valossa ja varjossa

Meillon vihdoin kiikku roikkumassa sisällä! Jo kauan sitten bongasin keinuun ohjeen ja sillä hetkellä tiesin että meidänkin tytön on tällainen saatava. Projekti vaati hiukan työstämisaikaa, meillä kun ei ole sahaa eikä poraa eikä edes hiomapaperia. Vaan hiljaa hyvä tulee, vaikkei tämä nainen malttaisi aina siihen uskoa oikeen. Onneksi on ystäviä ja niillä työkaluja ja porankäyttötaitoja. Pyöröriman ostin K-raudasta, vaneripala löytyi samaisesta paikasta kuin porakin. Rekkitanko saatiin mummilasta. Kangas on Annoa. Kiikku roikkuu meidän makuuhuoneen oviaukossa ja kätevästi sen saa yöksi viereisellä seinällä olevaan eteisen henkaritangon koukkuun roikkumaan, niin ettei maitopullon hakija joudu törmäilemään unisena keinuun. Tuo meidän tyttö on vielä niin pienikokoinen, että tyynyt on paikallaan kiikun sisällä. Ei lopu tila kesken ainakaan. 

Ja voin sanoa, että kannatti! Monet on kikatukset saatu jo kiikun vauhdeista! Ja lisää on luvassa taatusti.