Yhtäkkiä se iski jälleen. Inspiraatio. Hupsistarallaan vaunulokerikon innoittamana keksin, että tarvitaan mekin näihin retrokärryihin sälän kerääjä roikkumaan. Toisissa rattaissa on ollut vaunukoukuissa heilumassa nahkalaukku, mutta kyllähän kummatkin rattaat omansa tarvitsee. Kaivoin kaapeista vahakankaan jämät ja päätin tehdä lokerikon niistä, että kestää vähän vettä ja roiskeita. Leikkasin niin ison kuin paloista sain (palat oli keskenjääneitä ruokalappuja..) ja tällainen vähän hassunmallinen siitä sitten tuli. Itseasiassa tää on aina toimiva, kun isompikin juomapullo pysyy kunnolla pystyssä eikä meinaakaan tippua lokerikosta. Keskelle aikalailla laitoin väliseinän. Oli muuten aika haastava ommeltava kun olin jo ommellut pohjan kiinni niin väliseinää en enää saanutkaan pohjaan ommeltua. Sivuiltakin se on kiinni tosi rumilla saumoilla, mutta onneks ne ei näy ulospäin. Yläreunaa en jaksanut alkaa kääntämään niin kanttasin ihan vaan suoralla pätkällä muija-vahakangasta. Siksakilla vielä varmuuden vuoksi ja vähän ulkonäönkin. Yläreunaan ompelin vielä vahakangaslenkeillä metallirenkaat, niin toimii vaunukoukkujenkin kanssa jos tarvista. Ajattelin että toimivinta on laittaa lokerikko roikkumaan ihan aisan työntökohtaan, mutta käytännössä se ei vaan pysy siinä, niin roikkukoon sitten vähän keikallaan alempana. Eipähän heilu kokoajan käsille. Käyttöön se jää varmasti, niin mukavaa on kun kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. 

Leivoin eilen laskiaispullia. Instan ihmeellisessä maailmassa törmäsin Pieni ihana -blogin kuviin tuuttipullista ja pakkohan niitä oli testata. Suosittelen! Etenkin jos oot kyllästynyt sotkemaan sormet, vaatteet, pöydän niin tässä on vähemmän sotkeva ratkaisu. Ja taatusti yhtä hyvää ellei parempaakin. 

Ihanaa viikonloppu! Ollaan ravattu koko viikko paikasta toiseen, päiväkodille aamupäiväksi, sieltä kouluun, kauppaan, kotiin... Aamulla lähdetty ja pimeän tullen palattu. Maanantaina se alkaa, päiväkotiarki. Ihanalta vaikuttaa ryhmä ja aikuiset. Paljon pieniä, mutta ihanasti leikitään lasten kanssa, istutaan sylitellen ja mennään lasten ehdoilla. Keskiviikkona tyttö ihmetteli vähän aikaa muita lapsia, torstaina oli jo reippaammin ja perjantaina lähti heti leikkimään leluilla. Ulkona viihtyi tosi hyvin, pulkkakyydista suorastaan riemastui. Isompien ryhmästä yksi poika veti innoissaan pulkkaa ja meiän rämäpää nautti vauhdista ja jännityksestä, nauraa käkättivät keskenään omille jutuilleen. Maanantaina sitten ensi kertaa yksin hoidossa, pieniä pätkiä aluksi ja pikku hiljaa pidempiä. 

Päiväkodilla rattaita säilytetään hoitopäivän ajan ulkona ja hirvittää jättää uusia yhdistelmiä pihalle, joten päädyttiin hankkimaan retroihin kuomu niin menevät hyvin päiväkotikärryistä. Saa laitettua sadesuojan ja vaunuverhon, jos uni yllättää kotimatkalla. Ja pitihän se verho ommella vähintään yhtä vanhasta kankaasta kuin kärrytkin on. Ostin taannoin keskeneräiseksi jääneen hameen sydänkangasta ja nyt se päätyi hyvään käyttöön. Toinen puoli on myös kirppislöytökangasta. Nurkkiin ompelin vielä nauhat, niin saa sidottua joko työntöaisaan tai turvakaareen kiinni. Pysyy pois tieltä jos ei verholle ole tarvetta. Oma laukku roikkumaan aisaan ja tytön reppu selkään, niin eiköhän ilman isoa koriakin selviä. Uni tuli jo ensimmäisellä testiajelulla, unettavaa tuo taitaa olla räminä ja tärinä mitä nämä vanhukset pitävät. Ja rakkaus näitä kärryjä kohtaan vain syvenee. 

Tehtiin ompeluvaihtarit ihanan Veeran kanssa. Lupasin ommella jotain vaatetta ja Veera teki meille ihanan pehmon. Housut jälleen muitaihania -kaavalla ja tossut Irinkan Babybootsit. Olipas kivaa vaihtelua pohtia, mistä toinen pitäisi ja mikä ilahduttaisi. Samalla saa käytettyä myös kankaita, joista on jo itselle ommellut jotain, mutta ei ehkä enempää tee mieli samasta kuosista tehdä. Ja ihanaa on myös saada ajatuksella tehty käsityö. Miten suloisia nuo käsinkirjaillut pehmot voikaan olla! Kiitos! 

Aurinko nousee jo niin korkealle, että saadaan jo vähän pidempään nauttia valosta. Myöhäisessä aamupalassa on sekin hyvä puoli, että auringon säteet herättävät kunnolla. Tänä aamuna säteet heijastuivat mobilessa hiljalleen liikkuvista korteista. Taannoisella Helsingin reissulla löysin kehikon Granitista ja eilen muistin sen olemassaolon. Nyt ensi alkuun saavat kortit siitä paikan, myöhemmin ehkä valokuvat. Ei ihme, että vauvat jaksavat seurata mobilen liikettä, niin ihanan rentouttavaa se ihan oikeasti on. Järjestyskin on pyörähtänyt jälleen ympäri, siitä lisää myöhemmin. Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Eilen illalla miehen lähtiessä jääkiekkoa pelaamaan, mietin mitähän sitä tällä kertaa ompelisin. Tyttö oli jo yöunilla. Rauhalliset hetket on käytettävä hyvin ja nautittava ompelusta. Selailin blogeja ja facebookin ompeluryhmiä ajatuksissa palanahkapussi, jonka kahdella eurolla löysin SPR:n kirpputorilta. Palat oli pieniä, mutta kuitenkin sen kokoisia, että pieneen jalkaan sopivat tossut saisi ommeltua. Haaveilin narutossuista, mutta tiesin ettei tyttö antaisi niiden olla jalassa. Valkoiset vauvatossutkin lähtevät alta aikayksin menemään. Koko niissä kuitenkin on sopiva, 0-6kk eli aikalailla varmaan kokoa 17-18. Lopulta päädyin Marian ateljeen tossukaavaan, pienennetyssä koossa. Piirsin kaavat näytöltä paperille, niin että pohjan mitta oli sopiva tytön jalkaan. Näin muutkin osat olivat samassa mittakaavassa helposti. Ja kyllä kannatti! Tossut päätyivät heti söpöimpien ompelusten joukkoon, mitä olen koskaan tehnyt. Nopeat ommella, hyvät jalassa ja vielä ihanan näköisetkin. Timanttikoristeeseen idean keksin heijastimista, joihin olin myös ompeluryhmässä törmännyt. Timantti on myös nahkaa, nurja puoli päälläpäin. Tikkaukset ei mitään ammattilaisjälkeä, mutta se ei meitä haittaa. Myös tossujen pohja on nurja puoli päällepäin, niin pitää paremmin. Alkujaan tossuprojektia päädyin miettimään juuri tytön jalan koon vuoksi, harvoja tossuja näin pienessä koossa taidetaan myydä. Ja päiväkodissa ovat varmasti tarpeen. Nämä päätyvät varmasti tytön aarrelaatikkoon, niin pienet ne on ettei uskoisi kellään kohta yksivuotiaalla olevan näin pieni jalka. 

Joululahjaompeluksia. Vesijumppakaverille pipo. Kun ei yritykset kuulemma enää osaa tehdä hienoja mainospipoja. Niinpä tartuin toimeen ja tein. Pipo on käännettävä ja reunaan ompelin vielä tuon nahkamerkin, entistä repun hihnaa. Reiät tein ihan saksien kärjillä, kauniimmat sais kunnon työvälineillä, mutta menee näinkin. Eiköhän tällä pipolla kehtaa vesijumpasta kotiin lähteä pää jäätymättä. Ihan näillä pakkasilla ei ehkä lämmitä riittämiin, mutta kevään tunnen viimeistään. Kankaat Käpysen Herra Hirsi ja Majapuulta tilattua Bloome Copenhagenin Navajo.