valossa ja varjossa

Jälleen oli Tampereen käsityömessuille päästävä, kuten viime vuonnakin. Silloin kuljin mahan ja raskausajan diabeteksen vaivaamana, tällä kertaa tyttö kantoliinassa reppuselässä. Viime kerrasta oppineena olin kirjoittanut listan tärkeimmistä kojuista ja kyllä kannatti! Ilman listaa osa olisi varmaan unohtunut ja olisimme joutuneet kiertelemään ja etsimään paikkoja paljon enemmän. Viime kerrasta viisastuneena ostin myös puolen metrin paloja kankaita metrin sijaan, kun lapselle pienestäkin palasta saa paljon tehtyä. 

Lähdin etsimään kankaita ja niitä löytyikin iso pino. Viljamin puodilta, Verson puodilta, Käpyseltä ja Paapiilta tarttui mukaan ommeltavaa. Tuon ristipistokeksin olin jo etukäteen ajatellut ostaa. Lankaa tarvitsin tytön villasukkiin ja kiva löytyi.  Ihanien löytöjen lisäksi messuilla oli mukava törmätä samanhenkisiin ihmisiin, etenkin bloggaajien järjestämässä tapaamisessa. Vauva herätti paljon huomiota, mutta ilman rattaita liikkuvina ei saatu negatiivisia kommentteja, kuten moni muu on kertonut saaneensa. 

Ristipistokeksiin oli tartuttava heti vapaan hetken koittaessa. Olin ajatellut pistellä siihen jonkin graafisen kuvion, mutta BrooÅsan käyntikortissa ollut lintu innosti kokeilemaan yksivärisenä samaa. Lankakeristä ei löytynyt riittävän ohutta lankaa, joten otin mustasta 7veljeksestä yhden säikeen ja tein tämän sillä. Muutamaan kertaa purin, mutta lopulta tästä tuli kiva. Näitä olisi ihana tehdä lahjaksikin, pohja kun ei ole kallis (6e) ja tekeminen on nopeaa. Äitinsä tyttö, päiväunilta herättyään viihtyi lattialla lankoja näpräten. 

Kaiken kaikkiaan mukava messupäivä! Kiitos seurasta Jenni ja vauva! (Messukuvat myös Jenniltä.) Nyt vain ompeluksia suunnittelemaan!