Tämä ihana löytö on jäänyt kuvaamatta aiemmin. Blogeja lukiessani olin haaveillut Aarikan vaunulelu-ukoista, kunnes kirpputorilla bongasin tämän puisen mobilen! Ostettavahan se oli, vaikka ei yhdellä tai kahdella kolikolla irronnutkaan matkaan. Ei kuitenkaan ollut nettihintoihin verrattavissa, joten ilahduin suuresti. Vauvakin on tätä jo tutkaillut kiinnostuneena, hymyilevät kasvot ovat nyt in. Ilmeisesti tämä on peräisin 70-luvulta, mutta näitä on myös myyty uusintaeränä. Tämä yksilö taitaa olla alkuperäinen, sen verran kuluneelta jo näyttää. Värit ovat haalistuneet, mutta tykkään tästä tällaisenaan, vaikka vaikea ei olisi vahvistaakaan värejä.
Vauva on muutenkin innostunut hymyistä, äitiyspakkauksessa aikoinaan ollut hymyhelistin on saanut monia iloisia kiljahduksia ja silmät sirrilleen vieviä hymyjä aikaan. Hymyistä ovat saaneet osansa myös äiti ja iskä, niin kuin lähes kaikki ihmiset, jotka jaksavat jutella tytölle. Tytön mielestä paras keskusteluaika on aamulla auringon alkaessa nousta kuuden aikoihin. Voitte vaan kuvitella, ettei tämä äiti ole parasta juttuseuraa silloin. Hetken aikaa aina saakin vauva yrittää piristää mammaansa ennen kuin saa äidinkin hymyilemään. Mutta eipä edes siihen aikaan silmät unihiekkaa täynnä voi vauvalle myrtsiä naamaa näyttää, kun toinen niin ilosena ja virkeänä heräilee. Äitin kulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)