Mustavalkoisia ompeluksia

Vihdoin eilen ehdin kaivaa ompelukoneen pölyttymästä kaapin pohjalta ja jatkaa aiemmin kesken jääneen paidan loppuun sekä innostua uusista ideoista. Saumurin terä on vieläkin tylsänä, joten kovin suuret työt ei oikeen innosta. Paidan sivusaumat ja helman olin ommellut jo aiemmin, nyt tein päätien ja hihansuut valmiiksi. Kannatti kaivaa tämäkin kaapin pohjalta, on sen verran kiva! Kangas on Verson puodin Rauhaa, jota tilasin alunperin legginsseiksi, mutta mielenhairahduksen seurauksena siitä tulikin paita. Kiva onneksi näinkin. 

Rusettipantaan sain inspiksen kaverin vauvan vastaavasta pannasta ja vihdoin löytyi työ, johon viimeiset lettikankaan palat riittivät. Oma pantani oli tarkoitus olla raidallinen ulkopuolelta ja musta sisältä, mutta erehdyksissäni ompelin vuoren ja päällisen rinkulaksi. Kivempi melkeen taisi näin tulla, joten en alkanut purkamaan. 

Ainiin! Ja tuo lepakkotuoli on tällä viikolla kirpputorilta kotiutunut löytö! Ihan huippu! 

Nyt nauttimaan auringosta! 

Jälleen oli Tampereen käsityömessuille päästävä, kuten viime vuonnakin. Silloin kuljin mahan ja raskausajan diabeteksen vaivaamana, tällä kertaa tyttö kantoliinassa reppuselässä. Viime kerrasta oppineena olin kirjoittanut listan tärkeimmistä kojuista ja kyllä kannatti! Ilman listaa osa olisi varmaan unohtunut ja olisimme joutuneet kiertelemään ja etsimään paikkoja paljon enemmän. Viime kerrasta viisastuneena ostin myös puolen metrin paloja kankaita metrin sijaan, kun lapselle pienestäkin palasta saa paljon tehtyä. 

Lähdin etsimään kankaita ja niitä löytyikin iso pino. Viljamin puodilta, Verson puodilta, Käpyseltä ja Paapiilta tarttui mukaan ommeltavaa. Tuon ristipistokeksin olin jo etukäteen ajatellut ostaa. Lankaa tarvitsin tytön villasukkiin ja kiva löytyi.  Ihanien löytöjen lisäksi messuilla oli mukava törmätä samanhenkisiin ihmisiin, etenkin bloggaajien järjestämässä tapaamisessa. Vauva herätti paljon huomiota, mutta ilman rattaita liikkuvina ei saatu negatiivisia kommentteja, kuten moni muu on kertonut saaneensa. 

Ristipistokeksiin oli tartuttava heti vapaan hetken koittaessa. Olin ajatellut pistellä siihen jonkin graafisen kuvion, mutta BrooÅsan käyntikortissa ollut lintu innosti kokeilemaan yksivärisenä samaa. Lankakeristä ei löytynyt riittävän ohutta lankaa, joten otin mustasta 7veljeksestä yhden säikeen ja tein tämän sillä. Muutamaan kertaa purin, mutta lopulta tästä tuli kiva. Näitä olisi ihana tehdä lahjaksikin, pohja kun ei ole kallis (6e) ja tekeminen on nopeaa. Äitinsä tyttö, päiväunilta herättyään viihtyi lattialla lankoja näpräten. 

Kaiken kaikkiaan mukava messupäivä! Kiitos seurasta Jenni ja vauva! (Messukuvat myös Jenniltä.) Nyt vain ompeluksia suunnittelemaan! 

Ulkona oleva harmaus sai meidät jäämään sisälle ja päiväunien aikaan ehdin surauttaa tähän 1,5 euroa maksaneeseen äitiyspakkauksen makuupussiin uudet päälliset. Tällä kertaa olin laiskotti ja ompelin kankaan reunaa kääntäen entisten päälle, vetoketjuja purkamatta. Ihan kelpo pussi tuli näinkin ja aikaa säästyi huimasti. Tytöllä on virtaa rattaissa välillä liikaakin niin tein vielä vöille reiät pussiin, niin ei tipu kyytiläinen laidan yli. Valjaitten avulla pussi asettuukin mukavaan kohti rattaissa, ei jää pääpuoleen liikaa tilaa johon kylmä ilma pääsisi menemään. Nyt toivotaan vaan vähän kuivempia säitä, että päästäis ulos käyttämään tätä. 

Jos joskus on onnea pikasella kirpputorikäynnillä niin tänään! Aito Papu-pipo 30 sentillä! En voi ehkä uskoa todeksi. Siellä se sekaisella pöydällä oli, rusetti auenneena. Kädet kävi nopeemmin kun ajatus. Kassalle oli mentävä äkkiä, ettei pipo vaan katoaisi käsistä. Vähän se on iso, vaan onneksi tyttö kasvaa. 

Tytölle löytyi uudet lakanat kirpputorilta. Vanhaa Marimekon Lokkia vuodelta -68. Hintaa 5 euroa. Eihän näitä vaan voinut jättää. Kuvissa väri näyttää hassulta ja eri valossa ihan erilaiselta. Luonnossa tosi ihana. 

Retrokärryjen uusi elämä

Seuraa ylenmäärin kuvia rattaista. Täyttyneestä tietämättömästä haaveesta. Rakkaudesta näihin rattaisiin.

Nämä kärryt, jotka kerroin löytäneeni mummilasta, talon alta. Kankaat hyvin homeisina, likaisina ja runko jo ruostetta ottaneena. Yksi alkuperäisistä renkaista kadoksissa. Näiden vuoksi on valvottu muun muassa yksi yö, miettien mistä saada samanlainen alkuperäinen rengas yhden kadonneen tilalle. Mummilasta löytyi uudempien Emmaljungien rengas vararenkaaksi, mutta ei se korvannut alkuperäistä vihreine vanteineen.. On hihkuttu löytöä, saatu hullun maine ja oltu onnellisia, niin onnellisia että nämä olivat vielä tallessa. Kärryt, joissa itse olen istunut ja sisaruksenikin minun jälkeen. Ja jotka ovat jo meille käytettynä ostetut. Kaiken kestävät. Ei yhtään muoviosaa, paitsi renkaiden keskiöt. 

Alkuperäiset renkaat olivat tällaiset ohuet ja kohtalaisen kovaa muovia. Kyyti hyvin tärisevää. 

Yhä on tarra tallella! Liat vielä rungossakin paikoillaan.

Haararemmin nepparista voi kai päätellä, että kankaatkin olivat alkuperäiset. Värikin ehjaa kasaria. Haalean liilaa, tosin haalistunutta. Saumojen välistä löytyi tummempaa, varmaan lähempänä todellisuutta ollutta väriä. 

Siellä se vararengas on vielä paikoillaan. Vyötkin näissä kärryissä on joskus ollut, vaan ovat aikojen saatossa lähteneet irti, jämä vain oli paikoillaan. 

Runko on ehjä, mikäpä näitä särkisi. Jarru ja jalkatuen säätökin pelaavat. Samoin selkänojan lepoasentoon laittaminen. 

Näiden kuvien ottamisen jälkeen piirsin alkuperäisistä kankaista kaavat. Iisi homma, kun tuo istumaosa osa on tosi simppeli ja vain muutamasta osasta koostuva. Leikkasin kankaat, ompelin. Pyyhin rungon. Osa ruosteistakin lähti ihan pyyhkimällä. Osa on vielä paikoillaan, jonakin päivänä kokeilen vielä toimiiko kokiksen putsaava voima näihin. 

Renkaita kyselin muutamalta kaverilta, selasin torin annetaan ilmoituksia ja mietin mitä tekisin. Vaan sitten toisesta mummolasta tuli puhelu, että heillä kyllä on vanhoja renkaita jopa neljät nelikot, josko jotkut niistä olisivat sopivat. Ja voi kerrassaan, kun olivatkin! Mummo sahasi myös istuimen pohjaan ohuen vanerilevyn tueksi.

Siinä ne nyt ovat, meidän puistokärryt. Istumaosan kangas on Ikean paksua puuvillaa. Saatiin se mummolassa ollessa paikoilleen, kun mies suoristi rautatikut, joilla kangas kiinnittyy runkoon. Pähkin jonkin aikaa tekisinkö värikkäästä retrokankaasta nämä, mutta päädyin tällaiseen missä ei lika näy ja on kestävää. Ilmettä saa sitten vaihtamalla pehmustetta. Nyt käytössä ihan äippäpakkauksen makuupussi, joka sattui reissussa olemaan mukana. Kaapissa leikattuna odottaa vanulevyä ja ompelua ihan näihin kaavoitettu pehmuste. 

Sitä iloa kun päästiin kärryttelemään. On tainneet entisaikaan olla ihmiset lyhkäsempiä kuin nykypäivänä, kun ovat niin kätevät kokeiset nämä kärryt tälle lyhyelle mammalle. Koska koria ei ole, saa kangaskassi kantaa tarvittavat tavarat mukana. Ompelin kyllä tuohon istumakankaan selkäosaan myös taskun mihin saa näppärästi avaimet ja puhelimen, niin välillä pärjätään ihan ilman kassiakin. Tämä kassi on juuri kotiutunut RiiKe:ltä. Tykkään! 

Vielä odottaa haararemmin nepparia, solmulla mentiin viikonloppu ja toimi tyytyväisellä matkustajalla näinkin. 

Kankaat on ommeltu tosta käsinojan kohdalta alkuperäisen mukaan, mutta kun mä en laittanu tähän mitään pehmikettä, niin eihän ne pysy ihan niin kuin pitäisi. Jos kauneusvirhe alkaa häiritä, täytyy purkaa ja kääntää taite sisäpuolelle niin on kauniimpi. Mutta ehkä tällaisten ei kuulu olla täydellisiä.

Ne renkaat! Sopii näihin melkeen paremmin kuin alkuperäiset. On pehmeemmätkin, niin ei ihan jokainen pikkukivi täryytä työntäjän käsissä. Vaikka kyllähän nämä tärisee..

..niin että uni tuli tytöllä varsin nopeasti. Tytölle, joka harvoin nukahtaa rattaisiin laittamatta erikseen nukkumaan peittelemällä. Peukku suussa se siihen simahti, suloinen. Näissä on taikaa! 

Onnelliset kärryistään <3 

Voisin kirjoittaa näistä tuhat ja sata kehuvaa sanaa. Mä niin tykkään! 

Kiitokset siis täten vielä sekä mummilaan että mummolaan, meidän tyttö ajelee nyt äitin ja iskän sekoitusrattailla! 

Hymyilevistä kasvoista

Tämä ihana löytö on jäänyt kuvaamatta aiemmin. Blogeja lukiessani olin haaveillut Aarikan vaunulelu-ukoista, kunnes kirpputorilla bongasin tämän puisen mobilen! Ostettavahan se oli, vaikka ei yhdellä tai kahdella kolikolla irronnutkaan matkaan. Ei kuitenkaan ollut nettihintoihin verrattavissa, joten ilahduin suuresti. Vauvakin on tätä jo tutkaillut kiinnostuneena, hymyilevät kasvot ovat nyt in. Ilmeisesti tämä on peräisin 70-luvulta, mutta näitä on myös myyty uusintaeränä. Tämä yksilö taitaa olla alkuperäinen, sen verran kuluneelta jo näyttää. Värit ovat haalistuneet, mutta tykkään tästä tällaisenaan, vaikka vaikea ei olisi vahvistaakaan värejä. 

Vauva on muutenkin innostunut hymyistä, äitiyspakkauksessa aikoinaan ollut hymyhelistin on saanut monia iloisia kiljahduksia ja silmät sirrilleen vieviä hymyjä aikaan. Hymyistä ovat saaneet osansa myös äiti ja iskä, niin kuin lähes kaikki ihmiset, jotka jaksavat jutella tytölle. Tytön mielestä paras keskusteluaika on aamulla auringon alkaessa nousta kuuden aikoihin. Voitte vaan kuvitella, ettei tämä äiti ole parasta juttuseuraa silloin. Hetken aikaa aina saakin vauva yrittää piristää mammaansa ennen kuin saa äidinkin hymyilemään. Mutta eipä edes siihen aikaan silmät unihiekkaa täynnä voi vauvalle myrtsiä naamaa näyttää, kun toinen niin ilosena ja virkeänä heräilee. Äitin kulta.