8/01/2017

Retroratasrakkautta, osa 3.


Jos vielä ennen tätä postausta ei ole käynyt selväksi, oon aikalailla rakastunut vanhoihin rattaisiin ja vaunuihin. Nämä ensimmäiset aiheuttivat muun muassa yhden unettoman yön, ihan vaan silkasta innostuksesta, toiset paljon iloa pienemmän tytön vauva-aikoina ja nyt vielä sain kunnostettua kolmannet. Viime kesänä jo ostettiin nämä Oran tupla Mallat alkuperäiskuosissaan mieheltä, joka kertoi näitä käyttäneensä omilla lapsillaan joskus 80- luvulla. Kankaat olivat kuluneet ja joistain kohti homepilkuilla. Ratkoin ne ja piirsin kaavat, otin kuvia kiinnistyssysteemeistä ynnä muusta, että myöhemmin muistaisin miten nämä ommellaan. Lopulta syksyn tullen vein rungon pihavarastoon ja viime viikolla varastoa siivotessa muistin nämä jälleen. Suuntasin Marimekon palalaarille ja sopiva pala sattuikin löytymään heti ensi etsimällä. Palat ovat mukavasti puoleen hintaan ja vielä kun olin pitänyt kirppispöytää, annoin itselleni kotiuttaa kankaan. 




Helpolla en näiden ompelussa päässyt. Auttamassa oli pienempi assarini, isomman ollessa iskän kanssa ralleja katsomassa. Pieni oli ihmeissään leikkikaverin puuttuessa ja kaipasi äidin seuraa. Äiti taas ei millään olisi malttanut keskeyttää ompeluitaan.. Mikäs siinä, mutta kun nopeasti yrittää saada valmista, unohtuu suunnitella ompelujärjestys, muutamia paloja jää ompelematta oikeisiin väleihin ynnä muuta. Ratkojaa tuli käytettyä ja paljon. Ihan en siltä istumalta näitä valmiiksi saanut, vaan piti käyttää pari muutakin iltaa ja päiväunihetkeä niin ompelemiseen kuin ratkomiseenkin. Mutta ihanat niistä tuli! 



Tytöt pääsi ensi kertaa vierekkäisiin rattaisiin istumaan, isomman mielestä parasta näissä olikin istua siskon vieressä. Alkuperäisissä kankaissa vanua oli vain selkänojan vanereiden kohdalla, näihin laitoin koko istuinosaan vanhan peiton pehmikkeeksi. Ei ollut reunakanttien ompelu iiseintä, mutta rattaista tuli mukavat istua. Kankaat kiinnittyvät sivuista isoilla neppareilla suoraan runkoon, suutari laittoi jälleen ystävällisesti ja nopeasti oikeanlaiset oikeille paikoilleen. Näitä isompia neppareita ei kotiompelijoille ihan joka paikassa myydäkään, niin suutarin apu on aina välillä tarpeen. 



Selkänojan "taskuun" kuuluisi vielä tukivanerit, mutta ainakaan ensiajelulla ei näyttänyt että niille olisi tarvetta, nyt kun kankaat on vahvistettu niin tukikankailla kuin vanulla. Ehkä vielä puran tuon taskun pois, että kuvio näkyisi kokonaisena. Oli muuten aika mielenkiintoista asetella kaavoja kankaille, kun eri kohdista leikattuina rattaista olisi tullut ihan eri näköiset. 





Meidän pieni on oppinut vilkuttamaan. <3 Ja isompaa ei vois vähempää kiinnostaa äitin rattaitten kuvaaminen. 





Piti ihan yhteiskuva kärryistä ottaa, vaunut on tällä hetkellä ystäväperheessä lainassa, muuten nekin toki olisi kuvaan päässeet. Takapihalla kuvia ottaessani, tuli tyttö sanomaan, että ottaa pulillaan myös kuvia rattaista. Äitinsä tyttö. 



Tässä vielä rattaat alkuperäiskuosissaan. Samaan aikaan aika söpöt ja ihan kamalat. Etenkin noin likaisina ja kuluneina. Vähän myös suretti alkuperäisiä kankaita roskiin heittää, mutta nyt uusia ihaillessa, ei enää mietitytä kannattiko. Ehkä nyt nämä retrorattaat alkaa meidän talossa jo riittää. Kaksi lasta, neljät rattaat. Onneksi edes yhdet muualla kuin täällä. 

3 kommenttia:

  1. Ihanat rattat! �� Oletpa ahkera ja taitava :) mistä nuorimman tyttären takki ja hattu on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ne on myös itsetehtyjä 😊

      Poista

Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)