Verhon tilalle paperipallovalot. Näiden tarinasta sen verran, että piti tulla iso lampunvarjostin, vaan kun puolet narusta oli pyöritelty jätti-ilmapallon ympärille, avattiin ikkuna ja talvipakkanen poksautti mun pallon rikki, lähimpänä ikkunaa kun oli. Kaverit saivat varjostimensa, minä näitä pikkupalloja kymmenittäin. Vaan iloa nämäkin ovat tuottaneet jo parin vuoden ajan. 

Isänpäivätunnelmia. Hyvä aamupala ja koko perhe koossa. Lahjaksi painettiin koheltajan jalat ja kädet tyynyliinaan, ei siitä täydellistä tullut, mutta ihana muisto kuitenkin tytölle ja iskälle. Kakkuasiassa yritin kunnostautua ja tehdä vähän erikoisemman tarjottavan. Tekemisessä oli vähän mutkia matkassa, kun ostin keittämätöntä kondensoitua maitoa, vaikka oikein yritin ostaa keitettyä, tomusokeri oli lopussa ja muutama muukin mutka matkassa. Kakku saatiin kuitenkin pöytään ja kyllä me siitä palat syötiin. Ehkä ens isänpäivänä tyydyn ihan vaan siihen hyvään aamupalaan ja vaikka mutakakkuun. 

Ulkona oleva harmaus sai meidät jäämään sisälle ja päiväunien aikaan ehdin surauttaa tähän 1,5 euroa maksaneeseen äitiyspakkauksen makuupussiin uudet päälliset. Tällä kertaa olin laiskotti ja ompelin kankaan reunaa kääntäen entisten päälle, vetoketjuja purkamatta. Ihan kelpo pussi tuli näinkin ja aikaa säästyi huimasti. Tytöllä on virtaa rattaissa välillä liikaakin niin tein vielä vöille reiät pussiin, niin ei tipu kyytiläinen laidan yli. Valjaitten avulla pussi asettuukin mukavaan kohti rattaissa, ei jää pääpuoleen liikaa tilaa johon kylmä ilma pääsisi menemään. Nyt toivotaan vaan vähän kuivempia säitä, että päästäis ulos käyttämään tätä. 

Meillon vihdoin kiikku roikkumassa sisällä! Jo kauan sitten bongasin keinuun ohjeen ja sillä hetkellä tiesin että meidänkin tytön on tällainen saatava. Projekti vaati hiukan työstämisaikaa, meillä kun ei ole sahaa eikä poraa eikä edes hiomapaperia. Vaan hiljaa hyvä tulee, vaikkei tämä nainen malttaisi aina siihen uskoa oikeen. Onneksi on ystäviä ja niillä työkaluja ja porankäyttötaitoja. Pyöröriman ostin K-raudasta, vaneripala löytyi samaisesta paikasta kuin porakin. Rekkitanko saatiin mummilasta. Kangas on Annoa. Kiikku roikkuu meidän makuuhuoneen oviaukossa ja kätevästi sen saa yöksi viereisellä seinällä olevaan eteisen henkaritangon koukkuun roikkumaan, niin ettei maitopullon hakija joudu törmäilemään unisena keinuun. Tuo meidän tyttö on vielä niin pienikokoinen, että tyynyt on paikallaan kiikun sisällä. Ei lopu tila kesken ainakaan. 

Ja voin sanoa, että kannatti! Monet on kikatukset saatu jo kiikun vauhdeista! Ja lisää on luvassa taatusti. 

Nämä legginssit valmistuivat jo jokunen aika sitten, mutta en saanut kuvattua ennen kuin nyt. Oma käyttämättömäksi jäänyt hame päätyi näin parempaan tarkoitukseen. Ihanan paksua neulosta, lämmittää kylmemmilläkin ilmoilla ja kylmillä lattioilla. Ja tuo tyttö senkun peruuttaa itsensä jumiin kokoajan. Ja sohva, se on vaan niin paljon kivempi nyt. 

Muutamia auringonsäteitä on osunut meidän sisälle asti. Ruotsin kurssi on alkanut, läksyjä riittää. Nytkin ois järkevämpää tehdä niitä ja kirjoitelmaa, mutta ei oikein motivoi. Tyttö liikkuu lattialla möyrien puoliksi istumassa, osin mahallaan peruuttamalla ja ehkä hetken konttaamalla. Pääasia, että viihtyy nyt jo monikertaisesti paremmin kuin pari päivää sitten. Hän löytää itsensä jumista keittiön nurkasta porrasjakkaran ja kaapin välistä, oman keinutuolinsa alta ja räveltämästä eteisen valojen johtoja. Ja kun kiellän koskemasta, nauraa heläyttää iloisen naurun. Voi sitä kullanmurua!

Keittiö sai kotihyllyn pöydän jatkeeksi, kaiken pöydällä pyörivän voi nostaa sinne pois tieltä, pöytä kun ei ole huiman pitkä. Nyt on usein tarvittava kädenulottuvilla. 

 Lähemmäs kymmenen metriä Ikean paksua puuvillaa, ompelukone, raksanitoja ja iso kasa niittejä. Meiän sohva on kuin uusi. Muutaman illan ajan mittasin, leikkasin, ompelin ja nidoin. Vaan kannatti. Olis kannattanut jo aiemmin, sohvan entinen väri kun ei kovin miellyttänyt silmää. Vielä nuo jalat mustiksi ja oon tyytyväinen. Sohvan sai onneksi muutaman pultin ja mutterin irrottamalla osiin ja kaikki tyynyt ovat irtoavia, joten projekti oli helpompi kuin kuvittelinkaan. Suosittelen! Päivänä jonain mä vielä järjestelen olohuoneen uusiksi niin saan paremmat kuvat sohvasta otettua.