Tämä äiti on ollut vähän hitaamman puoleinen älyltään eikä ole monesti vielä antanut lapselleen leluja leikittäväksi. Vaan kylläpä iloa sai helistin aikaan. Aika kului joutuin niin äitillä kuin tytöllä. Tyttö ihmetteli ja pyöritteli lelua, kun se vihdoin pysyy kädessä. Ja viimein sai kunnolla suuhunsa, se kun on tavoite kaikessa toiminnassa kohta nelikuisella. Ja äiti viihtyi, kun seurasi vauvansa tekemisiä. Miten hienolta voikaan oman lapsensa kehitys tuntua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)