Kaukalopussi vauvalle

Esikoisen ollessa vauva todettiin kaukalopussi tosi käteväksi. Meillä lainassa ollut pussi oli kuitenkin niin lämmin, ettei sitä pystynyt käyttämään kuin muutaman kerran, ilman että vauva oli aivan hiessä. Päätinkin siis ommella itse vastaavan pussin. Käytin tähän vanhan äitiyspakkauksen makuupussin, jota muokkasin eri kaukalopussiohjeiden ja oman maun pohjalta (täällä ja täällä ainakin ohjeita). Päällystin pussin sekä sisältä että ulkoa pehmeällä trikoolla. Ompelua helpottaakseni käytin tukikankaita niin vetoketjun reunaan kuin pääntien reunoihinkin. Ompelu olikin yllättävän iisiä, kun kankaat ei joustaneet joka suuntaan ja lopputuloskin on siisti. Kiristysnauhaksi laitoin ontelokudetta, kun kuminauhat oon kokenu vähän liian joustaviksi tämmöisiin. Samalla kun tein tämän pussin, ompelin myös haaravyölle uuden pehmusteen, alkuperäinen kun oli jonnekin kadonnut. Nyt pitäisi olla vauvalla mukavat oltavat automatkoilla. Talvea vasten tämä ei varmaan ihan kovimmilla pakkasilla ole riittävän lämmin, mutta villahaalari vauvalle nii eiköhän tällä pärjää. Ainakin pussi on mukavan pehmoinen, tekisi mieli itsekin kömpiä tommoseen nukkumaan. 

Ihanan pehmon vauva sai lahjaksi, kun tein ompeluvaihtarit kaverin kanssa. Sopii hyvin pussin kaveriksi kaukaloon roikkumaan. 

Ompelulaneilla

Olin viikonloppuna ompelulaneilla. Ompelua aamusta iltaan samanhenkisessä seurassa, mikäs sen kivempaa. Osa lanittelijoista aloitti urakan jo perjantaina, itse olin mukana lauantain aamusta alkuiltaan ja sunnuntaina vielä hetken aikaa, tarkoitus oli vain hakea enää koneet pois, mutta ylläriylläri en raaskinutkaan lähteä heti takaisin kotiin. Olin valmistautunut laneille leikkaamalla valmiiksi jumppiksen, kahdet housut, bodyn, tumppuja ja vaunuverhot. Yhdet housut ja myssyt leikkasin vasta paikan päällä. 

Body kokoa n. 56 oli odottanut ompelua jo jonkun aikaa. Kaavana Bert -body jostain Ottobrestä. Edessä neppilista ja taakse laitoin ompelumerkin. Oon jostain syystä laiska käyttämään tukikangasta, mutta kanssaompelijoitten suosituksesta käytin sitä neppilistaan ja olipahan helpompi saada siististi ommeltua! Tikkauksetkin onnistuivat kerrasta, taidan käydä ostamassa tukikangasvaraston... Myös lettimyssyn kaava on jostain vanhasta Ottobre -lehdestä. Housut kirpputorilöytö. 

Nämä vaunuverhot ompelin serkun lapsille tuplarattaisiin. Tuli niin kivat, että tekispä mieleni tehdä vielä meillekin toinen versio aiemmin ommellun kaveriksi. Kanttasin nämä joustavalla vinonauhalla, sirkkojen kohtiin laitoin vahvaa tukikangasta, toivottavasti toimii käytössä eikä ala sirkat irtoilemaan. 

Lisää vaaleanpunaista meidän taloon, mikähän mua vaivaa? Näin jossain vaiheessa instassa kuvan samanlaisesta jumppiksesta lettihupulla ja pakko oli matkia samanlainen, kun Eurokankaan laarista löytyi muutamalla eurolla iso pala ihanan paksua collegea. Tämä jumppis on kooltaan n. 56-62 cm. Villasukat ja myssyn oon neulonut jo aiemmin. 

Lettisöpöyksiä oli pakko ommella vielä pienessä koossa vähän lisää. Hiippamyssy kaupan pipoa apinoiden, housut muitaihania -kaavalla ilman haarapalaa, toivottavasti toimii näinkin. Jos ei niin sitten ratkomishommiin myöhemmin. Näissä tumpuissa vuorina viimeiset merinovillan palat, lämmittää pieniä sormia mukavasti. Housut kokoa 56-62 cm.

   Vaunuverhot testissä meidän rattaissa. Kivoilta näyttää näissäkin. 

Kuvissa olleiden lisäksi tein tytön nukelle tumput, yhdet vauvan housut, jotka taitaa päätyä myös nukelle ja pipon, joka odottaa vielä tupsua. Semmosia sain aikaan tällä kertaa. Mukava kokemus oli ommella porukalla, syödä pikapikaa välissä ja jatkaa taasen. Kamerakin oli mukana laukussa, mutta yhtään kuvaa en muistanut ottaa. Tai raaskinut käyttää aikaa kuvaamiseen.

Nyt alkaa olemaan vauvaompelukset valmiina. Toivottavasti ei tarvitse kovin kauaa enää odotella. 

Rattaiden uudet asusteet

Tein muutama päivä sitten itselleni ompelulistan, jota yritän nyt saada hoideltua alta pois vielä ennen vauvan syntymää. Ensimmäisenä listalla olivat nuken vaatteet ja toisena rattaisiin vaunuverho ja turvakaareen uusi suoja. Sain ostettua kauan haaveilemaani Vimman lettitrikoota lisää ja päätin käyttää osan siitä johonkin sellaiseen, minkä näen vaikka joka päivä ja se tuottaa iloa. Vaunuverho on yksi tällainen ja mietinnän jälkeen raaskin käyttää kangasta siihen. Ja kannatti! Aiemmissa vaunuverhoissa on ollut ongelmana sirkkarenkaiden irtoaminen, nyt laitoin väliin kolme kerrosta tukikangasta ja puristin sirkat pihdeillä kaikki voimani käyttäen. Toivon mukaan pysyisivät paremmin paikoillaan. Olen tehnyt myös puuvillaisia verhoja, mutta trikoiset on kivempia kun kangas ei rypisty niin herkästi, jos verhoa rullailee kuomun päälle. Verhon toinen puoli on kierrätetty omasta vanhasta paidasta, johon kaveri on piirtänyt karhun. Hyvin sopii minusta tähän. 

Turvakaaren suoja on puolestaan ihan suora pötkylä, taidan tehdä toisen yksivärisen, niin ei pomppaa ihan noin paljon silmiin. Näitä rattaita kasatessa turvakaari ottaa helposti maahan, niin alkuperäiseen päälliseen oli tullut hiukan reikiä. Kivemman näköinen ehjällä kankaalla. 

Löysin rattaisiin myös vauvalle kantokopan käytettynä, niin tältä osin aletaan olla valmiina vauvan tuloon. 

Yhtäkkiä se iski jälleen. Inspiraatio. Hupsistarallaan vaunulokerikon innoittamana keksin, että tarvitaan mekin näihin retrokärryihin sälän kerääjä roikkumaan. Toisissa rattaissa on ollut vaunukoukuissa heilumassa nahkalaukku, mutta kyllähän kummatkin rattaat omansa tarvitsee. Kaivoin kaapeista vahakankaan jämät ja päätin tehdä lokerikon niistä, että kestää vähän vettä ja roiskeita. Leikkasin niin ison kuin paloista sain (palat oli keskenjääneitä ruokalappuja..) ja tällainen vähän hassunmallinen siitä sitten tuli. Itseasiassa tää on aina toimiva, kun isompikin juomapullo pysyy kunnolla pystyssä eikä meinaakaan tippua lokerikosta. Keskelle aikalailla laitoin väliseinän. Oli muuten aika haastava ommeltava kun olin jo ommellut pohjan kiinni niin väliseinää en enää saanutkaan pohjaan ommeltua. Sivuiltakin se on kiinni tosi rumilla saumoilla, mutta onneks ne ei näy ulospäin. Yläreunaa en jaksanut alkaa kääntämään niin kanttasin ihan vaan suoralla pätkällä muija-vahakangasta. Siksakilla vielä varmuuden vuoksi ja vähän ulkonäönkin. Yläreunaan ompelin vielä vahakangaslenkeillä metallirenkaat, niin toimii vaunukoukkujenkin kanssa jos tarvista. Ajattelin että toimivinta on laittaa lokerikko roikkumaan ihan aisan työntökohtaan, mutta käytännössä se ei vaan pysy siinä, niin roikkukoon sitten vähän keikallaan alempana. Eipähän heilu kokoajan käsille. Käyttöön se jää varmasti, niin mukavaa on kun kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. 

Kun aika ei vielä loppunutkaan

Renkaat odottivat kaapissa. Aamulla avasin sen ompeluvaraston ja pohdin mitähän tekisin, että saisin tämänkin päivän kulumaan. Otin renkaat. 

Ja vinonauhaa kaveriksi. Samaa sävyä löytyi. 

Tarvetta oli myös saksille ja neuloille. Marimekon Mansikka-rasia on palvellut uskollisesti ja on sen näköinenkin. 

Vielä kangasta. Löysin ilokseni kirpputorilta ostamani Popin paidan, joka oli isoa kokoa ja selässä pieni parsittu reikä. Olin kuitenkin ihastunut riikinkukkoon, joka paitaa koristi ja ostanut sen ajatuksella, että jotain tästä vielä syntyy. 

Leikkasin kankaat summanmutikassa, arvioiden. Ompelin vinonauhat reunoihin. Välissä lähdin kaupasta ostamaan sirkkoja, joihin renkaat mahtuvat, edelliset kun olivat harmillisesti hiukan liian pieniä. Sitten vain sirkat nepparipihteihin ja paikalleen. (Tukikangas olisi ollut toimivaa, mutta kun sitä en omista, en jaksanut vaivautua. Toiminee jonkun aikaa ilmankin..)

Paidasta tuli vaunuverho! Vaunut enää puuttuvat ja ainiin, vauvakin on syntymättä, mutta jospa tälle tulisi vielä käyttöä. Trikoon ja puuvillan yhdistäminen ei tuottanut parasta mahdollista tulosta, mutta kelpaa käyttöön. Tämän tekemisestä olin haaveillut jo jonkin aikaa, mutta pohtinut liiaksi mikä kangas sopisi käyttöön. Paidan kaapista kaivettuani tiesin, että tässä se on. Toivottavasti arvioni vaunuverhon koosta osuu oikeaan, ettei verho aivan käyttämättä jäisi. Jos niin hullusti sattuu tapahtumaan, niin sehän on sitten syy ommella seuraava verho. :)

Seuraavaksi kaivoin samaisesta ompelin aarrekaapista äidin, tulevan isoäidin vanhan esiliinan, jonka oma mummuni on äidilleni ommellut hänen ollessaan pieni ihanaan retroaikaan. Essuraukka oli hiukan kärsinyt sisarusteni käytössä, revennyt kainalosta ja kadottanut yhtä lukuunottamatta kaikki nappinsa. Ryppyinenkin se oli, pesun jäljiltä. Tätä aarretta aloin korjaamaan. 

Nappeja nappilaatikosta, joka on toisen mummoni peruja. Silmäneula ja lankaa. Myös ompelukonetta käytin, vaikka ensin epäilin uskallanko vai tyydynkö ihan käsinompelemiseen. 

Siinä se nyt on, arvolleen kuuluvasti henkarissa makuuhuoneen seinällä. En tiedä, raaskiiko tätä enää essuna pitää, vai pääseekö ihan juhlamekoksi, kunhan käyttäjä on kasvanut oikeaan kokoon. Niin monet lapsuusmuistot tulevat tästä mekosta mieleen: pullanleivonnat, jauholla sotkemiset, pyöreä poskiset lapsoset. Onneksi tämä on säästynyt! Täytyy etsiä vielä kuvia, missä essu olisi jopa äitini päällä leipomahommissa, hauskoja muistoja sellaiset. Viehättää se, että vaatteella tai tavaralla on tarina. Tämän tarinan kuulin vasta, kun äiti essun käteeni antoi. Tunnearvo kasvoi siinä samassa huimasti. Kumpa essun tarina yhä jatkuisi. 

Vauva on saanut myös sängyn odottamaan itseään kärsimättömän äitinsä lisäksi. Pitihän se pedata valmiiksi, jospa auttaisi käyttäjänsä tulemista maailmaan. Unilelu-kettu on äitinsä suuri rakkaus, jonka keksi ostaa lapsellensa, kun ei itselleen viitsinyt.. vauva on mahdollisuus moneen. Pussilakana on Verson puodin Jemma-puuvillaa, jonka arpapalkintoja sain kyseisestä putiikista. Tyynyliinaksi pienoinen on saanut isänsä isosiskon vanhan keltaisen kukkaliinan. Voi kumpa tämä odotus jo loppuisi! Viikkoja kasassa 40+3, tälle tyypille jo riittäisi. Tekemistä saa keksiä, jos ideoita vielä muilla riittäisi enemmän kun itsellä! :)