Huonojen unien jälkeen osaa arvostaa kolmen tunnin nukkumista aivan uudella tavalla. Vaatii uskallusta nostaa saumuri (etenkin temppuileva sellainen) ja ompelukone pöydälle, sillä tekeminen voi keskeytyä milloin vain. Oman jaksamisen kannalta se on kuitenkin järkevää. Muutaman päivän jaksoin istua kotona mitään ihmeempiä tekemättä, sitten iski jo mökkihöperyys. Oli lähdettävä kaupungille ja alettava kässäilemään, että jaksaa nauttia vauva-arjesta. Kaapista löytyneistä ompelin itselleni testileggarit, kun vihdoin sain piirrettyä oman kokoisen leggarikaavan entisten kouluaikaisten taitojen ja Mallikelpoisen legginssiohjeen pohjalta. Olipa mukava palata ruostuneiden taitojen pariin kaavojen piirtämisen saralla, sitä kun tuli vaatetusompelija opintojen aikaan tehtyä ihan kyllästymiseen asti. Kässämessuilta ostamastani mustavalkoisesta merinovillasta tein lopulta itselleni tunikan, vaikka tarkoitus oli ommella vauvalle villahaalari. En kuitenkaan raaskinut, kun ihastuin kankaaseen niin paljon. Tekisipä mieleni tilata lisää, mutta kankaalla on kuitenkin hintaa, niin täytyy pohtia..
Huomasin myös, että vauvalle en ole ommellut vielä yhtään trikoista arkimekkoa ja päätin sellaista kokeilla. Kahdessa tunnissa sain aikaan kaksi mekkoa, ilman yhtäkään kertaa irronneita saumurin lankoja. Kaavatkin kerkesin samassa ajassa piirtää sopivan kokoisen bodyn pohjalta. Kankaita oli hiukan liian vähän ja helmat jäivät aika lyhyiksi, mutta eipä se vauvalla niin vaarallista ole.
Meillä on myös vietetty ristiäisiä mummilassa. Juhlat sujuivat mukavasti ja olivat ihanat. Kaikki tärkeimmät (yhtä siskoa lukuunottamatta) pääsivät paikalle ilahduttamaan meitä vanhempia ja kenties myös tyttöä. Nimen päättäminen oli haastavaa, viimeisiin tunteihin asti pohdimme miehen kanssa ja lopulta päädyimme kuitenkin siihen, mitä olimme jo raskausaikana miettineet.
Jonkinlainen päivärytmi näyttää muodostuneen pikku A:n päiviin mummilareissun jälkeen. Aamulla heräillään 8-10 välillä, sen jälkeen valveilla jutellaan ja tyttö on alkanut ihan kunnolla hymyilemään, noin tunnin verran jaksaa hyvin. Ennen kahtatoista mennään ekoille päiväunille, jotka kestävät aika tarkalleen kolme tuntia. Aamu-unien aikaan ollaan yleensä luuhattu kaupungilla, koululla syömässä tai kavereitten luona. Kahden ja kolmen välillä heräillään, syödään ja sen jälkeen taas tunti on hyvää jutteluaikaa, kunnes taas uni alkaa painaa silmiä. Ihmeellistä kyllä, parhaiten uni maittaa ulkohaalari päällä sisällä vaunuissa. Parvekkeella harvoin nukutaan kovin kauan, mutta unet onneksi jatkuvat, kun vaunut vetää sisälle. On ihanaa huomata, että osaa vähän jo arvioida milloin vauva on väsynyt ja milloin vain nälkäinen. Aiemmin tyttö näytti aina virkeältä ja saattoi valvoa vaikka kolme tuntia putkeen. Sen jälkeen nukahtaminen oli entistä vaikeampaa. Päivärytmin löytyminen helpottaa myös arjen suunnittelua. Taidankin suunnata nyt nauttimaan uniajasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)