valossa ja varjossa

(vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia, mutta niin ihania)

Arkikin on juhlaa kun mies on kotona. Kunnon aamupalat ja ruuat. Seuraa kokoajan vauvalla ja äidillä. Käytiin ihan uimarannalla. Tyttö syö jo kovaa vauhtia soseita, maistuu hänestä vallan paremmalta kuin maito, ainakin syömismääristä päätellen. Sitterikin näyttää siltä. Tähän tarpeeseen haimme syöttötuolin. Kovin pitkään ei vielä  uskalla pitää alta puolivuotiasta istumassa, vaikka kovin pätevänä siinä istuukin. Jalat tukevasti alatasolla ja käsillä pitelee pöydästä kiinni. Irrottaessa keikahtaa sivulle. Olihan sille tuolille pehmikkeet ommeltava, kaupan tätien myymät kun ei äitiä niin kovin miellytä. Ja kun kaapissa oli pöytäliinasta jääneet Muija-kernin jämät, niin mikäpä oli omista tarpeista ommellessa. Kaavat pehmusteisiin löytyi Ruttuja-blogista. Suoraan ei kirjaston tulostin saanut oikean kokoista aikaan, niin leikkaaminen oli vähän haastavaa, mutta ompelu sujui oikein joutuisaan, yksien päiväunien aikaan. Tein vain päällipuolet kernistä, sitä kun oli hiukan hintsusti. Vaan hyvä niin, oli aika paljon näppärämpi kääntä kun toinen puoli on puuvillaa. Eikä näköjään vilku mistään välistä puuvilla, niin että samapa oli säästää tässä kohdin. Vanulevyä ei meidän talosta löydy, joten ihan tyynynsisuksista löytyneellä vanulla nämä täytin. Samoin tarranauha puuttui, mutta ompelin sivulipareiden alareunoihin solmimisnarut, toimii näinkin. Kannatti vaiva! Nyt on kivannäköiset ja helposti pyyhittävät pehmusteet tytön tuolissa.