On ollut tosiaan vaatekriisejä. Useita. Havaittavissa hyvin samaa kuin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani. Maha on jo aika iso eikä mikään entinen vaatekappale istu päälle. Normaalitilassa pidän paljon helmasta väljiä mekkoja, mitkä näin raskaana ollessa tekevät minusta muodottoman suuren valaan näköisen. Ja sitten taas näitä kapeita vaatteita minulla ei kovin paljon ole, ne kun ilman mahaa saavat leveän pyrstöni näyttämään entistä leveämmältä. Kriisit aiheutuvatkin siitä, kun väljissä vaatteissa näytän takaa hyvältä ja edestä kamalalta ja istuvissa taas toisinpäin. Emmin ja pohdin, viikon verran ainakin suunnittelin tätä mekkoa, minkä halusin Elvelyckanin trikoosta itselleni tehdä. Kyselin ompeluryhmissä, mutten sen enempää osannut päättää. Kunnes taas kokeilin väljää mekkoa ja ei. Istuvaa sen olla pitää tällä kropalla mahan kanssa. Olkoonkin sitten takaa ei-niin-imarteleva, mutta ennemmin edes jostain kohti hyvä. Mekon leikkelin valmispaitaa apuna käyttäen, hiukan leventäen mahan kohdalta alaspäin. Sovitin, saksin ja ompelin muutamaan kertaan. Mietin ja pähkäsin. Lopulta rintojen alta kavensin hiukan ja lopun väljyyden rypytin etukappaleelta kuminauhan avulla. Yläosaan kaipasin jotain yksityiskohtaa mikä hiukan tasapainottaa kropan epäsuhtia ja päätin kokeilla hapsuja, kuten tytönkin mekossa. Tuli aika kiva! Ja kannatti miettiä, sillä lopputulokseen olen tyytyväinen. Seuraavaan versioon taidan tehdä niskaankin jonkun yksityiskohdan, vaikkapa pisarahalkion. Enempää ei ehkä vaatteilla voida tässä kohdin pelastaa, kenties on mamman riennettävä jo kohta salille jäseniään kiinteyttämään...
