7/29/2018

Juhla-asusteet kuntoon




Tiedättekö tunteen, kun jotain asiaa on suunnitellut kauan ja välillä ottanut puheeksikin, mutta vastaus on aina kohteliaan kielteinen. Ja sitten yllättäen, ratkaisu onkin sama asia jonkun muun ihmisen sanomana ja puoliksi toteuttamana. Rusettiasiasta oli puhuttu lähes koko yhteiselomme ajan. Kuinka minusta rusetti olisi hieno, mutta mies ei ajatukselle lämmennyt. Muiden korkkirusetteja ihailin, mutta en tainnut ottaa edes puheeksi tai näyttää kuvaa armaalleni. Kunnes sitten sain valmistujaislahjaksi ystäviltäni korkkikankaisen Suoma -laukun ja toinen ystävistäni sanoi ääneen, että miehelle vielä korkkirusetti niin jo on tyylikäs juhla-asustus. Tämän sitten kerroin miehelle ja hän yllätyksekseni tokaisi, että mikäpä jottei. Ja silloin ei kannata jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Korkkikangas odotteli jo kotona ja seuraavien juhlien alla tartuin toimeen. Kaava löytyi täältä. Alunperin ajattelin tehdä rusetin kiinnityksen ohjeen mukaan napilla/nepparilla, kunnes keksin hyödyntää vanhoista rintsikoiden olkaimista osat, joiden avulla rusetin nauhasta sain kiristettävän. Ja kuten aina, viime tingassa väsäsin minulle ja toiselle tytöistä korkista rusettiponnarit, ihan vaan leikkaamalla ja solmimalla. Tämä korkki on ihana materiaali! Helppo ommella (mutta haastava kääntää..), ei purkaudu ja pysyy muodossaan. 

Mekko itseommeltu aiemmin, nyt laitoin päälle ilman vyötä, olikin mielettömän mukava hellemekko! 
Kaarna -laukku Suomalta, lahjaksi saatu
Ponnari & rusetti itse näperretty

(Kuvat: Aino Tissari)

7/21/2018

Kesäillan asu



Vihdoin lisää aiemmin postauksessa vilahtaneista mekosta ja neuleesta. Mä oon aikalailla joko tai ihminen, käsityöt kun valmistuu, ne kuvaan joko heti tai sitten vasta ikuisuuden kuluttua. Omien vaatteiden kohdalla ikuisuuden kuluttua tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, kun kuvaajaa on hankala saada lähettyville sopivaan aikaan ja paikkaan. Nämä kuvat otettiin ihan extemporee Neulefestari-iltana ystäväni kanssa, kun olimme kävelemässä festarialueelta hotellille ihanassa ilta-auringossa. Neulefestaritkin oli ihanat! Huipussa säässä lankojen ostelua, ihastelua, herkuttelua ja neulomista yhdessä muiden innokkaiden neulojien kanssa. Parasta pienessä lomassa oli kuitenkin hotelliyö ja ihana aamupala! Yövyimme ystäväni kanssa Hotelli Yöpuussa. Pitkän päivän jälkeen hotelliyön hintaan sisältynyt privaattisaunavuoro oli ihanan rentouttavaa, koko yön kestäneet yöunet ja monipuolinen, tuore aamupala kauden hedelmillä ja marjoilla, nam! Mutta vaatteisiin.. 

Tämä neule oli viimeinen yliopistossa aloittamani neuletyö. Kanditöiden esittelypäivänä istumista oli edessä lähes kahdeksan tuntia eikä mitään työtä kesken. Edellisen päivän istumisen ja nukahtamisvaaran jälkeen oli pakko käydä lankakaupan kautta hakemassa tarpeet uuteen työhön. Seuraavan päivän esittelyt jaksoinkin kuunnella paremmin. Paitaa neuloin koulun loputtua niin Tanskan lomalla, mökillä, takapihalla lasten uimahetkiä valvoessani ja monissa muissakin paikoissa. Nyt yliopisto-opiskelut ovat ainakin joksikin aikaa ohi ja uusi neulepaita valmiina. Paidasta tuli lopulta suunniteltua väljempi ja vähän vielä mietin, antaisinko tämän jollekin lahjaksi ja neuloisin itselleni uuden. Annoin paidan äidilleni kokeilulainaan, jos olisi hänelle parempi. Paita on malliltaan Veera Välimäen Pavement joskin muokattuna helman osalta lyhyemmäksi ja suoraksi. Lankana paidassa käytin yhtä suosikeistani, BC Garnin BioBalancea, villaa ja puuvillaa sopivana sekoituksena. Inspiraation tähän paitaan sain nupunupun Pavement -postauksesta. Lankaa neuleeseen meni alle 200 g, ostin viisi vyyhtiä, mutta yksi jäi kokonaan käyttämättä ja toisestakin jäi pieni määrä jäljelle. Varsin budjettiin sopiva neule siis. Neulefestari-iltana tämä paita oli sopiva lämmike viilenevässä säässä. 

Mekon ompelin keväällä nähtyäni Facebookin ompeluryhmässä ihanan lyhythihaisen kellohelmaisen mekon. Jyväskylän Kädentaitomessuilta ostamani Verson puodin kangas riitti juuri ja juuri mekkoon, kun puolikellohelmaa vähän sivuista kavensin. Yläosan kaavana käytin Joka tyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavaa, jota kyllä tätäkin on muokattu itselleni istuvammaksi. Hihat jäävät kivasti pystyyn olalta, kun ovat todella lyhyet. Kellohelma ei alkuun istunut minulle yhtään, mutta pienellä muokkauksella tästä mekosta tuli ihan kiva kesämekkonen. Korun ostin muuten keväällä itselleni lahjaksi kandin työn palautettuani, Riemupuodin valikoimiin kuuluu tämä. Tykkään kovin! 

7/19/2018

Todellinen tarveompelu


Just tällä hetkellä helteiden keskellä näissä kuvissa oleva huppari ei tunnu kovin tarpeelliselta ompelukselta. Ompelin tämän kuitenkin jo ennen juhannusta ja kuljin mökillä huppari päällä kokoajan. Ihan todellinen tarveompelu tämä kyllä oli, sillä aiempi ainoa vetoketjullinen hupparini sanoi vetskarinsa osalta sopimuksensa irti. Keväällä päiväkodissa sijaisuutta tehdessäni aamuisin töihin pyöräillessä meinasi välillä vilu tulla kun hupparia ei saanut kiinni. Tällä pitäisi syksyllä pärjätä paremmin, kun aloitan työurani. Huppari on maailman pehmeintä joustocollegea, R-Collectionin pop-up -myymälästä ystäväni minulle ostamaa. Vetoketju SPR:ltä, resorit Kangaskapinalta ja nyöri Nappitalosta. Hupun ja taskujen kangas on Verson puodin ihanaa Räsymattoa, yhtä kangaslemppareistani. Kaavan pohjana hyödynsin Ottobren Hide Awayta, jota muokkasimme keväällä ompelukurssilla omiin mittoihini sopivammaksi. Oon tavoilleni kangistunut, yhden hyvän kaavan löydettyäni käytän sitä lähes kaikkeen mihin vain se suinkin on muokattavissa. 


7/12/2018

Korkkikangasta ja miehelle vaatetta


Mies osti uuden puhelimen. Läpällisia kuoria puhelimeen ei liikkeestä löytynyt, mutta muovinen takasuojakuori oli lähtenyt matkaan. Innostuin näpertelemään korkkikankaasta puhelimelle läppäkuoret, jotka suojaavat puhelinta kolhuilta. Käytin oman puhelimeni suojakuoria kaava-apuna. Vanhoista lasten leikkikuorista hyödynsin magneetit ja korkkikankaiden väliin liimasin vahvaa pahvia kontaktiliimalla. Ompelua tässä oli aika vähän, mutta edes reunatikkauksen verran. Miehen ostama muovinen takasuojakuori liimattiin tekemiini kuoriin myös kontaktiliimalla. Kovin huolella tehty tästä kuoresta ei tullut, mutta ajaa asiansa kuulemma hyvin. Itselle aion myös tällaiset värkätä myöhemmin. Seuraavaan versioon teen aukot kameroille tms. ennen liimailua ja ompelua, tähän oli hankala saada tehtyä siistejä aukkoja, kun tein ne vasta viimeisenä. 




Pienen ompelutauon jälkeen halusin ommella tämän Kankaiden yöstä Käpyseltä tilaamani Roiske -kankaan kaapista pois. Miehelle tästä olin paitaa suunnitellut, mutta hänen kuosimietintänsä vuoksi oli jäänyt tekemättä. Nyt päätin kokeilla, josko valmiina uppoaisi miehen makuun. Paita omalla kaavalla, bokserit Kangaskapinan ilmaisbokserikaavalla. Tasku Noshin farkkucollegea, ompelumerkki Ommelkuplasta. Bokserikuminauha kierrätetty vanhoista boksereista. Paidan pääntien huolittelin tällä kertaa eri tavalla kuin ennen, tuli musta aika kivannäköinen. Ommeltunakaan kangas ei kuitenkaan muuttunut miehen makuun sopivaksi, mutta veljeni tykästyi paitaan, joten käyttöön pääsee tämäkin. Aina kannattaa silti yrittää! 

6/21/2018

Uusia tuulia


Kahden kuukauden tauko koneella istumisesta! Ei vaan tehnyt mieli kirjoittaa eikä edes kunnon kameralla kovin kuvata. Kandin palauttamisen jälkeen kiintiö taisi olla aika täynnä, vaikka uskoin tilanteen helpottavan ihan vaan kun työ oli tehtynä. Tässä välissä olen ehtinyt tehdä kahden ja puolen viikon sijaisuuden lastentarhanopettajana, valmistunut yliopistosta, viettänyt valmistujaisjuhlia ja saanut itsenikin yllätykseksi vakituisen työpaikan. Samaan aikaan olen ommellut lähes kaiken liikenevän ajan, kun sain valmistujaislahjaksi uuden saumurin <3 onkin ollut ihanaa surruuttaa menemään, kun konetta ei tarvitse säätää ja lankoja pujotella yhtenään uudelleen. Mieletön tunne! Yhtäkkiset, nopeat muutokset koulun päättymisen ja työpaikan saamisen ovat laittaneet pään pyörälle ja ajatuksen surisevat lähes yhtä lujaa kuin uusi saumuri. Olen samaan aikaan hurjan innoissani, helpottunut ja myös mietteliäs. Paljon uusia asioita edessä, paljon vielä opittavaa, paljon varmasti iloja, mutta myös isoja haasteita. Onnea on muutosten keskellä omat harrastukset, joiden kautta saa ajatukset lepoa ja uudenlaisia näkökulmia. Seuraavan kerran sit käsitöiden kera takaisin tänne! 

Kengät kirppislöytä SPR:ltä 50 snt, mekko Verson puodin kankaasta itsetehty. Keskeneräisenä neulepaita itselle. Mekosta ja paidasta lisää myöhemmin. 

4/26/2018

Nuuskamuikkuseni mun


Päiväkodin vappunaamiaisiin suuntaa huomenna Nuuskamuikkunen <3 Asu valikoitui kangaskaapin sisällön perusteella, Kankaiden yöstä ostettu Käpysen vihreä joustocollege oli täydellisen sopiva Nuuskamuikkusen mekoksi. Pikaompeluksena leveähelmainen mekko. Vähän vähemmän pikaisena ompeluna valmistui hattu Eurokankaan paksusta huovasta. Tässä työssä ihanuus korvaa laadun, ompelujälki hatussa ei ole lähelläkään priimaa. Nuuskiksen repuksi tuunasin kirppikseltä löydetyn nahkalaukun, irrotin pitkän olkahihnan ja ompelin tilalle vanhasta vyöstä leikatut reppuolkaimet. Niin täydellinen tähän asuun! Ystävän neuloma huivi kaulaan ja iskän vanhat kumpparit jalkaan. Ainiin ja vielä ukin tytölle  ensimmäiseksi jouluksi ostama huuliharppu mukaan. Välillä kiire on maailman paras inspiraation lähde! Nuuskamuikkunen on valmiina! <3 

4/24/2018

Reppurakkaus

Palautin eilen kandin työni! Valmistuminen häämöttää jo ihan kulman takana. Sen kunniaksi päätin siirtyä pois Kånken -jengistä. Googlailin erilaisia reppumalleja, mietin Marimekon Eppu-reppua, Fjällrävenin Totepack -tyyppistä mallia ja eilentein -reppua. Kunnes googlailuideni kautta päädyin Nohomewithoutyou -joulukalenterin reppuohjeeseen. Aika kauan sai ohje hautua nettiselaimen suosikeissa, oisko vuoden verran roikkunut suunnitelmissa. Kunnes reppuhommaa taas suunnitellessani keksin mittailla tuttavan kantoliinan lyhentämisestä jääneen palasen ja huomasin ilokseni, että pala riittäisi juuri sopivasti reppuun ja aloin samantien leikkuupuuhiin. Kangas riitti aikalailla millilleen, ihan muutamia pikkusuiruja jäi jäljelle. 
Vuorikankaaksi löytyi kangaskaapin perukoilta monta vuotta odotellut puuvillakankaan jämä, josta koulukaveri aikoinaan ompeli mulle housut. Housut jäi käyttämättä, mutta repun vuorina tämä on varmasti oivallinen. Liinakankaisiin silitin tukikankaat, estämään pahimpien lankalenkkien syntymisen ja kestävyyttä lisäämään. Liinakankaat on kyllä kestäviä itsessäänkin, tämä kangas on kotimainen Vanamon Hehku, joka sisältää puuvillaa, pellavaa ja merinovillaa. Haaveilin tätä ihan kantoliinaksikin, mutta pellavaa sisältävät liinat tekevät niskat kipeiksi jo heti sitomisen jälkeen. Repussa tämä kuitenkin on toiminut, vaikka olkahihnatkin ovat liinakangasta. Ja nimensä mukainen on tämä Hehku, väri on ihan mieletön, todellakin hehkuu! Ai niin, toi tasku oli mun eka tämmönen kaitaletasku! Voin kertoa, että aika monesti purin ja lopulta päätin googlettaa ihan kuvallisen ohjeen ja sehän löytyikin just tosta eilentein -reppupostauksesta. Hyvä ohje olikin, kiitos Hanne!! 
Soljet ostin Jyväskylän kädentaitomessuilta Ullakan kojulta, saatavilla oli vain kirkkaita metallisia, mutta näpsäkästi väritin permanent-tussilla mustiksi. Voitte kuvitella, että mies vähän nauroi, kun näki mut väkertämässä näitä. Hirveen hyvin ei oo väri pysynyt, mutta helpostihan noi korjaa taas mustiksi jos kuluma alkaa haitata. Eniten häiritsi kiiltävä kirkas metalli tässä lämpimissä sävyissä hohtavassa repussa ja sen sain kyllä häviämään värityspuuhilla. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ompelin olkahihnojen kiinnityspalat repun kulmiin enkä pohjaan. 
Viimeisenä kiinnitin reppuun parkkinahkaiset kassinkahvat. Ompelin nämä käsin kiinni mustalla paksulla puuvillalangalla, niin on mahdollista irrottaa jos en tykkääkään. Aluksi vaalea nahka näytti vähän hassulta repussa, mutta jo nyt parin viikon käytössä on tummunut ja pehmentynyt ihanaksi. Että tuskimpa tulee tarvetta irrotella. Yläreunan kujaan pujotin kirpparilöytölaukun nahkanarut, lähinnä koristeena siinä ovat, vaikka voisi niillä tuota yläreunaa kiristääkin, jos jaksaisi. Ompelumerkki paikalleen ja ai että, uus reppu on valmis! 
Pari viikkoa oon nyt tätä reppulaukkua ehtinyt jo käyttää ja todennut just sellaiseksi, minkä halusin. Toimii näppärästi reppuna koulumatkoilla tai siis toimi ja kätevästi saa heitettyä olalle jos tarvii moneen kertaan kaivella vaikka kaupungilla lompakkoa tai puhelinta repun syövereistä. Sisä- ja etutasku on osoittautuneet tarpeellisiksi, vaikka aika usein ne avaimet silti pyörii repun pohjalla. Kånken on todellakin syrjäytetty retkirepuksi. Tää on ihan mun reppu. <3