Ollaan oltu jälleen reissussa. Ystävän ja tytön kummitädin luona. Mies joutui jäämään armeijaan viikonlopuksi virka-avun vuoksi, niin ei jaksettu kahdestaan olla kotona. Tai äiti ei jaksanut olla yksin vauvan kanssa, vaan kaipasi aikuista seuraa. Parasta sellaista saatiinkin. Iltakävelyt järven rannoilla, auringon laskiessa. Omenapuut täydessä kukassa. Syreenin tuoksu. Kaupoilla ja kaupungilla kiertely. Kirpputoreilla kuljeskelua. Kantoliinailua, herätti savolaisissa paljon kommentteja torin huudeilla, "kaunis liina ja sinäkin olet kaunis" "enpä ole koskaan ennen tuommoista kantojuttua nähnyt" "ihana kun se pikkuinen saa olla siinä äitin kainalossa, ihan lähellä". Melkoinen kulttuuriero tähän kotipaikkaan verrattuna. Toki tyttö napotti maailman suloisimpana lonkkasidonnassa ja näki sieltä ympärilleen ja tosiaan myös tarkkaili ympäristöään kiinnostuneena. Kuluneella viikolla kaivoin kudotun liinan kaapista ja voi pojat kun innostuin kantamisesta ihan uudella tavalla. Onni on kantoliina kaupungissa kulkiessa. Niilo ilossa käväisin ja tarkoitus oli ostaa vauvalle jotain, vaan lopulta ostin itselleni lasten kokoisen tunikan, tosin paitana menee tällä mammalla. Mainio mikä mainio. Semmonen reissu tällä kertaa. Jospa nyt jaksettais olla hetki kotona odottelemassa miestä lomille, joita onkin edessä normaalista inttiarjesta poiketen monen monta päivää (ainakin toivon mukaan), onnea on isyyslomat kesällä.

(Olen miettinyt itsekseni tämän blogin julkisuutta. Siirtääkkö salaiseksi vai jatkaako julkisena? Vauvasta olisi tältäkin reissulta kivoja kuvia, mutta en tiedä haluanko julkisesti niitä jakaa, kun kasvotkin ovat kunnolla näkyvissä. Toisaalta mutta toisaalta en. Kuitenkin ihmiskuvaaminen on lähinnä sydäntä, siksi tätä varmaan pohdin. Julkisena en koskaan voi tietää, kuka näitä höpinöitäni lukee ja kuviani katselee. Välillä lukijamäärät tuntuvat ihmeen suurilta blogin pienuuteen nähden. Kertokaahan ketä siellä ruutujen takana on ja mitä mieltä ootte. Laitetaanko blogi vain kutsuttujen lukijoiden käyttöön? Haluutteko nähä vauvasta kuvia enemmän?)

Vielä muistoja. Kesäisiä, syksyisiä. Talven keskellä lämmössä meren rannalla. Näitä värejä kaipaan jo tämän talven keskelle. Onneksi kevät jo pilkahtelee aurinkoisina päivinä ja valo lisääntyy hetki hetkeltä. Kesä ja syksy ovat edessä! 

Olen kuluttanut viimeisiä (toivottavasti) päiviä ilman vauvaa selaamalla teettämättömiä kuvia muutaman vuoden ajalta. Teetettävää kertyi, lähes 700 kuvaa kolahtaa postista lähipäivinä. Väliin mahtuivat lukiovuodet, ylioppilasjuhlat, muutto kotoa, opiskeluvuosia, kihlautuminen, häät, raskausaikaa. Paljon tapahtumia. Paljon muistoja. 

Yllä kuvia muutamilta Lapin reissuilta rakkaalta mökiltä. Alkukesän lämmöstä, lähes yötöntä yötä ja elokuun lopun syksyistä maisemaa. Tunturin laelta ja joen rannasta. Ensimmäinen saamani kala ja riemu siitä. Näihin maisemiin palaan jälleen alkukesästä, tällä kertaa vauva mukanani. 

Onneksi on kamera ja vähän taitoa kuvata, niin monet muistot unohtuisivat tai ainakin haalistuisivat ilman näitä monituisia tallennuksia hetkistä.