Muutamia auringonsäteitä on osunut meidän sisälle asti. Ruotsin kurssi on alkanut, läksyjä riittää. Nytkin ois järkevämpää tehdä niitä ja kirjoitelmaa, mutta ei oikein motivoi. Tyttö liikkuu lattialla möyrien puoliksi istumassa, osin mahallaan peruuttamalla ja ehkä hetken konttaamalla. Pääasia, että viihtyy nyt jo monikertaisesti paremmin kuin pari päivää sitten. Hän löytää itsensä jumista keittiön nurkasta porrasjakkaran ja kaapin välistä, oman keinutuolinsa alta ja räveltämästä eteisen valojen johtoja. Ja kun kiellän koskemasta, nauraa heläyttää iloisen naurun. Voi sitä kullanmurua!
Keittiö sai kotihyllyn pöydän jatkeeksi, kaiken pöydällä pyörivän voi nostaa sinne pois tieltä, pöytä kun ei ole huiman pitkä. Nyt on usein tarvittava kädenulottuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)