Yksivuotias

Meidän vauva on yhtäkkiä ihan iso yksivuotias. Kävellä taapertaa ympäri taloa ihan vaan kävelemisen ilosta. Leikkii nukella ja harjoittelee palikkatornin rakentamista. Syö itse ja nukkuu ihan yömaitoa. Ulkonakin töpöttelee kumppareilla menemään, nyt kun vihdoin sopivat kirpparilta tulivat vastaan. Puistossa konttasi itse hiekkalaatikolta liukumäkeen ja halusi kokoajan uudestaan ja uudestaan laskemaan. Vähän alkaa olla ilmassa eroahdistusta, kun lyhyen kauppareissun ajan olin itkeskellyt äitin perään ja kaivannut selvästi. Ollaan oltu yli viikko päiväkodista lomalla, saa nähdä miten paluu sinne sujuu. Niin iso ja niin pieni. 

Olen ommellutkin, vaan kuvat on jäänyt vielä ottamatta, kun omia vaatteita on hankala yksinään kuvata. Omaa mekkoa lukuunottamatta on vähän tekeminen jumittanut, kun olen mieluummin nauttinut ajasta lapsen kanssa näinä muutamina lomapäivinä. Ensi viikolla jatkuu jälleen koulu. 

Aurinkoa nauttimassa

Eilen päätettiin lähteä ihailemaan talvisia maisemia Laajavuoreen. Pakattiin eväät reppuun, lapsi liinaan ja puuskutettiin pitkä mäki ylös. Vaan kyllä kannatti! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja huipulta löysimme iloksemme vielä rinnekahvila Kaltevan kaktuksen! Vohveli maistui hyvässä säässä ja aurinko lämmitti retkeilijöitä. Paluumatkalla pääsimme vielä näkemään muutaman hypyn mäkihyppymäestä. 

Tässä muutama viikko sitten kirpputorireissulla kadotin tytön rusettipipon ja iski tarve uusi tilalle. Verson puodin Rauhasta ompelin pipon tupsulla ja nahkamerkillä. Omaan pipoon asti ei tupsulankoja riittänyt, mutta nahkamerkki löytyy siitäkin. Ehkä vähän liian samiksia. Mutta pipoista tykkään. Loppupalaa kankaasta olen pyöritellyt keksimättä mitä siitä tekisin. Aloin jo ommella paitaa, mutta ei siitä tullut kivaa. Ehkä tylsästi taas legginssit? Täytyy jatkaa pohdintoja. 

Vuosi sitten hän oli niin kovin pieni ja niin täydellinen. Tyytyväinen ja rauhallinen vauva. Kovin uusi ja ihmeellinen. Nyt ehtiväinen touhutaapero, reipas ja iloinen päiväkotityttö. Joka päivä uutta oppiva. Niin iso jo! 

Nämä kuvat on pitänyt julkaista jo aikaa sitten, mutta johonkin muistin sopukoihin on jääneet. Saatiin lahjaksi anopilta ihana Marimekon Kuusikossa -kangas. Verhon siitä ompelin ja kun sitä aloin ikkunaan sovittamaan, huomasin että koko järjestys on taas pyöräytettävä uusiksi. Sohvan divaaniosakin kääntyi toiseen reunaan, kiva kokeilla näinkin päin. Seinä kaipasi taulua ja alkuun teipillä laitoin koulussa maalaamani sormivärityön, joka on salaisen metsän ja linnun tarinan pohjalta toteutettu. Ohjeena oli käyttää vain yhtä väriä ja yhtään yllättämättä valitsin energiavärini keltaisen. Lintu on sattumoisin mukana ollutta villalankaa. Tykkään tästä, vaikka miteen kovin ihmeellistä työssä ei olekaan. Ehkä juuri siksi tykkään. 

Hiljaisuutta täällä on riittänyt. Pientä väsymystä on ilmassa kiitos harjoittelun pitkien päivien, ison tehtävämäärän ja huonosti nukuttujen öiden. Kokonaisuudessaan on sujunut kyllä hyvin, mutta aikamoinen muutos elämänrytmissä on tapahtunut. Illat kotona on lyhyitä ja ne pyritään viettämään tiiviisti yhdessä. Mutta muutaman viikon kun jaksaa, alkaa taas rennompi kouluarki! 

Ompelumerkeistä

Greipistä energiaa mahatautien jälkeen. Ollaan jälleen sairastettu. Päiväkotiarkea arkisimmillaan. Kotona lepoa, pyykkäystä, tiskiä, siivousta.. Ei mitään erityisempää olla jaksettu tehdä. Pitäkää peukkuja, että sairastelut olisivat meidän kohdalta edes hetkeksi ohi. 

Ompelumerkeistä olin haaveillut jo kauan. Muutaman firman sivuilla vertailin tilaussysteemejä ja vaihtoehtoja ja lopulta päädyin tilaamaan omani Ikastetiketiltä. Helppoa ja nopeaa. Perille tulivat muutamassa päivässä ja olivat juuri sellaisia kuin halusinkin. Ensimmäiset ompelin kantoliinan keskimerkeiksi ja johan näyttää ihan oikeelta tekeleeltä! Aika iso vaikutus pienellä jutulla! 

Ihanaa olla kotona valoisaan aikaan! Ensimmäinen päiväkotiviikko on meillä kummallakin nyt takana. Tytöllä on mennyt hyvin hoidossa ja äidillä harjoittelussa. Vaan päivät menee niin vauhdilla, ettei paljon ehdi tänne koneen ääreen istahtaa. Aamulla lähdetään aikaisin ja pimeän tultua ollaan vasta kotona. Muutama hassu tunti illassa aikaa. Ne hetket ollaan tiiviisti yhdessä, istutaan lattialla leikkien ja sylitellen. Öistä sen huomaa, että iso muutos on pienen elämässä tapahtunut. Herää useammin ehkä kuin koskaan ennen ja nukahtaa viereen helpommin kuin aikaisemmin. Illalla uni tulee onneksi helposti ja aamulla herää ihanan reippaana. Yhtenä aamuna kävin huhuilemassa kerran, että olis herätyksen aika. Tyttö oikeen säpsähti hereille ja hyppäsi samantien pystyyn. Äitiinsä tullut lapsi ainakin tässä asiassa. Vaan jospa nämä yöt tästä niin olis äitikin vähän helpommin hereillä aamulla. 

Kantoliina testissä

En osannut valita kuvista muutamaa, joten seuraa ihan liian pitkä kuvasarja tsi-liinasta. Käytiin tänään lähes tunnin mittaisella metsälenkillä kokeilemassa, miltä tämä käsinkutomani tuntuu harteilla. Aluksi oli hiukan haasteita taas pitkästä aikaa saada lapsi toppavaatteissa edes kohtalaiseen sidontaan oman toppatakin päälle, joten päädyin vaihtamaan itselleni ohuemman takin ja lapselle toppahaalareista ohuemman. Näin saatiin paketti edes jotenkin kasaan. Hiki valui niskassa, kun astuttiin ovesta ulos, mutta ihanan kirpakka pakkanen ja auringonpaiste piristivät heti.  

Jonkin aikaa tyttö pysyi hereillä, mutta pysähtyessäni ottamaan kuvia, oli jo nukahtanut liinan kätköihin. Ihana unituhina vaan kuului selästä. Tähän mennessä jokaisella liinalenkillä uni on tullut! Tuntuma käsinkudotussa liinassa on näin pikaisesti koettuna hyvä, ei painanut hartioita, vaikka sidonta oli mitä oli ja kyydissä kuitenkin arviolta kasikiloinen kannettava. Sattumalta meillä on aika samanväriset vaatteet kuin liina! 

Kudoin liinakangasta yhteensä noin 5 metriä. Puilta ottamisen, viistotuksen, päärmäämisen ja pesun jälkeen liinan pituus on 4,15 cm. Käytössä venyy varmasti jonkin verran lisää pituutta. Tosi hyvänmittainen meidän käyttöön, riittää kaikkiin käyttämiini perussidontoihin. 

Liinan reunaa mutustellen <3 väsy iski uudemman kerran kun sisällä kokeiltiin liinaa vielä toistamiseen tälle päivälle. 

Liina letitettynä tai ehkä kertovampaa olisi sanoa että virkattuna ketjusilmukoille. Kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa liinan näin ja sehän menikin mukavan pieneen tilaan. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin tuo värinvaihtelu. 

Sidontana käytän yleensä perusreppua vahvistuksilla, eli olkaimet sidottuina edestä lukkoon, niin etteivät tipahda. Kapeaharteisena reppuolkaimet tipahtavat muuten tosi helposti pois olalta ja olkia alkaa herkästi jännittää, jos liina valuu huonoon asentoon. Tämä käsinkudottu liina on leveydeltään n 73 cm, mikä on paljon enemmän kuin mikään aiempi meillä ollut. Sen huomaa hyvin suuremmasta solmusta kuin aiemmin on tottunut. Myös peppupussi on helpompi saada hyväksi leveämmällä liinalla ainakin oman kokemukseni mukaan. 

Likaiset hiukset, kotihuppari päällä ja kaikkea. Vaan se ilo liinasta. <3 Parasta koko liinailussa on se, kun huomaan tuon lapsen innostuvan liinan nähdessään, nauttivan lähellä olosta ja nukahtavan tyytyväisenä. 

Semmoinen siitä liinasta lopulta tuli! Ihastun kuvioon ja väriin kokoajan enemmän ja enemmän. Ja tätä tehdessä innostuin tosi paljon kutomisesta! Nyt suunnitelmissa matto huovutetusta villakuteesta, jota aikanaan ostin 3 kiloa. Virkkasin siitä jo kertaalleen maton, mutta ei se vaan pysy lattialla suorana ja on tosi liukaskin. Jospa kutomalla saisin tehtyä siitä paremman. Suosittelen kokeilemaan kudontaa!