2/14/2018

Puolen vuoden työ



Syksyllä viimeisen opiskeluvuoden alkaessa kaipasin luentoneuletta. Neuletta, joka olisi kiva kaivaa repusta pitkien luentorupeamien keskellä ja antaa silmukoiden viedä neulojaa. Tähän mennessä olin neulonut pienempiä töitä, jotka valmistuivat nopeasti. Nyt en jaksanut edes ajatella villasukkia tai lapasia, vaan kaipasin puikoille jotain kaunista ja aikaa vievää. Ystäväni neuloi viime keväänä neuletakin, jota olin ihastellut moneen kertaan. Langat tähän malliin olisivat edulliset, joten aloin harkita. Katselin myös muita Missä neuloimme kerran -blogistin ohjeita, mutta lopulta päädyin alkuperäiseen ihastukseeni. Ensimmäisenä koulupäivänä kuljinkin matkalla lankakaupan kautta ja ostin sopivat langat. Ohjeenkin takkiin ostin, mutta luennolla aloin miettimään, jaksankohan neuloa nurjia kerroksia ja päädyin ostamaan vielä paitaversion ohjeen. Tässä paitaversiossa pitsiosiokin pääsee oikeusiinsa, kun se näkyy kunnolla. Neuletakkeja mä kun en oikein osaa pitää kiinni. 

Pitkään tätä sitten neuloinkin, kuten otsikkokin jo kertoo. Kului syksyn luennot, tuli harjottelu, jonka aikana työ ei paljon edennyt. Ennen joulua pääsin vihdoin kunnolla vauhtiin ja joululomalla anoppilassa sekä omassa kotonani paita valmistui helmaan asti. Hihoihin taas tyssäsi joksikin aikaa ja välissä neuloin niin pipon kuin huivinkin ennen kuin taas innostuin. Kevään luennoilla tikuttelin hihatkin valmiiksi. Vielä joksikin aikaa paita sai jäädä odottamaan päättelyä, kun innoissani alotin jo seuraavaa neulepaitaa. Että aikamoinen aikaa vievä projekti, ainakin sain tekemistä itselleni. Ohut lanka, pienet puikot ja paljon silmukoita, ei ihmekään että kesti. Mutta kannatti jaksaa, tämmöselle lämpöpatterille ohut villapaita on toimiva vaate. Jo lyhyen käytön perusteella uskallan näin sanoa. 

Mallista tykkään mielettömästi! Neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena ilman mitään palojen yhdistelyjä. Istutetut hihat ovat minulle kuin luodut ja pitsi ihana. Vielä jäin vähän miettimään, olisiko pitänyt neuloa vähän pidempi helma. Toisaalta aion käyttää tätä mekkojen kanssa, niin en oikein tiedä. Epäilen, etten jaksa enää alkaa tätä enää uudestaan neulomaan. 

Malli: Soulful -paita
Suunittelija: Anna Johanna
Lanka: Holst Garn Coast
Menekki: kolme kerää ostin, jäi jonkun verran. Alle 150 g, ehkä n. 130 g. 
Puikot 2,5 ja 3


1/19/2018

Vertices Unite ja ajatuksia blogista


Jes, jotain valmista kaikista niistä keskeneräisistä neuleista! Huivi, josta innostuin hurjan paljon. Aloin neulomaan tätä tammikuun alussa ja varmaan joka ilta tätä neuloinkin, kun en vaan raaskinut millään olla neulomattakaan. Osio kerrallaan tekeminen oli koukuttavaa, aina kun sai yhden osan valmiiksi, teki mieli heti aloittaa seuraava ja nähdä miten valitsemani värit sopivat toisiinsa. 
Mehukekkerit -blogin käsityöhaasteen tammikuun teemana on #jämätammikuu, josta sain idean käyttää tähän huiviin jämälankoja ja muita pyörimään jääneitä ylimääräisiä keriä. Ihan riittävästi ei sopivia lankoja ollut, joten ostin huiviin toisen harmaan tuon vihertävän harmaan kaveriksi. Oransseja huivissa on montaa sävyä, kun käytin kaikkia jämäkeriä. Huivi pääteltiin l-cord reunuksella, mikä oli hidasta, mutta tulipahan siisti ja samalla opin uutta, kun en ollut tällaista päättelyä ennen tehnyt. Tosi kiva projekti ja ihanan nopeasti valmistui! Täällä meidän seuduilla pakkasta on riittänyt, joten ihan tarpeeseen valmistuikin. 

malli: Vertices Unite, Stephen West
koko: pienempi, mutta ihan riittävän iso tämäkin
langat: BC Garn Bio Balancea väreissä oranssi, keltainen ja tumma harmaa, Quince & co:n merinomohairia vihertäväharmaa, yksi minivyyhti Neulefestareilta (vaaleampi oranssi), Adlibriksen merinoa värissä orange rust (samaa sävyä kuin BioBalancen oranssi)
neulottu nro 4 pyöröpuikoilla

Ommellutkin olen, mutten ole ehtinyt ottaa kunnon kuvia, saati sitten istua tähän koneelle kirjoittelemaan mitään, kun koulutehtävien kirjoittaminen on täyttänyt kirjoitustarpeen ihan yli äyräiden. Välillä mietin, jaksanko enää tänne raapustella tekstejä, mutta aika monesti olen itse palannut omien töiden tietoja tarkistelemaan täältä, joten johonkin on kyllä hyvä merkitä muistiin miten minkäkin työn on tehnyt. Samaan aikaan kun pohdin jaksanko nähdä vaivaa blogin eteen, tekisi mieli kuvata ja kirjoittaa enemmän tavallisesta arjesta, mutta nykyään on paljon nopeampaa jakaa kuvat vaikka Instagramissa. Jatkan pohtimista, mutta ehkä tämä jatkaa siis käsityöpäiväkirjana, tavallista arjea sitten muualla. 

1/04/2018

Kun neulontakärpänen puraisi



Tätä tyyppiä täällä näppisten takana on iskenyt neulontakärpänen! Viimeiset pari vuotta oon neulonut tosi vähän suhteessa aiempiin vuosiin ja pääasiassa pieniä lasten sukkia ja myssyjä. Yhtäkkiä syksyllä päätin, että alotan neulomaan itselleni paitaa, että on mitä luennoilla tehdä. Ja toden totta, tekemistä on ollut eikä paita ei oo vieläkään valmis. Nyt sentään jo lähempänä loppua kuin alkua. Kevään luentoja odotellessa! Mutta ei edes se, että mulla on yksi iso työ kesken, vaan että mä oon alottanut seuraavia töitä ennen kun se edellinen on valmis. En ois ikäpäivänä uskonut, että pystyn sietämään montaa keskenerästä työtä samaan aikaan, mutta yhtäkkiä se onkin ennen kaikkea mukavaa: voi valita mitä työtä minäkin iltana tai milläkin luennolla neuloo! Ensin oli se edelleen keskeneräinen paita, sitten välissä aloitin jo lapasia (kun en uskaltanut ottaa metallisia pyöröpuikkoja lentokoneeseen, vaan mukaan piti saada puiset sukkapuikot), sen jälkeen edellisen postauksen pipo ja nyt alotin vielä huivia. Enkä mitään pikkusta huivia, vaan ihan kunnon kääriytymishuivin. Hurjaa! Ainakin mulle. 

Ja koska näitä töitä yhtäkkiä on näin paljon kesken ja edelleen talossa häärii kaksi aktiivista lasta, tarttin myös uuden projektipussukan, johon kätkeä silmukat piiloon ahkerilta sormilta. Koska suunnittelin lähteväni eilen neuleiltaan, olihan se tehtävä pikapikavauhdilla ennen iltaa, että voin napata uuden pussukan mukaan. Neuleiltaan lähtö lopulta peruuntui, mutta onpa edes uusi pussukka keskeneräisille töille olemassa ja itseäni ilahduttamassa. Pussukan ompelin samalla Jujunan kaavalla kuin edellisenkin, siihen kun oon ollut tosi tyytyväinen. Eihän tämmösen tekemiseen välttämättä kaavaa tarttisi, mutta tulee omaan makuuni ainakin siistimpi ja osuu kätevämmin kaikki kulmat kohdilleen, kun ei leikkaa ihan summissa sinne päin. Kangas on kantoliinakangasta (tuolla näkyy liinana). Minulle jäi tätä Hertta -kangasta kiva pala, kun lyhensin liinan ennen myyntiä. Vuori puolestaan kirpparilta ostetusta tyynyliinasta, vetskari anopin varastoista. Ja tietty tähänkin piti ujuttaa noita nahkayksityiskohtia, kun niistä niin paljon tykkään. 

Projektipussukoissa kuskaan nykyään noita kaikennäkösiä neuleita sekä neulontatarvikkeita, kuten silmukkamerkkejä pienessä metallirasiassa, saksia, neulaa päättelyitä varten ja yleensä vielä jotakin ohjepaperia, lankavyötteitä ja lankoja. Tuossa keltaisessa pussukassa tällä hetkellä alimman kuvan sisältö ja niiden lisäksi vielä huiviin kuuluvat muut langat, jotka ovat erillisessä (muovi)pussissa, ettei langat oo ihan sekasin. Seuraavaksi voisinkin ommella vielä pieniä kangaspussukoita, joihin voisi laittaa ne muut langat ja sujauttaa pussin isomman projektipussukan sisään. Vaikka vähän hifistelyltä ehkä koko projektipussukkahomma tuntuukin, niin aika paljon mukavampi on kuskata töitä kunnon pusseissa aikasempien muovipussien sijaan. Ei enää puikot sojota muovipussista ulkona tai langat ole sekaisin luentomuistiinpanojen ja kynien kanssa. 

12/31/2017

Kaarre -myssy kavereineen




Vielä ehtii postata tälle vuodelle yhdet käsityöt! Marraskuusta kirjoittelin viime postauksessa, sen jälkeen onkin ollut aikamoista hulinaa. Joulukuu meni hujahtaen, ensin melkeen 80 sivuista portfoliota kirjoittaen, sen jälkeen jouluun valmistautuen ja sitä viettäen. 

Käytiin isomman tytön kanssa katsomassa poroja Toivolan vanhalla pihalla ennen joulua ja samalla reissulla ostin Titityystä langan omaan pipooni. Pipon malliksi olin jo aiemmin valinnut nupunupun Kaarre -myssyn. Innostuin pipon neulomisesta ihan kunnolla, en olisi malttanut pitää taukoja tästä ollenkaan. Neuloin pienempää päiväunille rattaissa heilutellessa, ruokaa laittaessa, kirjoja lapsille lukien ja vähän väliä pari silmukkaa. Neuloin välillä seisten työpöydän ääressä jossa pipoa säilytin, kun en halunnut käyttää vähäistä aikaa sohvalle kulkemiseen. Neuleita ei meillä uskalla säilyttää sohvalla, ettei tytöt irrottele puikkoja. Myssyyn kiinnitin merkiksi leimasimilla painetun nahkamerkin. Myssy valmistui nopeasti ja siitä tuli ihan lempparipipo ainesta. Pehmeää villaa, sopivan napakka ja muutenkin kiva päässä. Lapaset sain ystävältä joululahjaksi, juuri hyvät kaverit tälle pipolle. 


malli: Kaarre -myssy
lanka: Cascade 220 Heathers, väri provence
puikot: pyöröpuikko koko 4 mm
menekki alle 100 g, ehkä noin 85 g. 


Näiden myötä haluan toivottaa lämmintä uutta vuotta teille jokaiselle! Kiitos mukana kulkemisesta, toivottavasti myös ensi vuonna pysytte täällä lukemassa juttujani. Odottelen täällä jo kevättä ja valoa sekä intoa kuvaamiseen, eiköhän keväällä postaustahtikin taas tihene. 




12/03/2017

Mietteitä marraskuusta


Marraskuu takana! Opintoihini kuuluva viimeinen päiväkotiharjoittelu alkaa olla lopuillaan ja yhteinen aika ihanien päiväkotilasten kanssa takana. Samaan aikaan helpottavaa ja haikeaa, selvisin tästä harjoittelusta ja paremmin kuin ikinä olisin uskonut. Ennen harjoittelujakson alkua itkin, kuinka ikinä meidän pieni sopeutuu olemaan pitkiä päiviä ilman äitiä ja äiti ilman vauvaansa. Hyvin sopeutui, aluksi tankkasi öisin vieressä läheisyyttä, mutta muutama viikko sitten siirtyi kuitenkin takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. On toki syliä kaivannut, mutta kummitäti täällä kotona on paikannut äitiä paremmin kuin hyvin <3 Ja tälle äidille on tehnyt hyvää saada elämään muutakin kuin kotona pyörimistä. On ollut ihanaa keskittyä ihan vaan lasten ohjaamiseen, kotona kun on tehtävä niin paljon kaikkea muutakin. Enkä voi olla mainitsematta muiden aikuisten läsnäolon merkitystä, niin paljon energiaa saan heistä! 

Pimeään, synkkään ja sateiseen marrakuuhun iloa ovat tuoneet ompelukurssi-illat. Naurua, iloa omista ja muiden onnistumisista ja jutustelua elämästä. Ompelu on aika yksinäinen harrastus, mutta yhteisen ompeluajan myötä on löytynyt myös sosiaalinen puoli. Tätä hupparitunikaa ommellessa kävimme keskustelua muun muassa lapsista, joulusta ja erilaisista ompelijatyypeistä. Vanhempi rouvashenkilö totesi, ettei hänellä enää omassa iässään ole hoppu käsitöiden kanssa, ehtii sitä myöhemminkin. Samalla itse vetelin saumurilla hirveää tahtia, että saisin tunikani valmiiksi kyseisen ompelukerran aikana. Ja vaikka olen nopea tekijä, niin ehkä kahden tunnin ja vartin kerraksi oli hiukan suureelliset suunnitelmat, kun ompelin ensin äidilleni merinolegginssit, sen jälkeen leikkasin tämän ja ompelin niin kauan kuin ehdin. Keskustelua ompelutahdeista kuunnellessani huikkasin ohimennen, että mulla ainakin on hoppu ja juoksin sovittamaan keskeneräistä tunikaa. Ihanaa, että meitä löytyy niin moneen junaan, on harsijaa, saumurilla nopeasti suristelevaa ja kaikkea siltä väliltä. Nautin kyllä ompelusta ja aikaakin vievistä jutuista, mutta parasta on silti se valmis tuotos, johon on itse tyytyväinen. 

"Ei se oo niin justiinsa" on ollut mun motto näissä käsityöhommissa jo aika kauan. Sen muistaa ainakin ystäväni, jonka opetin alkuun käsityön maailmassa. Ei kannata antaa liian tarkkuuden estää omaa käsityön iloaan, sitä tarkkuutta ehtii opetella sitten myöhemmin, kun osaa vähän enemmän. Ei sillä, etten minäkin siistiä jälkeä aikaan saisi, mutten jää kuitenkaan joka juttua purkamaan, kun tiedän ettei ne minua myöhemmin häiritse. 

Tämän tunikan kaavana Ottobren Hide Away, helmaan en halunnut resoria, vaan lisäsin jonkin verran mittaa ja käänsin reunan ja ompelin kaksoisneulalla. Taskut ompelin ompelukoneella, niin kulmista tuli siistit. Tarkoituksena ei ollut mitään erityisiä yksityiskohtia ommella, mutta siinä kotona illalla tätä loppuun ommellessa aiemmin painettu nahkapala muistui mieleen. Ja tässä sitä taas ollaan, nahkayksityiskohdista ei vaan pääse eroon. En tiedä, kuinka painoväri kestää pesua, mutta ainahan tekstin voi painaa nahkaan uudestaan. Teksti on painettu Tigerin leimasimilla ja tekstiilivärillä. Kangas on messuilta ostettua Kangaskapinan joustocollegea, väriä arastelin vähän aluksi, mutta tykästyn kokoajan enemmän. Ja samoin nuo mun uudet hiukset, niistäkin tykkään kokoajan vaan enemmän. 

Minkälaisia tekijöitä sieltä ruutujen takaa löytyy? Vauhdilla eteenpäin vai hitaasti ja varmasti siistiä? Mikä sun marraskuuhun toi iloa?



11/19/2017

Messupöhinää


Uusia tuttavuuksia messuilla
Tampereen kädentaitomessut omalta osaltani ovat nyt takanapäin! Tänään vielä ehtii messuilemaan, jos on vielä käymättä. Tällä kertaa kuljimme messuilla aika lailla omien ostostärppiemme perässä, mutta törmäsimme silti muutamiin itsellemme uusiin ihanuuksiin. Ensimmäisissä kuvissa vuonue ja viipsinpuu, mielettömiä itsekehrättyjä lankoja ja omien maatiaiskanojen sulista tehtyjä koruja sekä käsintehtyjä saippuoita. Kaikki tuotteet syntyvät Piia Aaltosen omalla kotitilalla. Omista langoista neulotut pipot olivat todella kauniita! 

Finnish outlet oli messuilla myymässä kotimaista nahkaa, niin vuotina, isompina paloina kuin pieninä "ylijäämäsilppuina", joita sai isosta korista valita itse pussillisen parilla eurolla. Ajassa mukana, moni pysähtyi korin äärelle nahkayksityiskohdat mielessä. 

Merletto oli myös itselleni uudempi tuttavuus, joskus olen kuullut, mutten sen tarkemmin tutustunut. Ystävän kanssa ostimme puoliksi metrin palan seeprakangasta, joka on nettikaupassakin tosi hyvässä alessa! Kankaita (Sari Pelhon suunnitelemia!), lankoja ja ompelutarvikkeita. Bokserikuminauha oli täällä edullisempaa kuin monessa muussa paikassa. 

Nämä mielettömät kirjoneulesukat kiinnittivät huomioni Back to Nepal -hankkeen kojulla. Juttelin kojulla olleen myyjän kanssa ja hän kertoi itse neuloneensa suurimman osan sukista, joiden tuotto käytetään kokonaan Nepalin maanjäristysalueen jälleenrakennustöiden tukemiseen. Nepalin kohtalo oli koskettanut naista, sillä hän itse oli ollut vaeltamassa maassa juuri ennen suurten maanjäritysten aiheuttamaa katastrofia. Lahjoitusvaroja on käytetty  mm.puuliesien, savupiippojen ja uusien kattojen rakentamiseen. Kädentaitomessuilla myytyjen tuotteiden tuotot lahjoitetaan lyhentämättöminä Back to Nepal -hankkeeseen. Avustushankkeessa ei lasketa työtunteja, vaan tehdään kaikkensa suurella sydämellä. Upea tarina käsityön mahdollisuuksista! 

Vanha tuttavuuteni, mutta uusi messuilla. Tyylikäs, omannäköinen OMIN. Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita ja designtuotteita. Ja Riina tiskin takana iloisena! 



Materiaalihamstrausta
Kankaitakankaitakankaita <3 Messujen parhautta päästä kaikkien ihanien kangasputiikkien äärelle ihailemaan ja ostamaan. Kaikki samalla vaivalla, ilman postikuluja. 

Vanja Sea on ollut messulistallani vuodesta toiseen, ihanien kotimaisten kankaiden, vaatteiden ja todella mukavan myyjän vuoksi! Hänen kanssaan olemme vuodesta toiseen jutelleet käsityömessujen ihanuudesta, ompeluharrastuksesta ja ihanista kankaista. Aiemmin en ole raaskinut ostaa mitään, mutta tällä kertaa mukaani tarttui lohenpunaista Aallot -neulosta. Haaveilen itselleni taskumekkoa, mutta myös tytöille kankaasta saisi kaikenlaista ihanaa tehtyä! Nämä 100 % luovupuuvillaneulokset ovat täydellisen pehmeitä, tulevia mukavuusvaatteita. Vanja Sealla on myynnissä myös valmisvaatteita, jos ompelu ei ole ominta alaa. Tällä hetkellä Vanja Sean neuloksia ja vaatteita on myynnissä myös Kuusi Collective -putiikissa Helsingissä. 

Kangaskapinalla riitti ruuhkaa eikä ihme. Messutarjoukset ja hyvä valikoima yksivärisiä kankaita kiinnostivat minuakin. Mukaan tarttuikin monta metriä niin joustocollegea kuin trikoota ja resoriakin. Yksivärisille olikin jo todellinen tarve.

Näiden lisäksi pysähtyin penkomaan Ommellisen merinolaareja ja Metsolan kangashyllyjä. Kummastakin ostin myös metrit mukaan. Myös Ommellisen kankaita on saatavilla Kuusesta.



Muuta mukavaa

Yhdessä messukavereitteni Jennin ja Mimmun kanssa pysähdyin myös lankakojuille, vaikken niistä tällä kertaa mitään hankkinutkaan. Silittelin pehmeitä merino- ja alpakkavyyhtejä, ihailin värejä. Toimin myös makutuomarina vaikeassa lankavalinnassa. Mieleen jäivät niin Kässäkerho Pompomin iloiset myyjättäret kuin Neulekahvila Lentävän lapasen väki. Toki langatkin, mutta parasta messuilla ovat ehdottomasti kohtaamiset yritysten takana olevien henkilöiden kanssa. Ja toki myös yhtenä parhaimmista osuuksista mieleen jäi blogitapaaminen, tuttujen ja uusien blogikollegoiden hersyvä nauru ja iloiset ihmiset. Kiitos kaikille menossa mukana olleille jälleen kerran mahtavista messuista!! 

*messuliput saatu blogipostausta vastaan. 

11/15/2017

Kässämessuille valmistautumista


Vuoden käsityökohokohta koittaa ihan pian! Nimittäin Tampereen kässämessut! Messut järjestetään siis jo 17.11.-19.11. eli kahden yön päästä pääsee ensimmäiset kiertämään halleja! Aikamoinen odotus onkin jo takana, kun viime vuoden messut jäi tältä äidiltä väliin kuumeen vuoksi. Nyt lähden ansaitulle lomalle, ystävän kanssa hotelliyö on jo varattuna ja koko lauantai käytettävänä messuhulinaan! Yö pois kotoa ilman lapsia ja päivä kässäjuttuja, eipä paljon parempaa voisi tähän päiväkotiharjoittelun keskelle toivoa! Nyt vain koputan puuta, etten tulisi kipeäksi. Viime vuonnakin tähän aikaan vielä uskoin lähteväni.. Mutta ei, tällä kertaa mä lähden, vaikka sitten särkylääkkeen voimin jos en muuten pääse. 

Viime vuonna jo ystävän kanssa tulosteltiin messukartat ja väriteltiin niihin eri väreillä lankakaupat ja kangasputiikit. Oli kuulemma ollut toimivaa, kun noita näytteilleasettajia tosiaan on aikamoinen määrä. Tänä vuonna samanlainen värityssessio on siis vielä edessä, suosittelen jos oot messuille lähdössä! Säästää aika monta turhaa kierrosta eri hallista toiseen, kun huomaa pysähtyä kaikille omille tärppipaikoilleen heti ensi kiertämällä. 

Toisena vinkkinä sanoisin, että ota evästä matkaan! Ja sitä juotavaa. Mä en ainakaan jaksa käyttää aikaa messupäivästä ruokajonoissa seisomiseen, vaan mieluiten syön eväitä ja illalla messupäivän jälkeen sitten jotain kunnollista ateriaa eteen. 


Mutta kun kerran ilman lapsia olen reissuun lähdössä ja mulla on kaikenlisäksi neuletyökin kesken, niin yhtäkkiä hoksasin, että tarviinhan mä sille työlle nyt sentään projektipussin, että oon ees vähän uskottava käsityöbloggaaja. Ja että saan työn edes jotenkin järkevästi kuskattua kaiken messukrääsän ja ostosten keskellä. Onneksi oli taas tiistain ompelukurssi ja Jujunan blogista löysin hyvän mallin, kaavan ja ompeluohjeen, niin tämä valmistui sukkelaan. Tein pussukasta tuon isoimman koon, aika sopivalta tuntuu kohtalaisen isolle neuletyölle ja kaikelle sälälle. 

Päällikankaaksi valitsin Marimekon puuvillaa, johon kiinnitin ohuehkon tukikankaan silittämällä. Vuorikankaaksi puolestaan itse painamaani kärpässienipuuvillakangasta, jonka olen painanut jo 9 vuotta sitten. Aika kuluu hurjaa vauhtia! Ajattelin joskus, että teen tästä lapsille joko verhot tai jotain sellaista, mutta kangasta olikin vähemmän kuin muistelin. Nyt lisäsin kankaaseen leimasimilla "lyyrinka" -tekstin, mutta kangasväri olikin ehtinyt jo vähän kuivua eikä se onnistunut ihan niin kuin toivoin. 

Tein pussukkaan rannelenkin hulpioreunasta, tykkään niistä kovin! On kiva, kun kankaan tiedot jää hulpioreunaa käyttäessä näkyviin ja tuo se lisäilmettä muutenkin koko pussukkaan. 


Nyt vielä tutustumaan tarkemmin messujen näytteilleasettajiin ja listaa jatkamaan! Ostoslistalla on siis ainakin yksivärisiä kankaita, bokserikuminauhaa ja jotain ihanaa merinokangasta. Vegaaninahkaa haluaisin myös päästä hipeltämään, samoin jotain ihania lankoja. Messubudjetti ei ole mikään järin valtava, mutta jotain ihanaa on aina pakko saada kuitenkin mukaan. 

Putiikeista mun listalla nyt jo ainakin Kangaskapina, Verson puoti, Metsola (jes vihdoin messuilla!!), Taito Etelä-Pohjanmaa /Rustoopuori (nahkahihnoja), Jujuna (kaavoja), Poppanavakka (kankaita) ja Ullaka (tarvikkeita).

Yksi mukavimmista osuuksista näillä messuilla on eri puolilla asuvien käsityöystävien ja -tuttavien tapaaminen sekä ihmisten yleinen innostus kädentöitä kohtaan! Tarkoituksena onkin ehtiä hengähtää tuttavien kanssa neulomaan ja jutustelemaan niin messulöydöistä kuin kuulumisista. Jos vielä muistais ottaa sen neuleenkin mukaan. Tuuppas sinäkin nykäisemään hihasta, jos minut bongaat! 

*messuliput saatu blogiyhteistyönä.