Kotiäidin houkutukset

Vauva nukutettuna, pyykit pestyinä, tiskit tiskattuina, sänky pedattuna. Aika kaivaa suklaat ja kahvi esiin. Pahin himoni kohdistuu tuttuun ja turvalliseen Fazerin siniseen. Voisin syödä vaikka levyn kerralla, jos vain kehtaisin. Ennen raskautta söin karkkeja. Enää niitä ei tee mieli (syön silti jos mies ostaa), mutta suklaa. Moneen kertaan olen päättänyt, etten osta. Mutta tälläkin kertaa ostin levyt leipomista varten, vaan kohta ei ole puoliakaan jäljellä ja eilenhän minä kaupassa kävin. Lenkkeilen tosin samalla lähemmäs 7 kilometriä vaunujen kanssa, mutta turha kuvitella, että raskaus(karkki)kilot lähtisivät mihinkään, jos sama tahti jatkuu. Kuinka helppo onkaan itseään huijata, että imetyshän kuluttaa. Kuluttaahan se, mutta ei ehkä tätä tahtia, mitä suklaata suuhuni mätän. Kertokaa ihmiset, kuinka estää kulkuni suklaakätköille ja kaupan suklaahyllylle. Ja jospa nyt loput leipoisin suklaakekseiksi, että voin sitten syödä puolestaan ne. Voi hyvää päivää.