Pöytä sai ylleen uuden pinnan. Kylläpä piristi. Ja laittoi liikkeelle muutakin uudistusta. 

Kuluneella viikolla on ihmetelty ilta-auringon paistetta, vaihtelevia säitä, muurahaisia ja hämähäkkejä, titityyn lentoa, yritetty juosta lintuja kiinni, kuunneltu sateen ropinaa, työnnelty rattaita puistoon ja takaisin, nähty ystävää lasten kanssa. Ostettu kotiin auringonkukka tuomaan iloa arkipäiviin. Nautittu rauhallisista iltahetkistä vauvan kanssa kahden muiden mentyä nukkumaan. Kerätty kiviä ja kuljettu kumppareissa. Siivottu monen monta kertaa nukkeleikkejä ja autoja, dubloja ja kirjoja. On ollut rikas ja kiireinen viikko. Yhden oman ja neljän hoitolapsen kanssa. Vauva on ollut kuin unelma, nukkunut ja syönyt. Hoitolapsen sanoin: "Ei se itke ollenkaan,. kun se vaan nauraa kokoajan." 

On eletty aurinkopäiviä ja sadepäiviä. On oltu kahdestaan vauvan kanssa monta pitkää päivää. Katseltu ikkunasta ulos, suunniteltu lenkkeilyä ja jääty silti sohvannurkkaan lukemaan blogeja ja syömään karkkia. Puettu päälle kotikollarit. Oltu väsyneitä kumpikin vauvan kanssa. Vaikka nukuttu hyvin. Tarvittais enemmän sitä aurinkoa ettei väsyttäis. Tai ulkoilua. Tiedäpä häntä. Kerran me kyllä jaksettiin tällä viikolla lähteä lenkille ja piristyttiin siitä. Mutta samana iltana katottiin Suomen peliä tai tämä mamma katsoi ja vauva nukkui ja kun vauva aamulla heräsi 5.45 niin ei kauheesti naurattanu ensin äitiä, mutta aika nopeesti uni kaikkosi silmistä, kun tyttö virnisteli ja kiljahteli oikein olan takaa. Ja onneksi nukahti vielä tunnin valvottuaan uudestaan tunniksi tai kahdeksi. Jos joku kysyisi, kuinka usein vauva herää yöllä, en osaisi vastata. Ja jos joku kysyisi nyt, mikä on vauva-arjessa vaikeinta, sanoisin, että meillä se on syöminen, niin äidin kuin lapsenkin. Äiti syö liikaa herkkuja ja vauva alkaa rääkymään kun äiti yrittää syöttää. Minkä sille pieni voi, kun joutuu imeä jonkin aikaa tyhjää tissiä eikä oo luotu kovin pitkiä hermoja. Kyllä äitiäkin tympisi, jos joisi tyhjästä vesipullosta kamalaan janoon. Eihän siitä tulisi mitään. Että anteeksi vaan naapurit, kun vauva rääkyy neljältä yöllä nälkäänsä, muttei tahdo syödä. Oikeasti rääkäisyjä ei varmaan ole montaa, mutta tuntuu välillä tuskalliselta.. On se vauvan maailma ihmeellinen, itkun saa aikaan vain ruoka. Ehkä me vielä päästään tasapainoon syömisessä, kumpikin.

Nojatuoli mammalle

Tämä mamma oli haaveillut pitkään kauniin muotoisesta nojatuolista. Tyyli saisi olla 50- tai 60- lukuisen siro. Tämän aikakauden käsinojista pidän etenkin. Sellainen löytyi kuin löytyikin kohtuulliseen hintaan huutonetistä.

Nojatuoli alkuperäisessä kuosissaan. Käsinojat lenksuivat ja päällinen oli likainen ja kulunut.

Viime viikolla hain tuolin mummilasta ja aloitin jo siellä korjailemisen. Irrotin kiinteän päänojan, oli kiinni pulteilla, joita sain kaikin voimin vääntää, että irtosivat, sen verran olivat ruostuneet aikojen kuluessa. Tuolin nahkapäällinen oli selkänojasta kynsitty ja istuinosasta revennyt. Pohdin irroittaisinko nahat kokonaan, mutta päätin jättää ne tukemaan ja pitämään pehmusteet kasassa, kun sisukset näyttivät kuitenkin hyvä kuntoisilta. 

Ruuvasin puiset käsinojat irti tuolista ja laitoin liimaukseen. Ihan perinteisen erikeepperin voimin mentiin tässäkin kunnostustyössä, kuten viime kesänä pinnatuolienkin kohdalla. Liima kuivui ihmeen nopeasti ja pääsin saman päivän aikana ruuvaamaan tuolin jälleen kasaan. Kankaiden laittamisenkin kannalta irtiruuvaaminen oli hyvä ratkaisu. 

Haaveilin päällystäväni tuolin mustavalkoisella Marimekolla, Fokus pyöri mielessä Luukkuja -blogin innoittamana, samoin Pirputparput. Kangasta kävin etsimässä Herttoniemen tehtaanmyymälästä, mutta eipä löytynyt. Silmät ymmyrkäisinä kuljin marimekkofanin lemppariliikkeessä ensi kertaa, vaan pienellä kangaspalalla ja patakintaalla varustettuna lähdin ulos kassan kautta. Kenties liika on liikaa tässäkin asiassa - en osannut millään päättää mitä ostaisin. Patakinnaskin oli äidille ja vauvan mummille äitienpäivälahjaksi. Onneksi kangashamsterin varastoista löytyy isot läjät tavaraa jo ennestään, joten kaapin penkomiseen päädyin kotiuduttuamme. Tämä Ikean puuvilla oli pölyttynyt jo monen vuoden ajan käyttämättömänä ja epäröidessäni verhoilijan olemattomia taitojani päädyin käyttämään tämän kankaan tuoliin. Ja hyvä olikin, sillä mututuntumalla kangasta leikatessani virheiltä ei säästytty, mutta kelpo tuoli saatiin kuitenkin aikaan. Mukava siinä on vauva sylissä istuskella, käsinojat on niskakipuiselle imettäjälle tuikitarpeellinen apu syöttämishetkinä. 

Ihanasti kuluneet käsinojat, vaikka kaipa ne jo uutta lakkaa pintaansa kaipaisivat - vaan malttamaton antaa olla tälläisenään ainakin jonkin aikaa. Kenties sitten kun sen Fokuksen pintaan tuoli saa, jaksan näidenkin kimppuun käydä. 

Koivunoksia oli sisälle saatava, vaan nyt nenä niiskuuttaa, joten oksat joutivat jo pois. 

Eilen sain viettää ensimmäistä äitienpäivääni. Ihanat yökylässä olleet ystäväni olivat askarrelleet ihanan kortin sekä lahjoivat minua ja vauvaa. Suussa sulivat makoisat suklaasydämet ja mieltä lämmittivät niin itse tehty kori kuin vauvalle saadut tarvikkeet. Kiitos teille! Myös mies muisti kukilla, kunhan sai tietää päivän olevan äitienpäivä (inhimillistä unohtaa ja olla epätietoinen, kun viettää edeltävän viikon metsäleirillä armeijan puitteissa). Vaan tärkein lahja äidille taitaa olla kuitenkin ihana tyttö, joka hymyillään ja kihjahduksillaan ilostuttaa arkisetkin päivät! Ja toisena tärkeänä miehen kotona olo, mitä sitä erityisillä lahjoilla, kun saa olla kuitenkin yhdessä aurinkoisena kevätpäivänä!

Kaupunkilaiset metsässä

Toisinaan extempore-ratkaisut ovat parhaimpia elämyksiä tuottavia. Viikonloppu ystävien kanssa, ihanien sellaisten. Ihanan innostuvien. Olimme miettineet, että olisi mukava olla ulkona, mutta sää näytti vähän huonolta. Kompromissiratkaisuna päätimme lähteä mökille paistamaan makkaraa, mutta matkalla yhtäkkiä päädyimmekin menemään luontopolulle, joka vei meidät laavulle nuotion ääreen. Yhtäkkisen päätöksen siivittäminä olimme liikenteessä rattaiden voimin, kantoliina unohtui lähtöhötäkässä kotiin. Huumorilla varustettuina pääsimme kivikoiden ja pitkospuiden yli myös rattaiden kanssa. Ja kaikenlisäksi kaksikuinen nukkui koko illan, kaiken rytkyttämisestä huolimatta tai juuri siitä johtuen. Inahdustakaan ei rattaista kuulunut koko matkan aikana, vaikka kuinka kiviin ja juurakoihin kärryt töyssähtelivät. Miehinen apu oli tarpeen, sillä pitkospuilla kulkeminen rattaiden kanssa vaati tarkkuutta ja voimaa, takarenkaat kun eivät puille sopineet, vaan niitä piti kannatella ilmassa ja eturenkaatkin juuri ja juuri, kieli keskellä suuta kuljettiin ainakin alkumatka, kunnes opittiin tekniikka. Ensi kerralla tiedämme varautua kantovälinein, matkanteko sujuu niin huomattavasti kätevämmin ja nopeammin. Uskomaton tunnelma oli hämärän hiipiessä metsään ja järvelle. Kesäillan tuntua ilmassa, vaikka lämmintä ei kovin ollutkaan. Lossimatka saareen, joutsen parin kohtaaminen öisellä järvellä, siipien lätinä veden pinnassa. Lintujen laulu, luonnon rauha.

Vaan kovin kaupunkilaiselta näyttää rattaiden meno metsässä. 

Vaan kylläpä maittoi uni tämän elämysretken jälkeen. 

Kiitos ystävät armaat seurasta! 

Maton virkkuuta ja arkista vappua

Ollaan vietetty kiireistä viikkoa. Maanantaina käytiin kylässä. Tiistaina ja keskiviikkona oltiin hoitamassa lapsia. Isommat lapset keräsivät paljon leskenlehtiä - tuntui ihanan keväältä, kävellä rattaita työnnellen, joissa kaksi pienintä, meidän vauva ja hoitopoika nukkuivat. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Torstaina nautittiin sitten kotipäivästä. Pikaisesti käytiin ostamassa vauvalle amme ja ystävä kävi kylässä. Toi mukanaan ihania munkkeja ja juotiin miehen tekemää simaa. Purin matontekeleen, se kun alkoi kääntyä mutkalle vaihdettua kesken kaiken koukun isompaan. Aloitin virkkaamisen alusta ja jo näyttää paremmalta. Vappuna paistettiin mekin munkkeja, en jaksanut edes kuvia ottaa, kun muualla niitä olin jo nähnyt niin paljon. Jatkoin virkkuuta vauvan istuessa sitterissä katsomassa. Sitterin hain torstaina, nyt jo tiedän että tarpeeseen tuli. Tyttö viihtyy siinä mainiosti, nauttii nähdessään paremmin ympärilleen kuin sohvalla makoillen. Käytiin mökillä paistamassa makkaraa ja ihmettelemässä korkealla olevaa vettä sekä kevääntuloa. Tänään ollaan oltu kotosalla, nautittu rauhallisuudesta. Mies lähti jääkiekkoa pelaamaan ja minä jäin vauvan unta valvomaan. Ensi kertaa vauva on nukkunut parvekkeella vaunuissaan yli vartin! Jospa oppisi pitämään ulkona nukkumisesta!