9/18/2016

Polvipaikkoja, lettejä, rusetteja


 




Tyttö on kasvanut ulos lähemmäs vuoden käytössä olleista 74-80 cm vaatteistaan. Ihan yhtäkkiä huomasin, että lahkeet on jääneet lyhyiksi suurimmasta osasta housuja. Paidat vielä menisi, mutta niitä meillä ei kovin paljon ole ollutkaan ja bodyt alkaa tuntua vähän liikaa vauvanvaatteilta. Oli siis ryhdyttävä ompeluhommiin syystäkin. Collegepaita odotti kaapissa valmiiksi leikattuna, legginssit saksin aiemmista jämäkankaista. Ompeluryhmän inspiroimana päätin kokeilla polvipaikkalegginssejä. Aluksi ihan oikein laskeskelin saumanvarat polvipaikkoihin, sitten aloin epäillä ja leikkasin liian pienen palan. Onneksi tilkkuja riitti ja sain vielä uudet paikat leikeltyä. Aika hauskat tuli näistä, täytyy tehdä ehkä vielä jotkut värikkäät toisiksi. Lettipalasta riitti vielä tytölle legginsseiksi, aiemmin ompelin itselleni jo uudet samasta kankaasta, kun aikoinaan ommellut olivat hiukan kinttanat ja myin ne ystävälle. Niistä omista ei ole tullut otettua kuvaa, pitäisikin ryhdistäytyä taas kuvailemaan itsellekin ommeltuja. 
Varsinaista pipopulaa tytöllä ei ollut, mutta kun jälleen reilu viikko sitten puistossa täti-ihminen kommentoi lasta pojaksi, päätin tehdä tyttömäisemmän pipon kuin nämä aiemmin ommellut. Harmaa haalari mustavalkoisen pipon kanssa on ilmeisesti monen mielestä liian poikamainen... Puoliksi huvittaa, puoliksi kyllästyttää jo koko sukupuolittunut pukeutumisajattelu ja lapsen saamat kommentit. Myöhemminkin aion varmasti pukea tytölle vaatteita, joista ei loista sukupuoli kilometrien päähän. Mutta rusettipipo on ollut suunnitelmissa jo aiemmin tehdä, kun se taannoin kirpputorilta 30 sentillä löytynyt aito Papu-pipo katosi tai varastettiin toisella kirpputorilla ollessamme. Ompelin sitten heti kerralla kaksi versiota: toinen solmittavalla, toinen kiinteällä rusetilla. Pipoille on aina käyttöä. Aikamoista kopiointiompelua tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta. 

9/10/2016

Purettu ja jälleen neulottu

Seuraa tarina siitä, kuinka yksi lanka aiheutti lähes vuoden neulomisjumin. Ostin viime vuoden käsityömessuilta vyyhdin Tukuwoolin keltaista villalankaa. Väri oli ihana, sen enempää en miettinyt mitä tästä langasta tekisin.



Heti alkajaisiksi messujen jälkeen kerin vyyhdin ja suunnittelin, mitä siitä alkaisin neulomaan. Lanka tuntui karhealta ja epäilytti vähän. Aloin kuitenkin neulomaan tytölle norjalaismyssyä, kunnes hoksasin, ettei meiltä pipoja puutu. Purin. Tämän jälkeen loin silmukat omiin villasukkiin ja purin jälleen. En minä villasukkia tarvitse enkä kesää vasten jaksanut niitä neuloakaan. No seuraavaksi loin silmukat omaan pipoon ja sitä muutamalla luennolla neuloin menemään. Kunnes huomasin, että piposta tulee ihan valtava enkä jaksanut enää alkaa sitä alusta tekemään. Purin jälleen. 


Kaikkien näiden purkamisten jälkeen hoksasin, että taaperolla on villasukkavaje. Syksyksi ei ole yhtään sopivia villasukkia, joten päätin tällä kertaa kokeilla niiden neulomista tästä epäonnenlangasta. Villasukat taaperokoossa tuntuivat myös riittävän pieneltä työltä, kun koko lanka kyllästytti. 



Onnistuin luomaan silmukoita kerralla sopivan määrän ja työ jopa eteni kohtalaista vauhtia. Vaikka pitkään tämä ensimmäinen sukka oli silti työn alla. Tässä matkan varrella olen oppinut paljon, itsestäni neulojana. Ennen kaikkea, tasasta sen langan olla pitää. Haluan neuloa tasaista ja sileää jälkeä. Tästä langasta se ei onnistunut. Ärsytti. Tykkään myös ihan vähän paksummista langoista, vaikka se ei ollutkaan suurin harmi tätä villaa neuloessa. Vauvan myssyä neuloessani sen viimeistään huomasin, parempi pysytellä tutuissa ja turvallisissa halvoissa markettilangoissa. Babywoolille taidan olla pitkään kiitollisuudenvelassa, neulomisen ilo on jälleen palannut. 








Mutta valmiiksi ne tuli, kaikista epäilyksistä ja tympääntyneisyydestä huolimatta. Ja kivatkin niistä tuli. Varret on melkeen polviin asti, niin rusettien avulla pysyy hyvin jalassa. Taaperon mielestä rusetteja on myös kiva kiskoa auki.




 Taapero halaili sukkiaan eikä olisi halunnut ottaa jalasta. Paras kiitos tehdystä työstä. 



Kirjoitan vielä tähän muistiin muutamat tiedot sukista. 
Taaperon pitsisukat

36 s, puikot nro 3,5. Lanka Tukuwool fingering. 
1o1n muutaman kerroksen ajan, sitten 4 krs oikein, 1 krs langankierto, 2 o yhteen koko kerroksen ajan. 4 krs oikein. Näin kunnes varsi sopivan mittainen. Nilkkaan muutama kerros 1 o 1 n. Peruskantapää, kantapääkavennuksissa kavensin yhden silmukan enemmän, niin että jäljelle jäi silmukoita 34. Näillä lopuilla neuloin, kunnes taaperon varpaat peittyivät. Kavennus 2 o yhteen puikon alussa ja keskellä, 1 välikerros kunnes silmukoita jäljellä 16 ei enää välikerroksia. 8 viimeistä silmukkaa vedin langan läpi. Varren ensimmäisistä reikäkuvioista pujottelin nyörin läpi rusetiksi. 

9/08/2016

Sitterin uudet päälliset






Ostimme BabyBjörnin sitterin käytettynä tytön ollessa parin kuukauden ikäinen. Miten käytetty tämä meillä olikaan, pelasti yksinäiset aamupalat, mahdollisti inttilesken suihkussa käymisen ja monet muut askareet. Tyttö viihtyi tässä itseään keinutellen niin hyvin, että sain jopa ommeltua hänen ollessa hereillä. Päälliset olivat aika kulahtaneet jo ja olinkin aikonut päällystää tämän jo silloin melkein 1½ vuotta sitten. Nyt tartuin ompelulistan kolmanteen kohtaan ja sain kuin sainkin tämän tehtyä sohvan päällystyksestä jääneistä kangaspaloista. Kangas on Ikean paksua harmaata puuvillaa, niin en laittanut edes tukikankaita. Väliin ompelin yhden kerroksen vanulevyä, niin on pehmeämpi pienen olla kyydissä. Piirsin kaavat alkuperäistä päällistä käyttäen ja näkyy hyvin onnistuneen kaavoitus, kun kerralla tuli juuri sopiva. Haaraosan kiinnitykseksi ompelin Karnaluksista ostetut puunapit. Tikkasin samat saumat kuin alkuperäisessäkin ja onnistuin tikkauksissa jopa paremmin kuin koskaan uskalsin toivoa. Kannatti tarttua tähän toimeen, nyt on katselukelpoinen sitteri odottamassa vauvaa. 

9/07/2016

Rattaiden uudet asusteet







Tein muutama päivä sitten itselleni ompelulistan, jota yritän nyt saada hoideltua alta pois vielä ennen vauvan syntymää. Ensimmäisenä listalla olivat nuken vaatteet ja toisena rattaisiin vaunuverho ja turvakaareen uusi suoja. Sain ostettua kauan haaveilemaani Vimman lettitrikoota lisää ja päätin käyttää osan siitä johonkin sellaiseen, minkä näen vaikka joka päivä ja se tuottaa iloa. Vaunuverho on yksi tällainen ja mietinnän jälkeen raaskin käyttää kangasta siihen. Ja kannatti! Aiemmissa vaunuverhoissa on ollut ongelmana sirkkarenkaiden irtoaminen, nyt laitoin väliin kolme kerrosta tukikangasta ja puristin sirkat pihdeillä kaikki voimani käyttäen. Toivon mukaan pysyisivät paremmin paikoillaan. Olen tehnyt myös puuvillaisia verhoja, mutta trikoiset on kivempia kun kangas ei rypisty niin herkästi, jos verhoa rullailee kuomun päälle. Verhon toinen puoli on kierrätetty omasta vanhasta paidasta, johon kaveri on piirtänyt karhun. Hyvin sopii minusta tähän. 
Turvakaaren suoja on puolestaan ihan suora pötkylä, taidan tehdä toisen yksivärisen, niin ei pomppaa ihan noin paljon silmiin. Näitä rattaita kasatessa turvakaari ottaa helposti maahan, niin alkuperäiseen päälliseen oli tullut hiukan reikiä. Kivemman näköinen ehjällä kankaalla. 
Löysin rattaisiin myös vauvalle kantokopan käytettynä, niin tältä osin aletaan olla valmiina vauvan tuloon. 

9/03/2016

Nuket uudet vaatteet





Tytön nukke sai vihdoin uudet vaatteet alkuperäisten likaantuneiden (ja vaaleanpunaisten) tilalle ja kaveriksi. Ompelin haalarin alkuperäistä kaavana käyttäen. Sukat on ihan pötkylät vaan, hyvin pysyy jalassa, kun varsi on riittävän kireä. Myssyn olen neulonut jo pari vuotta sitten ja löysin nyt pahvilaatikkotavaroita karsiessa. Hiukan liian pieneksi jäänyt testiversio vauvan myssystä. Onneksi olin säästänyt! Nyt kelpaa vauvan lähteä uloskin, kun on lämpimät vaatteet päällä. 

9/01/2016

Meidän syksy











Lähdettiin eilen ottamaan kuvia tytön päivän vaatteista, kun aurinko paistoi ja oli ihanan lämminkin. Syksyllä 2014 Lontoosta tuliaisena ostetut Vansit ovat vihdoin käyttökokoiset, seurana Marimekon mekko ja Popin sukkahousut (kumpainenkin kirpputorilöytöjä). Jotenkin niin täydelliset värit tällaiseen syksypäivään. Tyttö tykkää pihlajanmarjoista, ruokapöydässä istuessaankin alkaa välillä osoittelemaan ikkunasta puuhun ja haluaisi marjoja. Syödä en oikeen uskalla antaa, mutta haluaa edes irroitella tertuista. 

Eilen oltiin viimeistä päivää tutustumassa päiväkotiin, tänään jäi lapsi jo yksin aamu-ulkoilun ajaksi. Onneksi koulu alkaa vasta viikon päästä, niin voidaan aloittaa lyhyillä hoitopätkillä. Jospa saisin muutamat tutkimusopinnot vielä valmiiksi ennen vauvan syntymää, niin myöhemmin olisi helpompi jatkaa koulujuttujen parissa. Läsnäoloa on nyt vain vähän, saadaan nauttia rauhallisesta kotielostakin ja syksyn päivistä.