7/12/2017

Tilkkupeitto vauvalahjaksi








Ystävälle syntyi vauva hetki sitten. Kyselin jo aiemmin, olisiko tarvetta jollekin isommalle ompelukselle ja vastaukseksi sain, että tilkkupeitto olisi ihana. Se sopikin hyvin, sillä kangasvarastoista löytyi vieläkin paljon mustaharmaavalko -sävyisiä paloja, joista tilkkuja sai leikattua. Värittömien sekaan leikkasin myös pinkkejä vyyhtitilkkuja ja Noshin vaaleanpunaista sulkaa. Jennin omista varastoista sain mukaan noita kivoja siipipaloja. Vai höyheniäkö ne on, niitä kuitenkin. Ommella surauttelin tämän lopulta kasaan samana päivänä, kun olimme menossa vauvaa katsomaan ja lopulta koko lähtö kylään viivästyi, kun peiton kanttaus ei onnistunutkaan kerralla riittävän hyvin, vaan jouduin purkamaan koko peiton kiertävän kantin.. Mutta kannatti jälleen purkaa, niin paljon siistimmin onnistui toisella yrittämällä. Tällä kertaa kääntöpuolella on pehmeä joustocollege ja reunan kanttasin resorilla. Meillä tämä aiemmin tehty peitto on ollut tosi kovalla käytöllä, niin eiköhän ystäväperheessäkin tälle ole käyttöä. Vieläkin tilkkuja jäi ja innostuin taas tilkkutöistä, kun pitkästä aikaa sain valmista aikaan. Seuraavaksi voisin tuhota värikkäämpiä tilkkuja vaikka nukenpeitoiksi. 

6/28/2017

Lämmikettä kesään








Pienestä koostaan huolimatta meidän vauvan jumppikset olivat jääneet kaikki pieniksi. Koska Suomen kesä on tunnettu vaihtelevista sääolosuhteista, päätin ommella uuden isomman. Tämä Kangaskapinan ohut sinappinen joustocollege huuteli mulle Jyväskylän kädentaitomessuilla keväällä ja päätyikin ostoskassiin. Jumppikseen juuri sopivan.joustavaa ja mukavan paksuista. Vetoketju löytyi anopin kätköistä ja siihen sopivan sävyistä kangasta pilalle menneestä taskumekkoprojektista, joten jumppis sai taskutkin. Ompelemaan lähdin ystävän kanssa Kansalaisopiston Käsityöneuvontaan, ihana tapa viettää omaa aikaa ilman lapsia. Harmi vain, että olin leikannut jumppiksen ihan liian leveänä, niin kotona jouduin lopulta purkamaan lähes koko tekeleen osiin. Takasauma pelasti paljon, samoin vetoketjun reunoista kavensin vähän. Onneksi jaksoin purkaa, tätä on nyt käytetty jo ahkerasti niin puistossa kuin päiväunilla. 

6/21/2017

Kaksin kappalein

 










Montako kuvaa voikaan haluta esitellä kahdesta lähes samanlaisesta mekosta. Aika monta. Pienemmällä tytöllä oli aiemmin vain yksi kesämekko ja viime viikon helteillä aloin kaivata toista. Aiemmin lahjaksi saatu oli kivanmallinen, joten sen pohjalta leikkelin kankaat - samalla heti kaksin kappalein, kun halusin ommella vauvamuistamiseksi tuttavan tytölle jotain söpöä. Keltaisilla väreillä omalle vauvalle, sinisillä lahjaksi. Anopin nepparivarastosta löytyi aiemmin ihania kantaneppareita, lahjamekkoon laitoin sellaisen vielä vaaleanpunaisena, aika ihana lisä sekin. Pisarahalkio oli kivan helppo ja kaunis tapa saada pääntie aukeamaan riittävästi pukemista varten. Ihanaa ehtiä taas vähän ommella lapsille, kun mies on kesälomalla. 

Ja tuo meidän kohta kahdeksankuinen, voi sitä. Konttaa vauhdilla, seisoo ja istuu onnessaan lelulaatikolla. Ja viihtyy, just nyt paremmin kuin ikinä tähän mennessä. Hihkuu onnesta nähdessään isosiskon, äitin tai iskän. Tarttuu kaulasta, kun ottaa syliin. Ihana! <3

Mobiiliversiossa on ilmeisesti ollut jotain häikkää kuvien kokojen suhteen, näyttääkö nyt normaalilta? 

6/17/2017

Mustan mekon aika







Hautajaiset lähestyivät ja minä helpottuneena aina mustista vaatteista puhuttaessa totesin vain, että onneksi mulla on kiva musta juhlamekko kaapissa valmiina. Kunnes sitte, olisiko ollut kaksi kolme päivää ennen tilaisuutta jysähti tajuntaa, että vauvan ruokkiminen siinä mekossa vaatii koko mekon riisumisen. Ei muuta, kun kankaita ostamaan ja ompelupuuhiin. Ensin kyllä selasin lähialueiden Facebook -kirppareiden tarjonnan imetysmekkojen osalta, mutta kun ainoan myynnissä olleen mustan mekon hakua ei saatu millään sovittua, päätin turvautua omiin kätösiini. Aluksi suunnitelmissa oli väljähkö trikoinen mekko, jota olisi voinut juhlien jälkeen käyttää arkenakin, mutta väljähköstä mekosta tulikin aikamoinen yökaapu, niin että oli siirryttävä suunniltelmaan bee. Turvauduin jo aiemmin todella toimivaksi todettuun mekkokaavaan, jolla olen ommellut itelleni mekkoja sekä imetysaukolla että ilman. Yläosassa on päällekkäin musta trikoo ja joustava pitsi. Äitini oli tuonut minulle hautajaisia edeltävänä viikonloppuna vaateliikkeen loppuunmyynnissä muutamalla eurolla ostamansa juhlamekon mallia teltta ja siitä sain hyödynnettyä kankaan tämän imetysmekon helmaksi. Kangas on ihanan ohutta ja laskeutuvaa ja toimi siksi todella hyvin imetysmallisessa mekossa. 
Täytyy myöntää, että hiukan meinasi ahdistus iskeä kaksi päivää ennen tilaisuutta ommellessani tätä käyttöön päätynyttä mekkoversiota, mutta ehkä tarvitsin jonkinlaista tekemistä ennen raskaita hautajaisia. Ja onneksi ompelin, lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Tämä malli toimii tarkoituksessaan paremmin kuin mikään muu testaamani versio ja kun kaikenlisäksi tänä kesänä olemme viettäneet jo muutamat muutkin juhlat, on imetysoptio tullut todella tarpeeseen. 

Kuvista kiitos Ainolle! 

6/14/2017

Lundiani mun










Olin viime syksynä askartelukerhossa ja ihastuin kerhon pitäjän kotona olleeseen työpisteeseen, niin että aloin googletella ja tutkia netin ihmeellisestä maailmasta tietoja työpisteestä hyllyssä. Törmäsin Lundiaan ja sehän se oli! Nerokas systeemi ja järkyttävä hinta. Onneksi on tori! Toria seurailinkin sitten muutaman kuukauden, kunnes sain selitettyä miehelle, kuinka järkevää olisi hankkia tietokonepöydän ja erillisen kaapin tilalle yksi Lundia -hylly työtasolla. Nyt voin sanoa, että kannatti! Ja mieskin on ollut tyytyväinen, etenkin erilliseen näppistasoon. Alun perin etsin ihan vaan pelkkää hyllyä leveämmällä tasolla, mutta kun vastaan tuli sopiva setti, johon kuului lisäksi kaksi laatikkoa ja näppäintaso, tartuin heti tilaisuuteen. Hiomista, valkoista maalia ja pensseli heilumaan. Urakka oli isompi kuin osasin olettaa. Toki viimeksi maalipensseliin olen tainnut tarttua alakoulun puukässän tunneilla lukuunottamatta suoran seinän maalamista. Päätytikkaissa maalattavia kolosia oli aika paljon ja siltä lopputuloskin näyttää. Ja itsetekeminen saa tässä näkyä, on ainakin meidän näköinen. Tykkään! 


6/10/2017

Helppoa tekemistä kiireisen arjen keskelle









Kiireisen arjen keskellä ompelu on aika haastavaa, sillä ruokapöytää tarvitaan aika usein enkä aloitettuani osaa lopettaa ennen kuin saan valmista aikaan. Neulomisen kanssa on onneksi toisin. Niinpä neulottuani kevätmyssyn pienemmälle tytölle, iski himo saada jotain muutakin samasta langasta puikoille. Tykästyin langan tuntuun kovasti ja koska minulla oli sitä kahdessa värissä, teki mieli tehdä jotain raidallista. Törmättyäni tähän ohjeeseen ei tarvinnut miettiä, mitä tekisin. Vaikka hiukan kieltämättä himoitsin itselleni näistä pipoa, mutta isommalla tytöllä oli tarve kivalle huiville. Ja kivahan tästä tuli! Liian lyhyillä pyöröpuikoilla neuloessa kokoa oli vaikea arvioida, mutta juuri sopivan mittainen tuntui olevan kaksivuotiaalle. Huivin sain valmiiksi mummilassa lomaillessamme ja päätin kokeilla pingotuksen vaikutusta hiukan vänkyrään huiviin. Ihan ei mummilan nuppineulavarasto riittänyt täydelliseen tulokseen, mutta ulkoreunasta tuli silti ihan kiva ja huivista kokonaisuudessaan paljon kivempi. 

Huivin lanka DC Garnin BioBalancea, väreissä keltainen ja oranssi. Kaksi 50 g kerää näitä oli alunperin, nyt neulottuina vauvan myssy ja tämä huivi ja vieläkin aika reilusti jäi. 

5/18/2017

Kevätmyssy nappisilmälle








Ihan ekana on pakko todeta, että on mulla söpö vauva! Ja hurjaa tätä ajankulua, kun tämä vauva on jo yli puolivuotias. Ryömii, istahtaa könöttämään käteen nojaten, mussuttaa soseita ja sormiruokia, nousee konttausasentoon ja könyää siitäkin vielä pystympään. Ei enää mikään pikkuvauva! 
Mutta asiaan. Myssy, pipo ja miksi näitä nyt kutsutaankaan. Näiden kanssa oikean koon löytyminen on ollut tänä keväänä ja tämän nappisilmätyttöni kohdalla erityisen haastavaa. Ensin tökki lippapipon kanssa (vieläkään ei ole sopivaa..) ja seuraavaksi neulomisen saralla. Ystäväni vinkkasi Veera Välimäen Bits + Pieces -myssyohjeesta jokin aika sitten ja innostuinkin siitä. Neuloin ensimmäisen, tuli liian pieni. Neuloin toisen, tuli sopivan korkuinen mutta ihan liian kapoinen. Purin toisen ja laskeskelin vähän tarkemmin neuletiheyttä. Vaihdoin puikot puolta numeroa suurempiin ja vihdoin sain aikaan sopivan myssyn. Lankana tässä on kivantuntuinen BC Garnin BioBalance, sopivan hengittävää ja samaan aikaan lämmittävää kevääseen ja kesään. Ostin samaa lankaa keltaisen ja oranssin vyyhdin, lopuista haaveilen tekeväni itselleni jotain. Kunhan kevään kouluhommat on purkissa, yritän aktivoitua jälleen käsitöiden saralla. Nyt nauttimaan rauhallisesta hetkestä, sohvalle istuksimaan ja tenttiohi -suklaa syötäväksi.