Nojatuoli mammalle

Tämä mamma oli haaveillut pitkään kauniin muotoisesta nojatuolista. Tyyli saisi olla 50- tai 60- lukuisen siro. Tämän aikakauden käsinojista pidän etenkin. Sellainen löytyi kuin löytyikin kohtuulliseen hintaan huutonetistä.

Nojatuoli alkuperäisessä kuosissaan. Käsinojat lenksuivat ja päällinen oli likainen ja kulunut.

Viime viikolla hain tuolin mummilasta ja aloitin jo siellä korjailemisen. Irrotin kiinteän päänojan, oli kiinni pulteilla, joita sain kaikin voimin vääntää, että irtosivat, sen verran olivat ruostuneet aikojen kuluessa. Tuolin nahkapäällinen oli selkänojasta kynsitty ja istuinosasta revennyt. Pohdin irroittaisinko nahat kokonaan, mutta päätin jättää ne tukemaan ja pitämään pehmusteet kasassa, kun sisukset näyttivät kuitenkin hyvä kuntoisilta. 

Ruuvasin puiset käsinojat irti tuolista ja laitoin liimaukseen. Ihan perinteisen erikeepperin voimin mentiin tässäkin kunnostustyössä, kuten viime kesänä pinnatuolienkin kohdalla. Liima kuivui ihmeen nopeasti ja pääsin saman päivän aikana ruuvaamaan tuolin jälleen kasaan. Kankaiden laittamisenkin kannalta irtiruuvaaminen oli hyvä ratkaisu. 

Haaveilin päällystäväni tuolin mustavalkoisella Marimekolla, Fokus pyöri mielessä Luukkuja -blogin innoittamana, samoin Pirputparput. Kangasta kävin etsimässä Herttoniemen tehtaanmyymälästä, mutta eipä löytynyt. Silmät ymmyrkäisinä kuljin marimekkofanin lemppariliikkeessä ensi kertaa, vaan pienellä kangaspalalla ja patakintaalla varustettuna lähdin ulos kassan kautta. Kenties liika on liikaa tässäkin asiassa - en osannut millään päättää mitä ostaisin. Patakinnaskin oli äidille ja vauvan mummille äitienpäivälahjaksi. Onneksi kangashamsterin varastoista löytyy isot läjät tavaraa jo ennestään, joten kaapin penkomiseen päädyin kotiuduttuamme. Tämä Ikean puuvilla oli pölyttynyt jo monen vuoden ajan käyttämättömänä ja epäröidessäni verhoilijan olemattomia taitojani päädyin käyttämään tämän kankaan tuoliin. Ja hyvä olikin, sillä mututuntumalla kangasta leikatessani virheiltä ei säästytty, mutta kelpo tuoli saatiin kuitenkin aikaan. Mukava siinä on vauva sylissä istuskella, käsinojat on niskakipuiselle imettäjälle tuikitarpeellinen apu syöttämishetkinä. 

Ihanasti kuluneet käsinojat, vaikka kaipa ne jo uutta lakkaa pintaansa kaipaisivat - vaan malttamaton antaa olla tälläisenään ainakin jonkin aikaa. Kenties sitten kun sen Fokuksen pintaan tuoli saa, jaksan näidenkin kimppuun käydä. 

Koivunoksia oli sisälle saatava, vaan nyt nenä niiskuuttaa, joten oksat joutivat jo pois. 

Eilen sain viettää ensimmäistä äitienpäivääni. Ihanat yökylässä olleet ystäväni olivat askarrelleet ihanan kortin sekä lahjoivat minua ja vauvaa. Suussa sulivat makoisat suklaasydämet ja mieltä lämmittivät niin itse tehty kori kuin vauvalle saadut tarvikkeet. Kiitos teille! Myös mies muisti kukilla, kunhan sai tietää päivän olevan äitienpäivä (inhimillistä unohtaa ja olla epätietoinen, kun viettää edeltävän viikon metsäleirillä armeijan puitteissa). Vaan tärkein lahja äidille taitaa olla kuitenkin ihana tyttö, joka hymyillään ja kihjahduksillaan ilostuttaa arkisetkin päivät! Ja toisena tärkeänä miehen kotona olo, mitä sitä erityisillä lahjoilla, kun saa olla kuitenkin yhdessä aurinkoisena kevätpäivänä!