Kun yhdistetään paljon ideoita, luonteeltaan nyt ja heti ihminen, pieni vauva, inttileskeys ja ompeluvimma, lopputulos ei ole aina kovin toimiva. Äitinä ei pysty toteuttamaan aina hulluja ideoitaan samantien (vielä vähemmän ehdin opiskelijana tai työssäkäyvänä, mutta sen olen jo unohtanut..). Ja sitten on hetkiä, kun idea on muhinut mielessä ja vihdoin palaset loksahtelevat paikoilleen. Ostin jokunen aika sitten vihreän villaisen liinan kaveriksi puuvillaisen, värjätyn Didymoksen indioliinan, pituudeltaan 5,2 metriä. Meillä niin pitkälle ei ollut tarvetta, joten jo ostaessa suunnittelin lyhentäväni liinaa reilusti. Noin metrin verran siitä lähtikin. Liinasta tulikin toimiva reppuliina ja itselle vielä palanen kivaa kangasta. Olin syksyn ajan pohtinut, että vielä joskus kokeilen tehdä kantorepun ja liinaa siihen ajattelin käyttää.
Lopulta eilen kaikkien tuumailujen jälkeen keksin, että meillähän on jo vähän pieneksi jäänyt Ergo-reppu kaapin perällä ja hetki vain niin tartuin ratkojaan ja vähän pidempi hetki niin olin purkanut olkahihnat ja lantiovyön irti repun paneelista. Pitkä hetki siihen menikin, ompeleita kun oli muutama ja kohtuullisen vahvalla langalla ommeltuja. Ratkomiseen koko projektissa kului kaikista eniten aikaa, kasaaminen oli huomattavasti nopeampaa. Liinakangasta olikin juuri riittävä määrä paneeliin ja hiippahuppuun ja huippua kyllä liina- ja reppukangas ovat ihmeen samansävyisiä! Ja koska nyt ja heti -ihminen sai tämän aikaan, oli ilta kun keksin hyödyntää vanhaa reppua ja yö kun ompelus oli valmis. Toisinaan jäävät suunnitelmat toteuttamatta, jos niitä ei samalla minuutilla pääse aloittamaan ja loppuun asti jatkamaan. Ja kovin on vähiin jääneet tällä viikolla yöunet, kun on ommellut lähes joka ilta. Mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Ja onni onnettomuudessa, tyttö on nukkunut eripitkiä yöunia niin ei ne yöunet äidilläkään ihan liian vähiin ole jääneet, siirtyneet vain vähän myöhemmäksi.
Vähän mututuntumalla ja osin Siksaksis -blogin ohjeen pohjalta tämän repun väsäsin. Wompatti -kantorepun kuvia katselin netistä tehdessä. Hyvin tuntui reppu onnistuneen, kun heti ensimmäiselle metsälenkillä tyttö nukahti hupun suojassa nopeasti. Kantotuntuma on tässä liinan ja kantorepun välimuotoa, paneelissa on isot muotolaskokset pepun kohdalla ja siksi lapsi tuntuu olevan kuin liinan kyydissä hyvässä peppupussissa, mutta kuitenkin tukevan lantiovyön varassa. Kannatti jälleen yrittää epäonnistumisenkin uhalla!
Ihan huippu!! ❤
VastaaPoistaTäällä on toistaiseksi ompelut jäissä. Yksi syy on se, että vauva sairastaa. Toinen syy on surkea... Kuudesluokkalainen hutilus onnistui pudottamaan ompelukoneeni. :/ Eihän se sellaista kolausta kestänyt.
Kiitos <3 Tästä tuli kyllä ihan huippu! Ei taatusti jää kaapin pohjalle enää :) Toivottavasti teillä sairastelut ois nyt sairastettu! Ja voi harmi tuon koneen kanssa! Mullakin on saumuri itsellä nyt jotenkin sökönä, mutta onneksi anopin saumuri toimii ja oma ompelukone myös. On niin hyvää rentoutusta tuo ompelu!
PoistaAivan huikea!! <3 Enpä ole tajunnut, että näin voi liinan ja repun yhdistää! :) Tuo inspiraatio ja nytkaikkihetipakkotehä kuulostaa niin tutulta! Välillä tulee vähän vaikka mitä keskeneräiseksi jäävää ainakin mulla, mutta tää on ihan helmi! Meillä napero on siirtynyt Manducasta Wompattiin, ja se kantotuntuma on kyllä ihana. Ihana pikku hiippatonttu siellä on kyydissä. :)
VastaaPoistaKiitos! <3 Oon kyllä tosi tyytyväinen tähän hulluun ideaan ja siihen että uskalsin ottaa riskin! Ergo kun oli ihan toimiva vielä, mutta ei vaan tullut käytettyä kovin ahkerasti. Mulla on myös keskeneräisiä, ideoita kun tulee ja menee. Yleensä oon vaan myös aika pakkomielteinen ompelusten kanssa, ne on vaan tehtävä valmiiksi oli kello mitä tahansa. No, onneksi ei ihan aina sentään. Mutta jos on vähästä kiinni valmistuminen niin sitten ainakin. Neulomukset sitten jäävätkin kyllä kesken, ompelusten varjoon. :)
Poista