Elämäni takki

Kevätkevätkevät! Tänne meidänkin huudeille on yhtäkkiä, meidän lomaillessa mummilassa, tullut kevät. Hiekka rahisee kenkien alla, kengät pysyvät kuivina ja aurinko lämmittää. Tiet on kuivia ja linnut sirkuttaa. Nautin! On tullut vihdoin kevättakin aika. 

Taannoin viime syksynä, bongasin R-Collectionin pop-up -myynnistä tiedon. Harmi vaan, sattui olemaan Oulussa, johon meiltä oli vähän turhan pitkä matka shoppailemaan. Vinkkasin kuitenkin ystävälle, joka innostuikin tsekkaamaan valikoiman. Lähetin hänet tutkailemaan takkikangasvalikoimia - aiempi takkini, kirpputorilöytö, alkoi vedellä jo viimeisiään. Kankaan sain kuin sainkin ja mies vielä muisti tuoda työreissultaan kotiin (oli kuulemma ensin unohtanut kangaskassin huoneeseen..). Kaavan piirsin takkiin syksyn puolella ja talven verran keräilin motivaatiota alkaa näpertelemään. Tiesin, että monen monta iltaa ja ompeluhetkeä projektiin saisi varata. Kevättalvella Facebookin ompeluryhmässä järjestettiin kuin tilauksesta takkiompeluhaaste! Tartuin vihdoin kankaaseen ja saksiin. Reilun viikon ajalle oli jokaiselle illalle tietty osuus, mitä takista oli tarkoitus ommella. Ihan en aikataulussa pysynyt, mutta valmiiksi takki tuli! Ompeluryhmän vertaistuki ja ompelukurssin opettaja olivat kyllä tarpeen, muun muassa kun takin ompelujärjestystä mietin. Kaavana takissa käytin Ottobren parkatakin kaavaa 5/2013 -lehdestä. Heti alkuun päätin ommella takin eri tavalla kuin ohjeessa, mikä tuotti päänvaivaa. Toisaalta, vaikka oonkin aika täysillä päätyyn -tyyppiä usein ompelun saralla, tällä kertaa tuntui aika virkistävältä käyttää aivosolujaan muuhunkin kuin varhaiskasvatuksen pedagogiikan pohtimiseen. Kun kerran näpertelemään aloin, teinkin sitten kerralla kunnon määrän yksityiskohtia, on tuulilistat, vetoketjulistat, kansitaskut, nyörikujat ja vaikka mitä. Ommeltujen yksityiskohtien lisäksi ihan viimeisenä pujotin vetoketjun vetimeen nahkanauhan ja kiristysnauhoihin kierrätin vanhan takin nahkalipuskat. Tämmösen isomman projektin jälkeen tuntui jopa oudolta alkaa surauttamaan legginssejä kasaan. Ja samaan aikaan silti ihanaltakin. Vaihtelu virkistää! Tekis mieli vähän hehkuttaa, että tiiättekö, mä ihan ite tän ompelin. Että kannattaa aina yrittää, epäonnistua ja yrittää taas. Ja ei, en usko että oon mitenkään erityistaitava, vaan uskon just siihen yrittämisen ja epäonnistumisen ja onnistumisen kautta aikaansaamiseen ja oppimiseen. Tän takin tekemisessä sen todellakin huomasin, monen monta juttua tuli purettua ja sitten vielä opittua ja onnistuttua.   

Takin päällikangas on R-Collectionin vahattua takkikangasta, pitäisi olla vedenpitävää. Vuorikangas Marimekon puuvillaa, olen saanut tämän aikoinaan ammattikoulukaveriltani. Hihoihin käytin liukasta vuorikangasta. Neppareina Sport/camping -versiot (löytyi Torin ompelukoneliikkeestä). Vetoketju, kuminauhat ja muu sälä Eurokankaasta. Takkikangas itsessään oli edullinen, mutta kaikki muu sälä toi lisähintaa. Edulliseksi tämä "kunnon" takki kuitenkin tuli. Kunnon köyhän naisen rokseri. 

Kuvat: lankarakkautta.blogspot.fi

Jyväskylän Kädentaitomessut 7.-8.4. Paviljongissa

 

Tänään välipalapöydässä tutkailin Jyväskylän Kädentaitomessujen näytteilleasettajalistaa. Messuthan on siis nyt tulevana viikonloppuna, 7.-8.4. ja minäkin ajattelin suunnata sinne! 

Messukerta taitaa olla minulle kolmas. Ensimmäistä kertaa olin ennen lasten syntymää, toisen kerran viime keväänä puolivuotiaan vauvan kanssa ja nyt aion suunnata messuille käsityökavereiden kanssa. Itselleni messut ovat pääasiassa mahdollisuus nähdä erilaisia käsityömateriaaleja sekä ostaa niitä ilman postikuluja ja postin odottelua. On ihanaa hipeltää kankaita ja lankoja, nähdä värit kunnolla ja miettiä mitä materiaaleista tekisi. Kaikkein parasta tämä kaikki on ystävien kanssa, jotka ovat yhtä innoissaan käsitöiden tekemisestä kuin itsekin. Edellisinä vuosina olen keskittynyt pääasiassa kankaiden tutkailemiseen, nyt aion katsella vähän tarkemmin lankoja, kun olen innostunut neulomisesta pitkästä aikaa kunnolla. Ompelun saralta aion silmäillä lisätarvikkeita, kuten kuminauhoja, ompelumerkkejä ja muuta pientä. Materiaalien lisäksi messuilla on myös paljon valmiiden kädentöiden myyjiä, joilta löytyy jos jonkinmoista taidokasta tuotetta omaksi iloksi tai lahjaksi ostettavaksi. 

Tässä mun oma tärppilista putiikeista, jotka aion ainakin kiertää kunnolla: 

Ullaka C6/2

Täältä pitäisi ainakin saada ompelutarvikkeita, aion tsekata myös nahkapaperi- ja korkkikangasvalikoiman. 

Nahkaamon C3/2 nahkavalikoiman aion tarkistaa. Nahkamerkkejä olis ihana saada ostettua! 

Vanja Sea C37/3 

Vanja Sean kankaita ihailen aina messuilla, nytkin täytyy päästä katsomaan! Välillä mukana ollut myös kasvivärjättyjä lankoja, saa nähdä miten tällä kertaa. 

Verson puoti C9/1

Jes, vihdoin Verson puotikin mukana Jyväskylän messuilla, pakko päästä tsekkaamaan kangashyllyt! Vaatii varmaan aika paljon itsekuria olla ostamatta mitään.. 

Käpynen, Ikasyr, Paapii ja Lankakauppa Kerä ovat mukana yhteisellä osastolla C4/1. Täältä löytyy varmasti kankaita joka tyypin makuun! Kerän langat aion myös tsekata. 

Pilpo Design on tuore kangaskauppatuttavuus, jonka osaston aion myös tsekata. C59/1

Myös Majapuu on tulossa messuille, joten heidänkin osastollaan aion käydä visiitillä. 

Lankapuolelta erityisesti kiinnostaa Lentävän lapasen C8/3 silmukkamerkkipaja, joka löytyy kaupan osastolta. Lentävän lapasen neulekahvilassa pääsin lankalauantaina käymään, ihana paikka! Kiinnostaa myös Suomen Kainuunharmasyhdistyksen työpaja, jossa pääsee kokeilemaan villan karstaamista, kehräämistä ja huovuttamista. Tämä osastolla C1/1. Lankakojuista aion pysähtyä myös Riikka-Piikan osastolle C5/2. Dropsin langat kiinnostavat tällä kojulla. 

Näiden lisäksi kierrän kyllä koko messualueen, taidan tutustua myös Hyvinvointimessujen ja Antiikkimessujen tarjontaan. Joka kerta messuilta on löytynyt jotain uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Ootko tulossa messuille? Mä taidan suunnata apajille lauantaina aamupäivästä, kun valikoima on vielä parhaimmillaan. Saa tulla nykäsemään hihasta jos bongaat! 

*Messulippu saatu postausta vastaan. 

Vauvalahjahöyrähdys

Sukuun syntyi uusi vauva! Ja minä vähän innostuin vauvalahja-asiassa. Ensin neuloin villapöksyt, kun niiden tekemisestä olin haaveillut jo pidemmän aikaa, muttei ollut tarvetta aiemmin. Villahousujen jälkeen innostuin lappuhaalarifarkuista ja päätin kokeilla onnistuisko semmoset ilman kaavaa. Ainolan farkkutrikoo riitti just ja just n. 56-62 cm housuihin. Saa nähdä, onko hyvän malliset. Käytin näitten kaavan pohjana (taas) Muita ihania -vauvanhousujen kaavaa pienennettynä. Yläosaa mittailin bodyn avulla sopivan kokoiseksi. 

Housujen jälkeen tein lupaamani tilkkupeiton, näitä onkin tullut tehtyä jo muutama. Aiemmin omalle vauvalle, sittemmin ystävän vauvalle ja nyt tämä mustavalkokeltainen. Tilkkujen asettelussa pyysin jo apua vauvan äidiltä, kun en jaksanut päätäni vaivata. Tuli jotenkin ihanan raikas tästä! Tämänkin ompelin ihan vaan saumurilla, suunnittelin jo tarkempaa tilkkupeittotekniikkaa, mutta nopea saumuriompelu houkutteli liikaa. Taustakankaana on Eurokankaan palalaarista aikoinaan ostettu keltainen college. Nämä trikootilkkupeitot on olleet kyllä tosi kivoja käytössä ja ihan parasta on saada kulutettua tilkkupussin jämiä näihin! 

Peiton jälkeen tuntui, että housut kaipaavat vielä bodyn kaverikseen. Vihdoin raaskin leikellä Vimman Tuuliturkki -kankaan tähän ja oman tytön legginsseihin. On jotenkin ihana ommella lahjaksi perheeseen, jossa tiedän näitä arvostettavan. Mitään ei olisi tarvinnut tehdä, mutta oli ihanaa tehdä. Bodyn kaavana Ottobren Bert -body koossa 56 cm. Muokkasin bodyyn kaavan nappilistan sijaan nepparit olalle. 

Okei, meni ehkä vähän överiks, mutta tulipahan ainakin itelle hyvä mieli, kun sain ilahduttaa itse tehdyillä lahjoilla. 

Villahousut

Malli: Mtoto Overalls

Ohje: Ravelrystä, ilmainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: alle 100 g, pieni jämäkerä jäi kahdesta kerästä

Puikot: 2,5mm resoreissa ja 3 mm muuten

Woodsy -myssy

Päivän asuksi sattui aika kiva yhdistelmä, kirpparilta löytynyt farkkupaita, Vimman Tuuliturkki -kankaasta ommellut legginssit ja uusi pipo. 

Jokin aika sitten ihastuin Nonnu Neulojan neulepodcastissa olleeseen Woodsy -pipoon. Tuli tarve saada uusi kevätpipo itselle. Neulefestareiden talvesta ostinkin langan, josta pipoa suunnittelin tekeväni. Kuulin kuitenkin, että malli on ehkä vähän naftia mitotusta ja päätin tehdä testiversion ennen kalliimman langan tuhlaamista. Ja vähän pieni tulikin, mutta juuri ihanan löysä pipo kolmevuotiaalle. Lankana tässä oli Dropsin Alpaca, ihanan pehmonen alpakkalanka. Aika erilainen lanka kuin ohjeessa, mutta kivasti toimii tämäkin. Kivan pipon sai siis tyttö! Tupsunkin tein tähän, mutta tyttö ei sitä halunnut niin en sitten laittanut. Lisätään myöhemmin jos alkaa mieli muuttua. 

Malli: Woodsy 

Ohje:Ravelrysta

Suunnittelija: Melody Hoffmann

Lanka: Drops Alpaca 1 kerä, 50 g (tupsukin tässä määrässä) 

Puikot: 3 mm 

Kevään tuntua mekossa

Eilisiltana mietin, etten ole pitkään aikaan nähnyt ystäviä ihan rauhassa, ilman lapsia, niin että lauseet ehtisi sanoa loppuun ja kahvin juoda jäähtymättä. Aamulla heräsin lasten kanssa ja muistin, että olimme ystävän kanssa puhuneet pop up -kaupasta, joka olisi viikonlopun ajan kaupungissa. Pakkasin kimpsut kassiin (neuletyönkin, jos vaikka kahvilla pikaisesti piipahtaisimme) ja hyppäsin ystävän kyytiin. Pop upit kierreltyämme totesimme, että kyllä se nyt on kahvin paikka ja etsimme aukiolevaa kahvilaa. Kovin montaa paikkaa ei ollut auki sunnuntaina aamupäivällä, mutta onneksi yksi ihana riitti. Kahvin, mokkapalan ja tuorepuuron kera kiertelin viimeiseen soppeen ja löysin rauhallisen oman huoneen meidän aamukahvihetkeen. Nautiskelimme niin herkuista kuin kahvilamiljööstä varmaan ihan yhtä paljon. Ja ennen kaikkea rauhassa, ihan ilman kiirettä. Olipa virkistävää istuskella vain itsestään huolehtien. 

Koska kahvilan huone oli niin ihana ja vähän sivussa muista kahvittelijoista, pyysin ystävää nappaamaan pari kuvaa uudesta mekostani. Pari viikkoa sitten Facebookin ompeluryhmään tuli myyntiin trikoita, joista yksi oli tämä kauan haaveilemani Noshin keltavalkoinen Kide-kangas. Nappasin sen itselleni ja ompelin tämän viikon ompelukurssi-illassa mekoksi itselleni. Muokkasin aiemmin talvella omia peruskaavoja paremmin istuviksi, nyt tuntuu aika toimivalta tämäkin kaava. Saumoihin lisäsin taskut, hihat tein puolipitkinä, niin menee kesälläkin kivasti. Ihanasti tuntui jo keväältä tämä mekko päällä! Alunperin oli tarkoitus laittaa helmaan kuminauha, mutta tämä onkin aika kiva näin. 

Nyt rentoutuneena uuteen viikkoon! 

Villapaita ja retkeilystä

Edellisen paidan ollessa kesken, aloin neulomaan jo tätä seuraavaa, Jennifer Steingassin Treystaa. Ihastuin paidan malliin Instassa, kun törmäsin eri henkilöiden kuviin tästä. Islantilaisia neuleita olin ihastellut jo monen vuoden aikana, mutta tämä iski kerrasta ja kunnolla. Mainitsin innostuksesta ystävälleni, joka innostui myös ja päätimme ostaa yhdessä Laine Magazine -lehden, josta paidan ohje löytyi ja aloittaa yhteisen projektin. Ostin langoiksi Dropsin Karismaa ja Limaa. Vähän mietin pääväriksi oranssia, mutta kun haluamaani sävyä ei ollut lähilankakaupassa kuin kaksi kerää, niin päädyin harmaaseen. Oranssi toimi kivana lisänä kirjoneuleessa. Valintaan olen tyytyväinen, tuo harmaamix- lanka on ihanan elävänvärinen! 

Työ eteni vauhdilla, kirjoneule osio oli niin koukuttava, että neuloin sitä jokaisena hetkenä joka vähänkin liikeni. Paksu lanka, nelosen puikot ja mieletön into, niistä on tämä neule tehty. Lanka oli tosi kivaa neulottavaa, niin kuin monet muutkin Dropsin langat mun makuun. Lima alpakkalankana vähän pehmeämpää, mutta Karismakaan ei kovin karheaa. Ihan paljaalla iholla oon tätä pakkaspäivinä sisällä pitänyt ja mukavasti toimii. Viime metreillä lanka loppui kesken ja oli loppunut myös lähikaupasta, joten jouduin tilaamaan netistä yhden kerän tummanharmaata Karismaa. Oli tukalaa odotella lankaa saapuvaksi, mutta kerrankin oli järkevä ja päättelin sillä aikaa kirjoneuleiden langat, niin että kun sain  langan ja helmaresorin neulottua, oli paita muutamaa langanpäättelyä vaille valmis. Ja sopivasti valmistuikin talven kovimmille pakkasille!

Viime viikoilla meidän seuduilla on välillä lähennellyt mittari jopa -30 astetta! Aika paljon mukavampi oli aamulla lähteä kouluun kunnon villapaita päällä. Olen ehtinyt pitää tätä jo aika paljon, joka päivä ollut päällä edes jonkun hetken valmistumisen jälkeen, ihanan lämmin mutta samaan aikaan hengittävä. Takinkaan alla ei ollut eilen liikaa, kun tyttöjen kanssa kävimme järven jäällä retkellä. Vähän täytyy moittia lankaa kestävyydestä, hihoihin ehti jo parin päivän käytön jälkeen tulla nyppyä.. Toisaalta ulkoiluneuleeksi tämän tein niin ei sinäänsä harmita. Ehkä neulon vielä toisen laadukkaammasta langasta siistimpään käyttöön.

Siitä retkestä vielä, aika ihanat retkikamut mulla olikin! Käveltiin järven jäälle eväitä syömään, siinä villapaitaa kuvatessa tytöt innostuivat hyppelemään kiviltä hankeen ja nauraa käkättivät innoissaan. Isompi heitti innostuksissaan voltinkin ja oli vain innoissaan! Kyllä näistä kunnon retkeilijöitä vielä tulee! Tammikuussa alkaneen #retkihaasteen myötä ollaan käyty muutaman kerran lähistöllä olevissa metsissä seikkailemassa. Ulkona oleminen ja johonkin muualle kuin lähipuistoon meneminen on tehnyt hyvää omalle mielelle ja tytötkin on innostuneet metsässä kulkemisesta. Toiveena on ollut mennä lähelle retkelle ja ottaa eväät mukaan, tärkein retkistä ymmärretty! Vinkkejä saa jakaa Jyvässeudun helpoista retkipaikoista näin pieniä retkeilijöitä ajatellen. 

Villapaidan tiedot vielä

Malli: Treysta (ohje saatavilla nyt siis myös Ravelryssä)

Suunnittelija: Jennifer Steingass

Puikot: nro 3,5 ja 4

Lanka: Drops Karisma tummanharmaa, vaaleanharmaa ja musta, Drops Lima ruosteenpunainen

Menekki: tummanharmaata ostin 8, viimeisestä kerästä kului vain vähän, vaaleanharmaata kului alle kerä, mustaa 1,5 kerää ja oranssi alle kerä. Tarkkoja määriä en saa punnittua huonolla vaa'alla. Yhteensä langat maksoivat noin 30 e eli ei pahanhintainen ollut tämäkään paita. 

Puolen vuoden työ

Syksyllä viimeisen opiskeluvuoden alkaessa kaipasin luentoneuletta. Neuletta, joka olisi kiva kaivaa repusta pitkien luentorupeamien keskellä ja antaa silmukoiden viedä neulojaa. Tähän mennessä olin neulonut pienempiä töitä, jotka valmistuivat nopeasti. Nyt en jaksanut edes ajatella villasukkia tai lapasia, vaan kaipasin puikoille jotain kaunista ja aikaa vievää. Ystäväni neuloi viime keväänä neuletakin, jota olin ihastellut moneen kertaan. Langat tähän malliin olisivat edulliset, joten aloin harkita. Katselin myös muita Missä neuloimme kerran -blogistin ohjeita, mutta lopulta päädyin alkuperäiseen ihastukseeni. Ensimmäisenä koulupäivänä kuljinkin matkalla lankakaupan kautta ja ostin sopivat langat. Ohjeenkin takkiin ostin, mutta luennolla aloin miettimään, jaksankohan neuloa nurjia kerroksia ja päädyin ostamaan vielä paitaversion ohjeen. Tässä paitaversiossa pitsiosiokin pääsee oikeusiinsa, kun se näkyy kunnolla. Neuletakkeja mä kun en oikein osaa pitää kiinni. 

Pitkään tätä sitten neuloinkin, kuten otsikkokin jo kertoo. Kului syksyn luennot, tuli harjottelu, jonka aikana työ ei paljon edennyt. Ennen joulua pääsin vihdoin kunnolla vauhtiin ja joululomalla anoppilassa sekä omassa kotonani paita valmistui helmaan asti. Hihoihin taas tyssäsi joksikin aikaa ja välissä neuloin niin pipon kuin huivinkin ennen kuin taas innostuin. Kevään luennoilla tikuttelin hihatkin valmiiksi. Vielä joksikin aikaa paita sai jäädä odottamaan päättelyä, kun innoissani alotin jo seuraavaa neulepaitaa. Että aikamoinen aikaa vievä projekti, ainakin sain tekemistä itselleni. Ohut lanka, pienet puikot ja paljon silmukoita, ei ihmekään että kesti. Mutta kannatti jaksaa, tämmöselle lämpöpatterille ohut villapaita on toimiva vaate. Jo lyhyen käytön perusteella uskallan näin sanoa. 

Mallista tykkään mielettömästi! Neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena ilman mitään palojen yhdistelyjä. Istutetut hihat ovat minulle kuin luodut ja pitsi ihana. Vielä jäin vähän miettimään, olisiko pitänyt neuloa vähän pidempi helma. Toisaalta aion käyttää tätä mekkojen kanssa, niin en oikein tiedä. Epäilen, etten jaksa enää alkaa tätä enää uudestaan neulomaan. 

Malli: Soulful -paita
Suunittelija: Anna Johanna
Lanka: Holst Garn Coast
Menekki: kolme kerää ostin, jäi jonkun verran. Alle 150 g, ehkä n. 130 g. 
Puikot 2,5 ja 3