Joululomilta kotiin saapuessamme jo ovella huomasin, että jotain on pielessä. Postiluukun yllä näkyi vain tarran jälki - ei mainoksia -kyltti oli viety. Kuka lienee niin köyhä ollut, että siitä iloa itselleen saanut. Sain siis oivallisen syyn askarrella. Kaivoin Lontoon Tigerista ostetut leimasimet esiin ja paperilaatikosta ensimmäisen käteen sattuneen aanelosen. Kelan päätöspaperi, mutta alareunassa sopivasti tilaa leimailulle. Kirjaimet käteen ja painamaan mustalla värillä. Taustaksi voimapaperia. Hetkessä valmista. Sopii luonteelleni. Siellä se on nyt ovea koristamassa, eipä ole kallis uhraus, jos voro päättää sen mukaansa ottaa.
Vauvalle (vai pitäiskö sanoa taaperolle, kokoa 24) reinot löysin kirpputorilta, kahden euron huokeaan hintaan. En miettinyt hetkeäkään. Eteisessä odottavat käyttäjää ja käyttäjän kasvamista. Sillä aikaa saavat ilahduttaa äitiä.
Pikku hiljaa koti alkaa kenties käyttääkin siltä, että tänne on muuttamassa kolmaskin ihminen. Rattaat saapuvat tosin vasta myöhemmin, mutta muita tarpeita alkaa olla ympäriinsä. Vielä makuuhuoneen nurkassa ovat paperipallonarut joulun jäljiltä. Epäilen, että saavat siinä ollakin pitkälle kevääseen. Ei täällä liikaa valoa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)