Valon innostamat

Olen kantanut tyytyväistä lasta liinassa. Pikku A:n lonkat ovat auenneet, joten liinaan sitominen helpottui huomattavasti. Ensimmäisinä viikkoina vauva meinasi saada hermoromahduksia kantaessa, kun käytössä ollut trikooliina oli aivan liian paksu tälle hikikallelle. Löysin käytettynä tämän trikoisen Kimperin kantoliinan, meillä niin paljon toimivampi, kun ei ole liian paksu! Vauva tykkää ja äiti saa touhuilla samalla kun pikkuinen tuhisee sylissä. 

Valo on saanut huomaamaan myös kotona uusia asioita. Samalla kun viikonloppuna siivoilin, siirtelin myös mattoja paikasta toiseen. Olohuoneen edellinen matto, valkoinen kun oli, ei enää ollut kovin puhdas. Meillä rattaat ovat olleet korvaamatton apu vauvan nukuttamisessa ja sen oli matto näköinenkin. Vuoroin ulkona ja sisällä käytössä ollessaan kuskasivat ja kuskaavat kuraa sisälle aivan käsittämättömät määrät. Rengassuojat olisivat oiva apu, kunhan isoon markettiin asti tämä äiti ehtisi, niin jo loppuisi hiekan kulkeutuminen sisälle. 

Vauvan varpaat, voikohan suloisempaa edes olla. Auringon valossa, äitin ja iskän sängyllä oli hyvä loikoilla kuvattavana. Olipahan hyvä, kun otin kuvia, huomasin siinä valossa nuo hiukan kuivat jalkapohjat, ensi kerralla kylvyssä siis öljyä mukaan. 

Olemme lenkkeilleet kuluneina päivinä ahkerasti. Ehkäpä nämä raskauskilot lähtevät sillä liikkeelle. Niin ainakin toivoisin. Ainakin mieli pysyy virkeänä, kun saa raitista ilmaa ja liikuntaa.  Mukavia lenkkihetkiä kaikille!