Alkuviikosta piipahdin ystäväni kanssa Marimekkoon ja mitäpäs muuta tongimmekaan kuin palalaaria. Ilokseni ja melkein kauhuksenikin silmiini osui metrin palanen Räsymattoa. Lemppareintani kangasta, mitä meiltä löytyy jo kolmemetrisen verhon verran. Tässä pienessä kämpässä se ei kuitenkaan ole saanut kovin montaa hetkeä ikkunassa olla roikkumassa, se kun on aika hallitseva pienessä tilassa. Mutta. Pöytäliinana iski minuun täysillä, vaikka ajatuksena olikin tehdä kankaasta joko itselleni mekko vauvan ristiäisiin tai vauvalle siisti takki, kunhan kokoa on sen verran enemmän että kuosi edes erottuu. Nyt vain pohdin, raaskinko sittenkään leikata. Sanokaapa mielipiteenne, mitä tekisitte jos oisitte minun tilassani. Jospa se helpottaisi tätä päätöksen tekemistä. Siellä se kangas nyt lepäilee pöydällä, reunat ompelemattomina, odottamassa kohtaloaan.
Tämä viikko on muuten ollut aikamoinen. Vauvan päiväunet olemattomia tai ainakin enintään vartin pätkissä nukuttuja. Kantoliina on ollut pelastus, kun uni ei vain pysy silmissä pienellä ihmisellä. Liinassa unta riittää aikalailla tasan kaksi tuntia, kunnes nälkä yllättää tai jos ei nälkä niin ainakin hiki. Tätä kirjoittaessanikin vauva tuhisee liinan uumenissa tyytyväisenä. Iltaisin, kun mies on ehtinyt armeijasta vapailleen, itku on tullut äidin silmään helpotuksesta, ei tarvitse ihan koko päivää olla yksin vastuussa suuresta aarteestaan. Tiistaina pääsin käymään yksin kaupassa, sitä vapauden tunnetta ihmettelin. Kuinka oudolta tuntuikaan kävellä yksin kauppakori käsi varrella, kun ei tarvinnut tarkkailla herääkö vauva kaukalossaan, sillä aikaa kun punnitsen tomaatteja. Kummallista, miten äitiys saakin nopeasti tuntumaan ennen niin tavalliset asiat suoranaisilta ihmeiltä. Vapauden tunnetta jatkaakseni oli ostettava istuttava vielä hampurilaista syömään, niin hienolta tuntui hengähtää hetki rauhassa. Kunnes iski jo ikävä pienokaistaan. Narsissikin tuolta vapauden reissulta tarttui mukaani, montaa euroa en köyhtynyt, mutta sitäkin enemmän iloa sain yksinäisiin päiviini.
Tänään puolestaan kirppareille suuntasimme alkuviikon Marimekko-seuralaiseni kanssa ja teimme löytöjä. Lastenkirpputori Hippakaupasta löytyi Marimekon bodeja ja housut, toiselta kirppikseltä puolestaan itselleni juoksupaita ja kotiäitilegginssit. Myös Ruskovillan myssy ja merinovillainen karhumyssy lämmittivät mieltä ja kohta myös vauvan päätä. :) Mielessäni olin tämän viikon miettinyt, että jotain piristävää tarvitsen näihin päiviin ja kirpputorireissut ovat taatusti juuri sitä. Aika kuluu ja saattaa löytääkin jotain ilahduttavaa tai jopa tarpeellista.
Kenties nämä päivät tästä helpottuvat, ainakin yritän muistaa, että liina pelastaa, kun uni ei meinaa tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)