikkustuoliin alle pienempi.

Tiistaina me puolestaan haettiin meille pakastearkku ja keskiviikko sain sinne mustikoita täytteeksi. Torstai oli neuvolapäivä ja illalla muutamia naisia kylässä. Paistettiin lettuja ja nautittiin toistemme seurasta. Perjantaina oltiin kaupungilla kulkemassa, mitään ei tällä kertaa ostettu, kunhan aikaa kulutettiin. Virkkauksen lisäksi eilen laitoin mansikoita soseeksi ja pakkaseen. Kaikennäköistä sitä on touhuttu. Ja onhan tuo aika kulunut ihmeen nopeaa, vaikka mies olikin jälleen koko viikon pois kotoa. 

Nyt on vauvaraukka vähän kipeenä, liekö rokotuksista saanut oireita vaiko ihan tautia pukkaa. Joka tapauksessa ollaan neljän seinän sisällä kotona ja vaikka virkataan jos ei muuta keksitä. 

(vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia, mutta niin ihania)

Arkikin on juhlaa kun mies on kotona. Kunnon aamupalat ja ruuat. Seuraa kokoajan vauvalla ja äidillä. Käytiin ihan uimarannalla. Tyttö syö jo kovaa vauhtia soseita, maistuu hänestä vallan paremmalta kuin maito, ainakin syömismääristä päätellen. Sitterikin näyttää siltä. Tähän tarpeeseen haimme syöttötuolin. Kovin pitkään ei vielä  uskalla pitää alta puolivuotiasta istumassa, vaikka kovin pätevänä siinä istuukin. Jalat tukevasti alatasolla ja käsillä pitelee pöydästä kiinni. Irrottaessa keikahtaa sivulle. Olihan sille tuolille pehmikkeet ommeltava, kaupan tätien myymät kun ei äitiä niin kovin miellytä. Ja kun kaapissa oli pöytäliinasta jääneet Muija-kernin jämät, niin mikäpä oli omista tarpeista ommellessa. Kaavat pehmusteisiin löytyi Ruttuja-blogista. Suoraan ei kirjaston tulostin saanut oikean kokoista aikaan, niin leikkaaminen oli vähän haastavaa, mutta ompelu sujui oikein joutuisaan, yksien päiväunien aikaan. Tein vain päällipuolet kernistä, sitä kun oli hiukan hintsusti. Vaan hyvä niin, oli aika paljon näppärämpi kääntä kun toinen puoli on puuvillaa. Eikä näköjään vilku mistään välistä puuvilla, niin että samapa oli säästää tässä kohdin. Vanulevyä ei meidän talosta löydy, joten ihan tyynynsisuksista löytyneellä vanulla nämä täytin. Samoin tarranauha puuttui, mutta ompelin sivulipareiden alareunoihin solmimisnarut, toimii näinkin. Kannatti vaiva! Nyt on kivannäköiset ja helposti pyyhittävät pehmusteet tytön tuolissa. 

Kool-Aidia ja villalankaa kiehumassa. Lopputuloksena ihanan värisiä lankanöttösiä. Jospa päivänä jonakin jaksais vielä puikot kaivaa kaappien uumenista ja kutoa näistä raitasukat syksyn kylminä lämmittämään. Kiitos ystävähyvä tästäkin kässäideasta ja päivän piristyksestä! 

Tässä menneinä päivinä me ollaan muuton lisäksi vaihdettu rattaat toisiin. Samanmukaisesti vaihdettu, sillä annettiin meidän Bumblet näiden Emmaljungan vikinkien entiselle omistajalle. Toinen haki leveää istumaosaa ja me puolestaan käännettävää sellaista. Vaikka kuinka rattaiden hankintaa oli pohdittu yökaudet läpeensä, ei kuitenkaan pärjätty ensimmäisellä hankinnalla. Vauva viihtyi hyvin kasvot menosuuntaankin, mutta äiti haluaa nähdä lapsensa. Nyt ollaan kumpikin tyytyväisiä! Pieni kasauskoko menetettiin, mutta kyllä nämä meidän konttiin mahtuu kuitenkin. Ja koska uudet rattaat, niin myös uusi vaunuverho ja istuinpehmuste. Vaunuverho asiassa pikku hiljaa olen viisastunut ja päättänyt jättää irtoilevat sirkat pois ja niiden tilalta tein vain tavan napinlävet. Toimii! Halvemmallakin pääsee näin. Vaunuverhon ompelin tyynyliinasta. Istuinpehmusteen puolestaan Marimekon Räsymatto-puuvillasta, toinen puoli on mustavalkosta tasaraitatrikoota. Täytteenä joustofroteeta ja fleeceä, vanulevyä kun ei omista tarpeista löytynyt. Näillä mennään kunnes kaivataan uutta. 

Muutto alkaa olla ohi. Viimeset laatikot odottavat enää purkajaansa. Entinen koti on kuitenkin luovutettu jos seuraaville. Täällä on valoa ja tilaa hengittää ja olla. Verhot ikkuinoissa ja astiat kaapeissa paikoillaan. Seinät kaipaavat vielä kuvia. Pihassa grilli. Oma ulko-ovi vie suoraan pihalle. Elämä tuntuu mukavalta.