Olen ommellut.
Kastemekko odottaa pienen ensimmäistä juhlaa. Malli on mieheni isomummon käsintekemästä jo 100-vuotiaaksi ehtineestä perintömekosta peräisin, toiminut hyvin erikokoisilla lapsilla, kun on selästä kietaisumallinen. Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi koko mekko, mutta ei oikein onnistunut, kun tuota helmaa on niin pitkästi. Kankaana Ompelun ihanuus -kaupasta tilattu puuvilla-pellavasekoite, tuollaista harvaa, hyvin laskeutuvaa - samantyylistä kuin hääpukuni aiemmin. Pellava on kankaista lempparini, jotenkin niin ihanan eläväistä. Mukavaa ommella ja kaunista katsella. Hihan suut rypytin kuminauhan avulla, etteivät kiristäisi niin paljon pieniä käsivarsia. Nauhalle on paikka edessä napinlävissä, mutta nyt kietaisuosat solmittuina, kun muuten näyttää käyttämättömänä hassulta. Saa nähdä päätyykö käyttöömme tämä mekko vai alkuperäinen perintökalleus, mikäli se on vapaana ristiäisviikonloppunamme.
Äitiyspakkauksen makuupussi on siskoni vanha, vuodelta -93. Sen näköinen, että on käytetty moneen otteeseen. Sisällä tahroja, päällikangas oli rispaantunut. Vetoketjun vedin ihanan kulunut. Sisko aikoi ensin säästää, mutta kun kuuli, kuinka kärsinyt pussi oli, lupasi ommeltavakseni. Päälleen pussi sai Marimekon Kompotti-kangasta, tilkuista koottua. Tilkut sain tehtaanmyymälässä kesätöissä olleen pikkuveljeni lahjoituksena minulle. Kasa koostui vinoon leikatuista patakintaan kappaleista. Ensin suunnittelin tilkkupeittoa, kunnes päädyin siihen, että peittoja meillä jo riittää. Ompelupäivänäni sitte sain idean. Kangas sopisi täydellisesti makuupussin vetoketjun väriin, se kun oli tuottanut minulle jo lähes harmaita hiuksia. Tähän mennessä pussi on toiminut vanhan koulutuolin selkänojan pehmusteena, saa nähdä mitä keksin tilalle, kun pussi pääsee omaan tarkoitukseensa. Päivä päivältä ihastun tähän yhä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)