Yksinäistä arkea tulivat piristämään ihanat tytöt, joitten kanssa kävästiin ihan kukkakaupasta ostamassa tulppaaneita puistomatkalla. Lasten äänet ja touhut piristävät, kun mies on armeijassa kaksi viikkoa putkeen. Ei ehdi liikaa miettiä ja kaipailla, kun on touhua ympärillä. Innostuivat tytöt vielä viime hetkellä ennen kyläilyreissun päättymistä vielä maalaamaan talvisia piirrustuksia muistoksi. Vieraskirjaan isoin kirjoitti: "Olime yökylässä Inkalla ja pelattiin Inka aarretta kävime leikkipuistossa ja saimme vanukkaat oli tosi kivaa."
Tulppaanit nostin pöydälle mustaan Aalto-maljakkoon, idean sain tyttöjen kotoa, jossa oli samoja kukkia samassa maljakossa. Siinä saavat olla ja ilahduttaa, kunnes lakastuvat. Ehkä se kevään valokin lisääntyy, kun tuo kukkia sisälle.
Tänään on tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan ja ollaan jo saman kuukauden puolellakin. Alkaa tuntua pikku hiljaa todelliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)