Kesäillan asu

Vihdoin lisää aiemmin postauksessa vilahtaneista mekosta ja neuleesta. Mä oon aikalailla joko tai ihminen, käsityöt kun valmistuu, ne kuvaan joko heti tai sitten vasta ikuisuuden kuluttua. Omien vaatteiden kohdalla ikuisuuden kuluttua tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, kun kuvaajaa on hankala saada lähettyville sopivaan aikaan ja paikkaan. Nämä kuvat otettiin ihan extemporee Neulefestari-iltana ystäväni kanssa, kun olimme kävelemässä festarialueelta hotellille ihanassa ilta-auringossa. Neulefestaritkin oli ihanat! Huipussa säässä lankojen ostelua, ihastelua, herkuttelua ja neulomista yhdessä muiden innokkaiden neulojien kanssa. Parasta pienessä lomassa oli kuitenkin hotelliyö ja ihana aamupala! Yövyimme ystäväni kanssa Hotelli Yöpuussa. Pitkän päivän jälkeen hotelliyön hintaan sisältynyt privaattisaunavuoro oli ihanan rentouttavaa, koko yön kestäneet yöunet ja monipuolinen, tuore aamupala kauden hedelmillä ja marjoilla, nam! Mutta vaatteisiin.. 

Tämä neule oli viimeinen yliopistossa aloittamani neuletyö. Kanditöiden esittelypäivänä istumista oli edessä lähes kahdeksan tuntia eikä mitään työtä kesken. Edellisen päivän istumisen ja nukahtamisvaaran jälkeen oli pakko käydä lankakaupan kautta hakemassa tarpeet uuteen työhön. Seuraavan päivän esittelyt jaksoinkin kuunnella paremmin. Paitaa neuloin koulun loputtua niin Tanskan lomalla, mökillä, takapihalla lasten uimahetkiä valvoessani ja monissa muissakin paikoissa. Nyt yliopisto-opiskelut ovat ainakin joksikin aikaa ohi ja uusi neulepaita valmiina. Paidasta tuli lopulta suunniteltua väljempi ja vähän vielä mietin, antaisinko tämän jollekin lahjaksi ja neuloisin itselleni uuden. Annoin paidan äidilleni kokeilulainaan, jos olisi hänelle parempi. Paita on malliltaan Veera Välimäen Pavement joskin muokattuna helman osalta lyhyemmäksi ja suoraksi. Lankana paidassa käytin yhtä suosikeistani, BC Garnin BioBalancea, villaa ja puuvillaa sopivana sekoituksena. Inspiraation tähän paitaan sain nupunupun Pavement -postauksesta. Lankaa neuleeseen meni alle 200 g, ostin viisi vyyhtiä, mutta yksi jäi kokonaan käyttämättä ja toisestakin jäi pieni määrä jäljelle. Varsin budjettiin sopiva neule siis. Neulefestari-iltana tämä paita oli sopiva lämmike viilenevässä säässä. 

Mekon ompelin keväällä nähtyäni Facebookin ompeluryhmässä ihanan lyhythihaisen kellohelmaisen mekon. Jyväskylän Kädentaitomessuilta ostamani Verson puodin kangas riitti juuri ja juuri mekkoon, kun puolikellohelmaa vähän sivuista kavensin. Yläosan kaavana käytin Joka tyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavaa, jota kyllä tätäkin on muokattu itselleni istuvammaksi. Hihat jäävät kivasti pystyyn olalta, kun ovat todella lyhyet. Kellohelma ei alkuun istunut minulle yhtään, mutta pienellä muokkauksella tästä mekosta tuli ihan kiva kesämekkonen. Korun ostin muuten keväällä itselleni lahjaksi kandin työn palautettuani, Riemupuodin valikoimiin kuuluu tämä. Tykkään kovin! 

Villapaita ja retkeilystä

Edellisen paidan ollessa kesken, aloin neulomaan jo tätä seuraavaa, Jennifer Steingassin Treystaa. Ihastuin paidan malliin Instassa, kun törmäsin eri henkilöiden kuviin tästä. Islantilaisia neuleita olin ihastellut jo monen vuoden aikana, mutta tämä iski kerrasta ja kunnolla. Mainitsin innostuksesta ystävälleni, joka innostui myös ja päätimme ostaa yhdessä Laine Magazine -lehden, josta paidan ohje löytyi ja aloittaa yhteisen projektin. Ostin langoiksi Dropsin Karismaa ja Limaa. Vähän mietin pääväriksi oranssia, mutta kun haluamaani sävyä ei ollut lähilankakaupassa kuin kaksi kerää, niin päädyin harmaaseen. Oranssi toimi kivana lisänä kirjoneuleessa. Valintaan olen tyytyväinen, tuo harmaamix- lanka on ihanan elävänvärinen! 

Työ eteni vauhdilla, kirjoneule osio oli niin koukuttava, että neuloin sitä jokaisena hetkenä joka vähänkin liikeni. Paksu lanka, nelosen puikot ja mieletön into, niistä on tämä neule tehty. Lanka oli tosi kivaa neulottavaa, niin kuin monet muutkin Dropsin langat mun makuun. Lima alpakkalankana vähän pehmeämpää, mutta Karismakaan ei kovin karheaa. Ihan paljaalla iholla oon tätä pakkaspäivinä sisällä pitänyt ja mukavasti toimii. Viime metreillä lanka loppui kesken ja oli loppunut myös lähikaupasta, joten jouduin tilaamaan netistä yhden kerän tummanharmaata Karismaa. Oli tukalaa odotella lankaa saapuvaksi, mutta kerrankin oli järkevä ja päättelin sillä aikaa kirjoneuleiden langat, niin että kun sain  langan ja helmaresorin neulottua, oli paita muutamaa langanpäättelyä vaille valmis. Ja sopivasti valmistuikin talven kovimmille pakkasille!

Viime viikoilla meidän seuduilla on välillä lähennellyt mittari jopa -30 astetta! Aika paljon mukavampi oli aamulla lähteä kouluun kunnon villapaita päällä. Olen ehtinyt pitää tätä jo aika paljon, joka päivä ollut päällä edes jonkun hetken valmistumisen jälkeen, ihanan lämmin mutta samaan aikaan hengittävä. Takinkaan alla ei ollut eilen liikaa, kun tyttöjen kanssa kävimme järven jäällä retkellä. Vähän täytyy moittia lankaa kestävyydestä, hihoihin ehti jo parin päivän käytön jälkeen tulla nyppyä.. Toisaalta ulkoiluneuleeksi tämän tein niin ei sinäänsä harmita. Ehkä neulon vielä toisen laadukkaammasta langasta siistimpään käyttöön.

Siitä retkestä vielä, aika ihanat retkikamut mulla olikin! Käveltiin järven jäälle eväitä syömään, siinä villapaitaa kuvatessa tytöt innostuivat hyppelemään kiviltä hankeen ja nauraa käkättivät innoissaan. Isompi heitti innostuksissaan voltinkin ja oli vain innoissaan! Kyllä näistä kunnon retkeilijöitä vielä tulee! Tammikuussa alkaneen #retkihaasteen myötä ollaan käyty muutaman kerran lähistöllä olevissa metsissä seikkailemassa. Ulkona oleminen ja johonkin muualle kuin lähipuistoon meneminen on tehnyt hyvää omalle mielelle ja tytötkin on innostuneet metsässä kulkemisesta. Toiveena on ollut mennä lähelle retkelle ja ottaa eväät mukaan, tärkein retkistä ymmärretty! Vinkkejä saa jakaa Jyvässeudun helpoista retkipaikoista näin pieniä retkeilijöitä ajatellen. 

Villapaidan tiedot vielä

Malli: Treysta (ohje saatavilla nyt siis myös Ravelryssä)

Suunnittelija: Jennifer Steingass

Puikot: nro 3,5 ja 4

Lanka: Drops Karisma tummanharmaa, vaaleanharmaa ja musta, Drops Lima ruosteenpunainen

Menekki: tummanharmaata ostin 8, viimeisestä kerästä kului vain vähän, vaaleanharmaata kului alle kerä, mustaa 1,5 kerää ja oranssi alle kerä. Tarkkoja määriä en saa punnittua huonolla vaa'alla. Yhteensä langat maksoivat noin 30 e eli ei pahanhintainen ollut tämäkään paita. 

Puolen vuoden työ

Syksyllä viimeisen opiskeluvuoden alkaessa kaipasin luentoneuletta. Neuletta, joka olisi kiva kaivaa repusta pitkien luentorupeamien keskellä ja antaa silmukoiden viedä neulojaa. Tähän mennessä olin neulonut pienempiä töitä, jotka valmistuivat nopeasti. Nyt en jaksanut edes ajatella villasukkia tai lapasia, vaan kaipasin puikoille jotain kaunista ja aikaa vievää. Ystäväni neuloi viime keväänä neuletakin, jota olin ihastellut moneen kertaan. Langat tähän malliin olisivat edulliset, joten aloin harkita. Katselin myös muita Missä neuloimme kerran -blogistin ohjeita, mutta lopulta päädyin alkuperäiseen ihastukseeni. Ensimmäisenä koulupäivänä kuljinkin matkalla lankakaupan kautta ja ostin sopivat langat. Ohjeenkin takkiin ostin, mutta luennolla aloin miettimään, jaksankohan neuloa nurjia kerroksia ja päädyin ostamaan vielä paitaversion ohjeen. Tässä paitaversiossa pitsiosiokin pääsee oikeusiinsa, kun se näkyy kunnolla. Neuletakkeja mä kun en oikein osaa pitää kiinni. 

Pitkään tätä sitten neuloinkin, kuten otsikkokin jo kertoo. Kului syksyn luennot, tuli harjottelu, jonka aikana työ ei paljon edennyt. Ennen joulua pääsin vihdoin kunnolla vauhtiin ja joululomalla anoppilassa sekä omassa kotonani paita valmistui helmaan asti. Hihoihin taas tyssäsi joksikin aikaa ja välissä neuloin niin pipon kuin huivinkin ennen kuin taas innostuin. Kevään luennoilla tikuttelin hihatkin valmiiksi. Vielä joksikin aikaa paita sai jäädä odottamaan päättelyä, kun innoissani alotin jo seuraavaa neulepaitaa. Että aikamoinen aikaa vievä projekti, ainakin sain tekemistä itselleni. Ohut lanka, pienet puikot ja paljon silmukoita, ei ihmekään että kesti. Mutta kannatti jaksaa, tämmöselle lämpöpatterille ohut villapaita on toimiva vaate. Jo lyhyen käytön perusteella uskallan näin sanoa. 

Mallista tykkään mielettömästi! Neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena ilman mitään palojen yhdistelyjä. Istutetut hihat ovat minulle kuin luodut ja pitsi ihana. Vielä jäin vähän miettimään, olisiko pitänyt neuloa vähän pidempi helma. Toisaalta aion käyttää tätä mekkojen kanssa, niin en oikein tiedä. Epäilen, etten jaksa enää alkaa tätä enää uudestaan neulomaan. 

Malli: Soulful -paita
Suunittelija: Anna Johanna
Lanka: Holst Garn Coast
Menekki: kolme kerää ostin, jäi jonkun verran. Alle 150 g, ehkä n. 130 g. 
Puikot 2,5 ja 3