8/31/2017

Syksyn neulomishimo






Kesällä jo alkoi pieni neulomishimo, kun sain aikaan ensimmäisen huivin pitkään aikaan. Mitä ankeampi ja kylmempi sää, sitä enemmän on tehnyt mieli kaivaa esiin villalangat, merinokankaat ja keittää höyryävää teetä. Sillä kylmää täällä on ollut. Lämmitys ei oikein pelannut ja varpaat jäätyivät ilman villasukkia. Pieni kaipasi lämmikettä sisälläkin päälleen. Villaiset sukkahousut ja bodyt on kaivettu talviteloilta. Nyt sähkökin lämmittää vihdoin kotiamme, mutta villalle varmasti on tarvetta jatkossakin, kun syksy näyttää alkaneen todenteolla. 

Tämän pienemmän tytön huivin neuloin kesällä neulefestareilta ostetuista minivyyhdeistä. Tupsut jäivät vähän pikkuisiksi, mutta sopivan huivin sain aikaan kahdesta pikkumäärästä lankaa. Muistaakseni langat ovat Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä merinovillaa, mielettömän pehmeää. Myssyn neuloin vanhoista jämälangoista jo aiemmin käyttämääni ohjetta hyödyntäen. Näyttää hassun malliselta, mutta päässä tosi istuva. Tämä tyttö heittää jokaisen pipon päästään, niin nyt on edes yksi päässä pysyvä nauhallinen olemassa. Pipon ihanan napin oon ostanut muistaakseni joskus käsityömessuilta Paapiin kojulta. 

Vielä ei näillä neulomishimo tullut taltutetuksi. Suunnitteilla on joku neuletakki ja pipo itselle sekä lapaset ainakin pienimmälle. Syksyn erkkapedan luentoja odotellessa! 

8/19/2017

Kankaan lumoissa










Joskus käy näin. Kaupungilla ollessani hain vuoronumeron matkalippupalveluun ja päätin käväistä odotellessa Kukkuluuruu -lastenvaate pop-upissa katsomassa, mitä kankaita sieltä mahtaisi saada. Tämä Aarrekidin Bubble -neulos pysäytti ja se oli pakko saada matkaan. Ajatuksena oli ommella itselle joku kiva mekko kouluun syksyksi, mutta kotona tajusin, ettei alta metrin pätkästä millään saa itselle hihallista mekkoa. Ja mitä kauemmin kangasta katselin, sitä enemmän se näytti bomberilta. Keskiviikkona ostin kankaan, torstaina se oli esipesty ja perjantaina aamupäivällä ompelin. Ensin aioin hakea kirjastosta kaavalehtiä ja piirtää ihan oikean bomberin kaavan, mutta kun lähikirjaston hyvät lehdet olivat lainassa, päätin kokeilla (taas) itse kuosittelua. Ja onnistuihan se, omaa järkeä ja Tehtaamon ohjeita hyödyntäen. Kaavan pohjana käytin Noshin paitakaavaa koossa 92 cm, tiesin sen oleman hartioista sopivan väljä tällaiseen takkiversioon ja muuten hyvänkokoinen tytölle. Vaikka usein ompelen tuttuja ja turvallisia legginssejä ja perusvaatteita, on ompelussa melkein parasta haastaa itseään tämmöisissä projekteissa, joita ei ole ennen tehnyt. Ensimmäinen bomberi nyt tehtynä. Lisääkin voisi tehdä, itse en vaan usko osaavani käyttää. Mutta tämä kangas, tätä on ehkä saatava vielä joskus lisääkin ja itselle se mekkokin tehtyä. 

Paljon kaikkia kivoja juttuja on muuten tuolla pop up -kaupassa, kannattaa käydä, vielä ehtii! 

8/01/2017

Retroratasrakkautta, osa 3.


Jos vielä ennen tätä postausta ei ole käynyt selväksi, oon aikalailla rakastunut vanhoihin rattaisiin ja vaunuihin. Nämä ensimmäiset aiheuttivat muun muassa yhden unettoman yön, ihan vaan silkasta innostuksesta, toiset paljon iloa pienemmän tytön vauva-aikoina ja nyt vielä sain kunnostettua kolmannet. Viime kesänä jo ostettiin nämä Oran tupla Mallat alkuperäiskuosissaan mieheltä, joka kertoi näitä käyttäneensä omilla lapsillaan joskus 80- luvulla. Kankaat olivat kuluneet ja joistain kohti homepilkuilla. Ratkoin ne ja piirsin kaavat, otin kuvia kiinnistyssysteemeistä ynnä muusta, että myöhemmin muistaisin miten nämä ommellaan. Lopulta syksyn tullen vein rungon pihavarastoon ja viime viikolla varastoa siivotessa muistin nämä jälleen. Suuntasin Marimekon palalaarille ja sopiva pala sattuikin löytymään heti ensi etsimällä. Palat ovat mukavasti puoleen hintaan ja vielä kun olin pitänyt kirppispöytää, annoin itselleni kotiuttaa kankaan. 




Helpolla en näiden ompelussa päässyt. Auttamassa oli pienempi assarini, isomman ollessa iskän kanssa ralleja katsomassa. Pieni oli ihmeissään leikkikaverin puuttuessa ja kaipasi äidin seuraa. Äiti taas ei millään olisi malttanut keskeyttää ompeluitaan.. Mikäs siinä, mutta kun nopeasti yrittää saada valmista, unohtuu suunnitella ompelujärjestys, muutamia paloja jää ompelematta oikeisiin väleihin ynnä muuta. Ratkojaa tuli käytettyä ja paljon. Ihan en siltä istumalta näitä valmiiksi saanut, vaan piti käyttää pari muutakin iltaa ja päiväunihetkeä niin ompelemiseen kuin ratkomiseenkin. Mutta ihanat niistä tuli! 



Tytöt pääsi ensi kertaa vierekkäisiin rattaisiin istumaan, isomman mielestä parasta näissä olikin istua siskon vieressä. Alkuperäisissä kankaissa vanua oli vain selkänojan vanereiden kohdalla, näihin laitoin koko istuinosaan vanhan peiton pehmikkeeksi. Ei ollut reunakanttien ompelu iiseintä, mutta rattaista tuli mukavat istua. Kankaat kiinnittyvät sivuista isoilla neppareilla suoraan runkoon, suutari laittoi jälleen ystävällisesti ja nopeasti oikeanlaiset oikeille paikoilleen. Näitä isompia neppareita ei kotiompelijoille ihan joka paikassa myydäkään, niin suutarin apu on aina välillä tarpeen. 



Selkänojan "taskuun" kuuluisi vielä tukivanerit, mutta ainakaan ensiajelulla ei näyttänyt että niille olisi tarvetta, nyt kun kankaat on vahvistettu niin tukikankailla kuin vanulla. Ehkä vielä puran tuon taskun pois, että kuvio näkyisi kokonaisena. Oli muuten aika mielenkiintoista asetella kaavoja kankaille, kun eri kohdista leikattuina rattaista olisi tullut ihan eri näköiset. 





Meidän pieni on oppinut vilkuttamaan. <3 Ja isompaa ei vois vähempää kiinnostaa äitin rattaitten kuvaaminen. 





Piti ihan yhteiskuva kärryistä ottaa, vaunut on tällä hetkellä ystäväperheessä lainassa, muuten nekin toki olisi kuvaan päässeet. Takapihalla kuvia ottaessani, tuli tyttö sanomaan, että ottaa pulillaan myös kuvia rattaista. Äitinsä tyttö. 



Tässä vielä rattaat alkuperäiskuosissaan. Samaan aikaan aika söpöt ja ihan kamalat. Etenkin noin likaisina ja kuluneina. Vähän myös suretti alkuperäisiä kankaita roskiin heittää, mutta nyt uusia ihaillessa, ei enää mietitytä kannattiko. Ehkä nyt nämä retrorattaat alkaa meidän talossa jo riittää. Kaksi lasta, neljät rattaat. Onneksi edes yhdet muualla kuin täällä.