3/28/2017

Joutsenmekko ja imetyskorujuttuja








Ensimmäisen lapsen syntyessä ajattelin, etten minä imetysvaatteita tarvitse. Että onhan sitä ennenkin imetetty ihan tavalisilla paidoilla, helmoja nostellen ja kaula-aukkoja venytellen. Onnistuihan se, mutta ei se kovin kätevää ollut. Yleisillä paikoilla imettämistä välttelin sen takia mahdollisimman paljon, kun vaatteiden siirtely pois edestä oli kohtalaisen rasittavaa. Sen lisäksi paljasta pintaa vilkkui helposti enemmän kuin olisin halunnut ja harsojen ynnä muiden kanssa säätäminen vasta ärsyttävää olikin. Esikoisen imetystä ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan, joten en panostanut sillä kertaa imetysvaatteisiin. Nyt toisella kierroksella ostin muutaman imetyspaidat kirpputorilta jo ennen vauvan syntymää. Aluksi ajattelin, että pidän imetysvaatteita vain julkisilla paikoilla, mutta pian huomasin, että kotonakin ne vaan olivat todella näppäriä. Jokainen säästetty sekunti maitoa haluavan vauvan kanssa alkoi tuntui tärkeältä, samoin oma mukavuus. Niinpä aloin bongailla kirpputorireissuilla luukullisia paitoja. Kovin paljon erilaisia en ole löytänyt, joten päätin ommella itse. Etenkin mekkovalikoimaa teki mieli kartuttaa lisää. 

Noshin uusien kankaiden ilmestyttyä ihastuin heti Joutsen -printtiin. Värejä oli monta ja iski valinnanvaikeus. Päätöksen sain tehtyä, kun näin Mehukekkereiden Veeran ompeleman mekon. Syksyn värisenä ihmisenä uskoin koivun olevan minullekin oikea sävy. Yllätyin postin saavuttua, kun väri on hiukan vaaleanpunaiseen taittava, mutta tykkään kuitenkin. Väri toimii hyvin keltaisten asusteiden kanssa ja on kyllä omiaan siinä, ettei tee minua kalpean näköiseksi, kuten puhdas valkoinen tai harmaa olisi saattanut tehdä. Mekon kaavaksi valitsin myös saman kuin inspiraationa toiminut Veera (Mekkotehtaan Ruut). Muokkasin kaavasta vain imetysluukullisen version. Luukusta tuli sen verran huomaamaton, että tämä toimii varmasti myös imetysajan jälkeen ihan tällaisenaan. Hihaton mekko on siitä kätevä, että kylmemmillä säillä voi käyttää neuletakin kanssa ja kesän lämpiminä päivinä ihan sellaisenaan. 

Vauva on alkanut kiinnostua ympäristöstään siinä määrin, että syöminen on ollut toisinaan aika pätkittäistä. On näperretty ja kiskottu äidin hiuksia, paitaa ja pyöritelty sormia nyrkissä. Maistettu pari kertaa tissiä ja taas jatkettu leikkimistä. Minua oli jo jonkin aikaa kiinnostanut imetyskorun toimivuus, mutta valmiina en löytänyt korua, jonka väri sopisi vaatteisiini. Tilasin netistä murretun sävyisiä silikonihelmiä ja askartelin korut sekä itselleni että taaperolle. Ja yllätyin, vauva ihan oikeasti näpertää nyt helmiä ja jaksaa keskittyä paremmin syömiseen. En olisi ihan heti uskonut! Ja piristäähän kivanväriset helmet aika mustavoittoista imetyspukeutumistakin mukavasti!



3/27/2017

Helsinki-lomalla














Loppuviikosta pakkasin kimpsut, kampsut ja esikoisen rattaisiin, vauvan kantoreppuun ja hyppäsimme junaan. Suuntana mummila ja tämän äidin Helsingin loma. Isompi tytöistä pääsi mummilaan hoitoon ja me vauvan kanssa suunnattiin pääkaupunkiin ystävien seurasta nauttimaan. Piipahdus Ipanaiseen, vauvalle löytyi mineimmät aurinkolasit, mitä oo ikinä nähnyt. Illallinen ravintolassa, hotelliyö ja aamupala, hotellin näköalasauna ja pulahtaminen uimaan. Kantoreppuilua ja liinailua ympäri kaupunkia, huvittuneita ilmeitä, hauskoja kommentteja. "Söpö vauva sulla siellä!" "Tosi näppärä toi takkisysteemi." "Voi mikä mini." Kirppareita, lounasbuffet Silvopleessä, ratikka-ajelua. Hyvää mieltä, naurua ja hengähdystä arjesta. Matkamuistoksi keltaiset nahkanauhat kenkiin. Näistä on hyvä loma tehty! Nyt jaksetaan taas nauttia kotielämästä ihan erilailla! 

3/15/2017

Villaliinan ihanuus







Kauneutta kerrassaan! Tätä tyttöä on kannettu aika paljon. Synnärillä sidoin jo ensi kertaa liinaan. Kun tehoaikojen jälkeen tuntui ihanalta olla kotona ja pitää vauvaa lähellä, oli liina siihen hyvä väline. Masuvaivojen pahimpaan aikaan uni tuli helpoiten pystyasennossa. Ihan pikkuvauva-aikaan meillä käytössä ollut liina alkoi kuitenkin jäädä ohueksi, joten myin sen ja ostin tilalle nykyiseen käyttöön sopivamman. Facebookin Kantovälinekirppis onkin tullut lähiaikoina tutuksi! Suosittelen sitä lämpimästi liina- ja reppuostoksiin. Liinat on siitä käteviä, että hinta pysyy yleensä aika hyvin kohdillaan, tähän mennessä olen lähes aina myynyt meillä käytössä olleet samalla hintaa kuin ne aikanaan olen ostanut. Käytetyt liinat on myös valmiiksi ihanan pehmoisia. Tämä käsinkudottu liina oli myynnissä jo aiemmin kertaalleen ja silloin jo meinasin sen ostaa. Lopulta kuitenkin jäi miettimään värin sopivuutta ja passasin kaupat. Kun tämä lopulta ilmaantui uudestaan myyntiin, oli pakko ostaa samantien. Niin paljon oli jäänyt mietityttämään.

Ja ihana se on! Nimeltään liina on Iltaruskon Usva. Ihan on nimensä veroinen. Taivaan värit auringonlaskun aikaan. Aiemminkin meillä on ollut käytössä villaliina, mutta tämä on vielä ihan omaa luokkaansa. Kuteena on Dropsin Alpaca Silk -lankaa, joka on todella pehmeää ja ihanan lämmintä. Niskakipuilevana ihmisenä liina lämmittää eikä kipeytä hartioita ollenkaan. Villa on ihanaa, kaikissa muodoissaan. Ja ne värit, ei ne ihan omimmat ole, mutta tykkään tästä silti! 

3/09/2017

Kaksvee ja Ainolan herkkuja









Voitin tässä hetki sitten Instagramin puolella @tiinayli arvonnassa lahjakortin Ainolaan. Juuri sopivasti niihin aikoihin kauppaan saapui Vyyhti -trikoota pinkkinä ja persikkana. Näitä napsuttelin koriin tyttöjen vaatteita varten. Koriin päätyi farkkutrikoota, jonka jujuna on aidon näköiset kulutukset ja ihanat kankaalle painetut taskut. Ensin ajattelin tehdä mekkoja, mutta pyykkejä kaappiin viikatessani huomasin paitavajeen isomman kaapissa. Ei löytynyt paitoja likapyykeistäkään. Päädyin siis tekemään tarpeeseen vaatetta jälleen ja onneksi päädyin, sillä tästä ekasta valmistuneesta tuli aika ihana. 

Kaavana käytin tässä Paapiin kaavakirjan Vilja -tunikaa koossa 86. Hiha ihan sellaisenaan, hartioita kavensin etu- ja takakappaleista n. 2 cm, samoin kainalosta nostin samanverran. Vertasin kaavoja aiemmin käyttämääni Noshin paitakaavaan, joka oli hartioista ihan liian suuri ja tämäkin kaava oli hyvin lähellä samaa. Nyt pienennettynä on aika hyvä, vieläkin jäi vähän kasvunvaraa. Vertasin mielenkiinnosta myös tytön mittoja mittataulukkoon. Olin aina ajatellut, että tyttö on aika hoikka. Paikkaansa piti. Rinnanympärys oli reilusti pienempi tytöllä kuin pituutta vastaavassa kaavassa. Ei ihme, ettei mikään kaava oikein ole istunut kunnolla.. Frillan kaavan piirsin paitaan itse. Tasku on Ainolan farkkutrikoota. Seuraavaksi taidan ommella farkkulegginssit taskuilla, kun nämä edelliset kaupan kokoa 80 cm alkavat jäädä lahkeista lyhyiksi, vaikka vyötärö on vieläkin väljä. 

Ja tuo tyttö! Tänään kaksvee! Ihan mieletön ikä, niin paljon uutta opittavaa ja innostavaa. Lastentarhanope äidissä herää henkiin, kun tän kanssa saa jutella, touhuta ja koheltaa. Mainio tyttö! Tästä paidasta se sanoi: "Minu paipi" ja nauroi perään. 

3/06/2017

Kukkaro kantoliinakankaasta








Vuosi sitten kutomastani kantoliinasta jäi pienet palat kangasta, kun liinan päät viistotettiin. Kangaspalat pyörivät kaapissa ja ideoita niiden käyttämiseen oli jo aiemmin muutamia, mutta kun aikoinaan törmäsin Unikuun terapiahuoneen kukkarokuviin, tiesin mitä näistä paloista tekisin. Itse tekeminen saikin sitten odottaa vielä aika kauan, kunnes ystävän luokse ompelemaan lähtiessäni päätin tarttua toimeen. Edellinen Marimekon nipsukukkaroni alkoi jo saumojen vierestä revetä, joten sekin vähän aktivoitti suunnitelmiani.

Kukkaron koon arvioin bussikortin koon perusteella, leikkasin kappaleista n. senttiä-puoltatoista isommat joka suuntaan kuin kortti. Entiseen kukkaroon bussikorttia sai ärsyttävästi tunkea enkä sitä siellä ikinä sen takia säilyttänytkään, mutta tämä koko on osoittautunut käytössä tosi toimivaksi. Vuoriksi valitsin Vimman lettitrikoota, jonka tuin tukikankaalla. Vetoketjun purin vanhasta hupparistani, sopii täydellistä kukkarokäyttöön! 

Ompelu osoittautuikin haastavammaksi kuin olin ikinä kuvitellut. Ehkä vaikein ja eniten aivotyötä vaatinut työ pitkään aikaan eikä tämä ihan niin onnistunut kuin suunnittelin. Halusin, että saumanvarat jäävät piiloon, mikä aiheutti haasteita. Väliseinä ja vetoketjun sisäpuolelle jäävä kangaskaistale hankaloittivat ompelua entisestään. Moneen kertaan purin ja ompelin ja purin ja ompelin. Ompeluiltana ystävän luona en saanut tätä edes valmiiksi ja kotiin tullessa heitin kukkaron vain kaapin pohjalle odottamaan uutta innostusta. Pari viikkoa ompeluillan jälkeen kaivoin epäonnisen tekeleen ja päätin tehdä sen loppuun virheistä huolimatta. Huolittelin lopulta toisen päätysauman ja pohjasauman vinonauhalla ja ihan käytettävä tästä kuitenkin tuli. Vieläkään en ihan tiedä, miten tähän ompelin tai miten seuraava kannattaisi ommella. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tai ehkä juuri niiden takia tykkään tästä kokoajan enemmän ja enemmän. Ja onhan tämä nyt käytännöllisempi kuin ne nipsukukkarot, joista ei löydä ikinä sitä korttia mitä on etsimässä tai ainakaan niitä kolikoita, mitkä on hautautuneet kaiken sälän alle kukkaron pohjalle. 

2/28/2017

Kierrätysompelua - röyhelöpaidasta nelikuisen housuiksi






Nelikuinen on muuttunut yhtäkkiä isoksi vauvaksi. Ei kooltaan, omilla käyrillään miinuksilla hidastelee, mutta taidoiltaan. Kääntyy selältä mahalleen hetkessä, päristelee, juttelee paljon, nauraa käkättää entistä useammin maailman ihaninta vauvanaurua. Ottaa leluja käteen, alkaa ymmärtää kokoajan entistä enemmän. Jaksaa valvoa jo hurjan paljon pidempiä aikoja kuin aiemmin. Ja on se sen verran kokoakin kasvanut, että pienimmät housut alkavat jäädä pieniksi. Joten ompelupuuhiin oli ryhdyttävä.

Hihaton, kivaa kangasta oleva röyhelötoppi kirppikseltä eurolla. Odotteli kaapissa puolisen vuotta, kunnes totaalinen housupula iski nelikuisen vaatevarantoja tonkiessa ja päätin ottaa ratkojan käteen vihdoinkin. Röyhelöt irti paidasta, kaava kankaalle ja leikkuuhommiin. Kaavana käytin jälleen kivaksi todettua Muita ihania -blogin housukaavaa. Samalla leikkasin myös kahdet muutkin housut, niistä ei tullut vaan otettua kuvaa. Näitten housujen resorin napsin irti vauvan paidan helmasta, paita kun oli epäonnisesti aivan liian pienellä kaula-aukolla varustettu ja lähes pitämättömäksi jäänyt. Paitakankaat taitavat päätyä myös johonkin muuhun ompeluprojektiin. Kivat pökät näistä tuli! Lähes aina tykkään kierrätysompelujutuista, niitä pitäisikin tehdä enemmän. Säästäisi rahaakin huomattavasti, kankaat kun ei mitään halpoja nykypäivänä ole. 

2/13/2017

Sylva -huutis





Facebookissa järjestetään keskiviikkona 15.2 Saumanvara -ompeluryhmän hyväntekeväisyyshuutokauppa Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten hyväksi. Jo viime syksynä suunnittelin ompelevani jotain hyväntekeväisyyshuutokauppaan, mutta vauva syntyi juuri niihin aikoihin, kun olisi pitänyt postitella ompeluksia, niin en saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin syksyllä leikatun hupparin valmiiksi. Ensin emmin jättäisinkö sittenkin itselle, sen jälkeen meinasi itsekriittisyys iskeä, mutta lopulta päätin rohkaistua. Vaaleanpunainen ei oikein ole meidän väri, mutta uskoisin sen iskevän suurimpaan osaan huutajia kuitenkin hyvin. Huppari on n. kokoa 86-92 cm. Tarkemmat tiedot löytyvät Facebook -ryhmästä. Nyt kaikki huutamaan itselle uniikkeja vaatteita ja auttamaan samalla!