Eilen illalla väsymyksen särkiessä sääriä, muistin jälleen miksi olen neulonut pitkävartisia paksuja villasukkia. Tai ei, neuloin nämä kyllä siksi, kun kuvio oli ihana ja löytyi sen väristä lankaa, josta pidin ja pidän yhä. Neuloin nämä jo muutama vuosi sitten ja sen ne on jo näköisetkin, kantapäät kovin nukassa. Lankana ihan seitsemää veljestä, mikä ei kovin kauan kauniina sukissa pysy. Samalla kun muistin, miksi pitkävartiset sukat on ihanat, muistin myös, miksi näitä en koskaan pidä julkisilla paikoilla. Kun on omasta takaa tuota pohjetta ihmisellä, niin ei vaan voi käyttää tällaisia sukkia näyttämättä ihan pökkelöjalalta. Vaan onni on, että särkeviin jalkoihin nämä sukat kuitenkin toimivat. Ja onneksi omasta näkövinkkelistä katsomalla näkyy vain pienet jalkaterät ja niitähän kestää katsella, vaikka pohje onkin paksukainen. Ja paksukaisuudesta huolimatta, toimivat nämä myös mökkeillessä Lapin pakkasissa. Alin kuva viime joululta, kun mökin sisällä oli lämpötila lähes pakkasen puolella lattian rajassa.
Kauniit! Villasukkarakkautta! ❤
VastaaPoistaEn oikeastaan käytä muita sukkia villasukkien lisäksi. Keväästä syksyyn kuljen varpasillaan ja ilmojen viilentyessä vedän villasukat jalkaani.
Kiitos! Mäkin oon aiemmin kulkenut villasukissa, nyt on jotenkin unohtunut. Pitäisi taas kaivaa kaikki erilaiset kaapeista ja nauttia villan lämmöstä kylmillä lattioilla. :)
PoistaIhana blogi sinulla. Kehrän blogista tänne löysin. Piti eilen illalla lukea kaikki vanhat postaukset läpi:)
VastaaPoistaTäällä toinen villasukkaihminen. Juhannuksena luovun ja syyskuussa taas takaisin jalkaan:)
Kiva, että tykkään! :) Tervetuloa lukemaan! Täytyy kyllä itsekin nyt alkaa kulkemaan villasukissa, maantasalla kun on vilposet lattiatkin. Kerrostalon kuumuudessa asuessa ei sukkia paljon jalkaansa kaivannut.
Poista