6/24/2015






Vauvan pikkuserkulle vinovetskajumpsuit. Hiukan on pitkät hihat tälle tytölle, mutta hauska silti. Tykkään tästä mallista niin paljon, että taidan tehdä meillekin pari lisää. Musta olis ihana. Vetskari tällä kertaa toisin päin vinossa, mutta kiva näinkin. Pääntietä suurensin hiukan, haaraan lisäsin kolme senttiä aikalailla ja hihoihin sekä lahkeisiin sentit. Itselle muistiksi tänne kirjoitan niin osaan ens kerralla tehdä samoilla muutoksilla.













Maalla mummilassa. Pihasaunan lämpö, sateen ropina vaunun kattoon, ihmisiä ympärillä. Koira vahtimassa vauvan unta. Ihana loma.

6/15/2015









Kuvia aika tavalliselta maanantailta. Käytiin neuvolassa, vauva sai rokotteita. Juteltiin rintaraivareista pitkään ja todettiin, että ihan tavalliselta kuulostaa ja että eiköhän ne helpota entisestään. Tuntuu, että ollaan voiton puolella. Sitä suuresti toivon. Vielä kesän reissujen ajan haluaisin täysimettää, olisi jotenkin iisimpää. Äidin serkku ja vauvan pikkuserkku kylässä - kylläpä piristi. Mies kävi pitkästä aikaa kotona, kahden tunnin iltavapaiden ajan. Ihanaa, mutta illat pikavisiittien jälkeen ovat aina entistä pitkästyttävämpiä - tänään lähdin lohduksi ostamaan karkkia. Päätin ostaa vain vähän, vaan empä onnistunut, en alkuunkaan. Sentään kävin samalla pienellä vaunulenkillä ja nautin ilta-auringosta. Iltakävelyt ovat ihania, vauva nukahtaa kunnolla ja äiti saa happea. 

Arkinen iltapala: paahdettu ruisleipä voilla. Vettä pullosta. Maustamatonta jogurttia, kuva vaan ei onnistunut. Kerrankin ei niin hyvännäköistä ruokaa täällä näkyvillä.

Isoäidinneliöpeittokin on kaivettu tänään laatikosta, sen verran kylmältä tämä kesä tuntuu, että voi olla tarvetta. Peitto on yksi niistä töistä, jotka jäivät puolitiehen pitkäksi aikaa. Aloin virkkaamaan kiikkustuoliin pehmikettä, mutta into loppui kesken. Vauvan peitto tuntui sitten sopivan pieneltä projektilta. Yksi kerrallaan valmistuivat neliöt yliopistoluennoilla. Onneksi jaksoin loppuun. 

Tytöllä Vimman lettikankaasta ommellut housut, ne joiden piti olla isot, mutta jotka äiti vaan halusi jalkaan laittaa, kun tykkää niin kovin. Inspis ja kaavat Muita ihania -blogista


6/14/2015






Hajanaisia tekemisiä. Pientä uutta kotona. Lamppu vaihtui vaaleampaan. Pienellä jutulla muuttui koko olohuonekeittiö ihan uudennäköiseksi. Yritin ottaa kuvaakin, mutta en saanut näkymään kunnolla muutosta. Punainen lamppu taitaa päätyä kirpparikasaan, johon on menossa aika monet vauvanvaatteet, jotka on jääneet kokonaan käyttämättä.  

Vimman lettikangas. Suuri haave, vihdoin sitä sain. Harkitsin jonkin hetken mitä siitä tekisin. Ne legginssit mistä olin haaveillut pitkään vaiko mekon vaiko vauvalle jotain. Lopulta sain metristä kaiken sen ja vähän jäi ylikin. Legginssit mustan tunikan kanssa, uusi lempparivaate. Ihana kotona. Lettimekkoon laitoin helmaksi EK:n tummanharmaata trikoota, niin sain säästettyä kangasta. Tuli ihmeen kiva yhdistelmä. Mekko on imetysluukullinen, kesäksi kaipasin vaatetta missä on helppo imettää julkisilla paikoilla ja tästä tuli semmoinen. Toimivuus on testattu shoppailukierroksella, eipä tarvinnut etsiä lastenhoitohuonetta, kun ei vilku välistä. Vauva sai housut, ovat vielä vähän isot niin en kuvannut. Ja kaiken tämän jälkeen kangasta vielä jäikin, taidan säilöä jonkin aikaa ja ommella sitten vielä tytölle jotain. 






6/13/2015













 Ollaan oltu jälleen reissussa. Ystävän ja tytön kummitädin luona. Mies joutui jäämään armeijaan viikonlopuksi virka-avun vuoksi, niin ei jaksettu kahdestaan olla kotona. Tai äiti ei jaksanut olla yksin vauvan kanssa, vaan kaipasi aikuista seuraa. Parasta sellaista saatiinkin. Iltakävelyt järven rannoilla, auringon laskiessa. Omenapuut täydessä kukassa. Syreenin tuoksu. Kaupoilla ja kaupungilla kiertely. Kirpputoreilla kuljeskelua. Kantoliinailua, herätti savolaisissa paljon kommentteja torin huudeilla, "kaunis liina ja sinäkin olet kaunis" "enpä ole koskaan ennen tuommoista kantojuttua nähnyt" "ihana kun se pikkuinen saa olla siinä äitin kainalossa, ihan lähellä". Melkoinen kulttuuriero tähän kotipaikkaan verrattuna. Toki tyttö napotti maailman suloisimpana lonkkasidonnassa ja näki sieltä ympärilleen ja tosiaan myös tarkkaili ympäristöään kiinnostuneena. Kuluneella viikolla kaivoin kudotun liinan kaapista ja voi pojat kun innostuin kantamisesta ihan uudella tavalla. Onni on kantoliina kaupungissa kulkiessa. Niilo ilossa käväisin ja tarkoitus oli ostaa vauvalle jotain, vaan lopulta ostin itselleni lasten kokoisen tunikan, tosin paitana menee tällä mammalla. Mainio mikä mainio. Semmonen reissu tällä kertaa. Jospa nyt jaksettais olla hetki kotona odottelemassa miestä lomille, joita onkin edessä normaalista inttiarjesta poiketen monen monta päivää (ainakin toivon mukaan), onnea on isyyslomat kesällä.


(Olen miettinyt itsekseni tämän blogin julkisuutta. Siirtääkkö salaiseksi vai jatkaako julkisena? Vauvasta olisi tältäkin reissulta kivoja kuvia, mutta en tiedä haluanko julkisesti niitä jakaa, kun kasvotkin ovat kunnolla näkyvissä. Toisaalta mutta toisaalta en. Kuitenkin ihmiskuvaaminen on lähinnä sydäntä, siksi tätä varmaan pohdin. Julkisena en koskaan voi tietää, kuka näitä höpinöitäni lukee ja kuviani katselee. Välillä lukijamäärät tuntuvat ihmeen suurilta blogin pienuuteen nähden. Kertokaahan ketä siellä ruutujen takana on ja mitä mieltä ootte. Laitetaanko blogi vain kutsuttujen lukijoiden käyttöön? Haluutteko nähä vauvasta kuvia enemmän?)

6/07/2015

















Oltiin lomalla Lapin mökillä. Vauva ja äiti ja äitin perhettä. Nautittiin yhdessäolosta, maisemista joiden katsomiseen ei väsy ollenkaan, öisestä auringonpaisteesta, valmiista ruuista, vauvan hoitokavereista, mökkisaunasta ja erämaan hiljaisuudesta. Oltiin vaan ja välillä retkeiltiin. Pelailtiin pelejä, paistettiin lettuja notskilla kodassa ja kalastettiin. Tai muut kalasti ja minä kuvasin. Käytiin tunturissakin vauva kantoliinassa, kuvia sieltä käsin ei vain ole, kun kamera oli mukana vain ukilla ja ne kuvat muualla tallessa kuin itsellä. Nähtiin paljon poroja ja kuultiin linnunlaulua. Toisaalta myös koettiin pahimmat rintaraivarit kuin koskaan, koettiin huonoimmin nukuttu yö koskaan ja vauva itki varmaan enemmän kuin koskaan raivaroidessaan. Pulloonkin turvauduttiin, kun rinta ei vaan millään kelvannut. Samaan aikaan kuitenkin rentouduttiin. Eipä ne rintaraivaritkaan tuntuneet niin kamalilta näissä maisemissa ja hyvässä seurassa.