3/26/2015

Räsymaton kohtalo ja muuta höpinää







Alkuviikosta piipahdin ystäväni kanssa Marimekkoon ja mitäpäs muuta tongimmekaan kuin palalaaria. Ilokseni ja melkein kauhuksenikin silmiini osui metrin palanen Räsymattoa. Lemppareintani kangasta, mitä meiltä löytyy jo kolmemetrisen verhon verran. Tässä pienessä kämpässä se ei kuitenkaan ole saanut kovin montaa hetkeä ikkunassa olla roikkumassa, se kun on aika hallitseva pienessä tilassa. Mutta. Pöytäliinana iski minuun täysillä, vaikka ajatuksena olikin tehdä kankaasta joko itselleni mekko vauvan ristiäisiin tai vauvalle siisti takki, kunhan kokoa on sen verran enemmän että kuosi edes erottuu. Nyt vain pohdin, raaskinko sittenkään leikata. Sanokaapa mielipiteenne, mitä tekisitte jos oisitte minun tilassani. Jospa se helpottaisi tätä päätöksen tekemistä. Siellä se kangas nyt lepäilee pöydällä, reunat ompelemattomina, odottamassa kohtaloaan. 


Tämä viikko on muuten ollut aikamoinen. Vauvan päiväunet olemattomia tai ainakin enintään vartin pätkissä nukuttuja. Kantoliina on ollut pelastus, kun uni ei vain pysy silmissä pienellä ihmisellä. Liinassa unta riittää aikalailla tasan kaksi tuntia, kunnes nälkä yllättää tai jos ei nälkä niin ainakin hiki. Tätä kirjoittaessanikin vauva tuhisee liinan uumenissa tyytyväisenä. Iltaisin, kun mies on ehtinyt armeijasta vapailleen, itku on tullut äidin silmään helpotuksesta, ei tarvitse ihan koko päivää olla yksin vastuussa suuresta aarteestaan. Tiistaina pääsin käymään yksin kaupassa, sitä vapauden tunnetta ihmettelin. Kuinka oudolta tuntuikaan kävellä yksin kauppakori käsi varrella, kun ei tarvinnut tarkkailla herääkö vauva kaukalossaan, sillä aikaa kun punnitsen tomaatteja. Kummallista, miten äitiys saakin nopeasti tuntumaan ennen niin tavalliset asiat suoranaisilta ihmeiltä. Vapauden tunnetta jatkaakseni oli ostettava istuttava vielä hampurilaista syömään, niin hienolta tuntui hengähtää hetki rauhassa. Kunnes iski jo ikävä pienokaistaan. Narsissikin tuolta vapauden reissulta tarttui mukaani, montaa euroa en köyhtynyt, mutta sitäkin enemmän iloa sain yksinäisiin päiviini. 



Tänään puolestaan kirppareille suuntasimme alkuviikon Marimekko-seuralaiseni kanssa ja teimme löytöjä. Lastenkirpputori Hippakaupasta löytyi Marimekon bodeja ja housut, toiselta kirppikseltä puolestaan itselleni juoksupaita ja kotiäitilegginssit. Myös Ruskovillan myssy ja merinovillainen karhumyssy lämmittivät mieltä ja kohta myös vauvan päätä. :) Mielessäni olin tämän viikon miettinyt, että jotain piristävää tarvitsen näihin päiviin ja kirpputorireissut ovat taatusti juuri sitä. Aika kuluu ja saattaa löytääkin jotain ilahduttavaa tai jopa tarpeellista. 



Kenties nämä päivät tästä helpottuvat, ainakin yritän muistaa, että liina pelastaa, kun uni ei meinaa tulla. 

3/20/2015

Päiväunien aikaan















Joinakin päivinä meillä nukutaan pitkät päiväunet, toisina ei. Pari päivää sitten nautin kolmen tunnin unista tekemällä salaattia ruuaksi, painamalla kirpputoribodeihin kuvioita ja vaihtamalla lakanat puhtaisiin. Myös Kotilieden näytenumero kolahti luukusta, mikäs sen mukavampaa äitiyslomalaisesta. Tämän pidemmittä puheitta lähden syöttämään vauvaa.. 




3/16/2015

Kirpputoreilijan löytöjen päivä











Aurinkoisia kevätpäiviä. Ja mikäpäs sen mukavampaa kuin kuvata maailman sulosinta lasta kevään kauniissa valossa. Ja tuijotella nukkuvaa vauvaa. Syöttää rauhassa sohvan nurkassa istuskellen, lenkkeillä ja tavata ystäviä. Yliopistollakin kävimme jo valmiilla lounaalla, kokoajan tyttö nukkui tyytyväisenä kärryissään. Lepposia äitiyslomapäiviä ainakin vielä.. saa nähdä pysyykö vauva yhtä rauhallisena myöhemminkin. 

Tätien kanssa käväsimme kirpputorilla, kun vauva reppana olikin syntyessään niin pieni, ettei äiti ollut hoksannut ostaa riittävän pieniä vaatteita. 56 senttisiin kun tyttö tällä hetkellä hukkuu. Yhdet ainoat oikeasti sopivat vaatteet meiltä löytyy, 44 cm body ja 50 cm housut, jotka ostimme Lontoon tuliaisina tulevalle vauvalle. Kirpputori kierrettiinkin 50 senttisiä vaatteita silmällä pitäen ja tädit olivat tarkkoina silminä. Saalis olikin sen kokoinen, että moni silmäpari oli selvästi ollut etsimässä. 4 sukkahousut, 4 bodya, 4 housut, 2 mekkoa (tosin nämä ovat vielä isoja) ja 1 yöpuku. Hintaa kertyi yhteensä 16 euroa. Ei paha. Tähän asti olen pyrkinyt ostamaan omaan makuuni sopivia vaatteita, mutta nyt tein poikkeuksen ja ostin valkoisetkin bodyt, ajatuksella että painan kangasvärillä pilkkuja, kolmioita ja muita kivoja kuvioita. Jospa ne sitten näyttäisivät enemmän meidän näköisiltä. Myös valkoinen yöpuku saa ylleen uuden kuosin, saa nähdä mitä keksinkään.. kivaa ajanvietettä siis tiedossa vauvan unien aikaan, kenties huomenna ehtisin. Kangasväritkin ovat valmiina kaapissa ja perunoita löytyy jääkaapista - kaikki siis valmiina painamista varten. :)

Huomenna neuvolan täti tulee kotikäynnille, toivon suuresti, että tytön paino olisi kääntynyt kasvuun, ettei tarttisi alkaa lisämaitoa syöttämään. Sen näkee sitten. Pitäkäähän peukkuja! 

3/14/2015








Hän on täällä! Pitkä odotus palkittiin vihdoin tämän viikon alussa ihanalla, pikkuruisella tytöllä. Ihmettelemme ja ihastelemme suurta pientä ihmettä. Vielä vauva on pääosin syönyt ja nukkunut ja hyvin onkin nukkunut - välillä äiti jo meinaa epäillä onko lapsella jokin hätänä, kun unet vaan jatkuvat.. niin siinä käy, kun on tottunut itkuisia lapsia hoitamaan. Elämä vauvan kanssa tuntuu tutulta, ihan kuin hän olisi ollut täällä jo paljon kauemman aikaa. 

Sairaalasta saimme mukaamme suloiset villasukat, tumput ja myssyn. Kiitos niille, jotka lahjoittavat neulomuksiaan tuoreille ihmistaimille. Myös rattaat ja turvakaukalo on nyt haettu liikkeestä. Vaunuverhokin oli juuri sopivan kokoinen! Hujauksessa meillä todella näyttää siltä, että pieni ihminen on saapunut maailmaan. Kävimme jo pienellä vaunulenkilläkin vauvan kanssa, kun eilen mittari näytti 17 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Sairaalassa ollessani kevät on todella tullut! Kaipasin jo raitista ilmaa ja liikuntaa rauhallisien ensipäivien jälkeen, ilman mahaa on ihmeen kevyt kulkea ja liikkua! 

Olemme onnellisia elämän ihmeestä! <3

3/05/2015

Sekalaisia kuvia ja hajanaisia ajatuksia










Seuraa hajanaisia ajatuksia huonolta keskittyjältä, jonka ajatukset ovat jossain muualla - olleet jo koko odotuksen ajan.. 


Vielä ollaan yhtenä kappaleena, päiville keksimässä ajankulua. Alkuviikko hujahti nopeasti, kun ystäviä vieraili lähes joka päivä, joinakin jopa kahteen otteeseen! Ihania yllätyksiä ja piristystä rauhallisiin hetkiin. Ompelukone on jälleen kaivettu kaapista, samoin saumuri, vaikka luulin niiden ajan jo menneen. Marimekon raitatrikoosta ompelin pienen pehmopilven vauvalle, ajattelin turvakaukaloon leluksi, saa nähdä on rengas siihen riittävän iso. Leggaritkin tein vauvalle samasta kankaasta, niistä ehkä kuvaa sitten kun ovat käytössä. 



Tilaamani valokuvat ja kuvakirjakin ehtivät saapua. Oli postipoika hiukan laiskana ja laittoi tämän mamman kävelemään postista paketit, joita oli kuusi kappaletta. Hiukan meinas postitätiä naurattaa, kun kuuden saapumisilmoituksen kanssa astelin kassalle. Voi sitä iloa, kun kuoria sai aukoa ja kuvia ihailla. Hääkuvista teetetty kirja on jotenkin niin "oikean" kirjan oloinen, että ihan ihmetyttää. Kyllä kannatti hiukan enemmän maksaa ja saada valmis kirja käteen, toisin kuin että nyt alkaisin kuvia albumiin vielä liimailemaan. Siellä ne ovat nyt kansien välissä tallessa. Yksi irtokuva pääsi jääkaapin ovea koristamaan. Oli mukava palata tuon päivän tunnelmiin jälleen kerran. Niihin taidetaan palata vielä usein. :) 



Tämä mamma on lopettanut asiallisen pukeutumisen ja kulkee legginssit jalassa niin kaupungilla kuin kotona. Toppatakki vaan päälle, se kun on riittävän pitkä, niin kehtaa kulkea. Vaikka eipä enää paljon kuljeskella, kun kävely aiheuttaa aikamoisia supistuksia, jotka vaan loppuvat kun pysähtyy. On ne vaan niin mukavat nuo kalsarilegginssit! 



Ja koska vielä on aikaa istua hellan ääressä, keittelin ruuaksi riisipuuroa, hätäisen kokkaajan harvinaista herkkua. Maistupa se makosalta. 

3/03/2015

Kun aika ei vielä loppunutkaan

Renkaat odottivat kaapissa. Aamulla avasin sen ompeluvaraston ja pohdin mitähän tekisin, että saisin tämänkin päivän kulumaan. Otin renkaat. 
Ja vinonauhaa kaveriksi. Samaa sävyä löytyi. 
Tarvetta oli myös saksille ja neuloille. Marimekon Mansikka-rasia on palvellut uskollisesti ja on sen näköinenkin. 
Vielä kangasta. Löysin ilokseni kirpputorilta ostamani Popin paidan, joka oli isoa kokoa ja selässä pieni parsittu reikä. Olin kuitenkin ihastunut riikinkukkoon, joka paitaa koristi ja ostanut sen ajatuksella, että jotain tästä vielä syntyy. 
Leikkasin kankaat summanmutikassa, arvioiden. Ompelin vinonauhat reunoihin. Välissä lähdin kaupasta ostamaan sirkkoja, joihin renkaat mahtuvat, edelliset kun olivat harmillisesti hiukan liian pieniä. Sitten vain sirkat nepparipihteihin ja paikalleen. (Tukikangas olisi ollut toimivaa, mutta kun sitä en omista, en jaksanut vaivautua. Toiminee jonkun aikaa ilmankin..)
Paidasta tuli vaunuverho! Vaunut enää puuttuvat ja ainiin, vauvakin on syntymättä, mutta jospa tälle tulisi vielä käyttöä. Trikoon ja puuvillan yhdistäminen ei tuottanut parasta mahdollista tulosta, mutta kelpaa käyttöön. Tämän tekemisestä olin haaveillut jo jonkin aikaa, mutta pohtinut liiaksi mikä kangas sopisi käyttöön. Paidan kaapista kaivettuani tiesin, että tässä se on. Toivottavasti arvioni vaunuverhon koosta osuu oikeaan, ettei verho aivan käyttämättä jäisi. Jos niin hullusti sattuu tapahtumaan, niin sehän on sitten syy ommella seuraava verho. :)

Seuraavaksi kaivoin samaisesta ompelin aarrekaapista äidin, tulevan isoäidin vanhan esiliinan, jonka oma mummuni on äidilleni ommellut hänen ollessaan pieni ihanaan retroaikaan. Essuraukka oli hiukan kärsinyt sisarusteni käytössä, revennyt kainalosta ja kadottanut yhtä lukuunottamatta kaikki nappinsa. Ryppyinenkin se oli, pesun jäljiltä. Tätä aarretta aloin korjaamaan. 
Nappeja nappilaatikosta, joka on toisen mummoni peruja. Silmäneula ja lankaa. Myös ompelukonetta käytin, vaikka ensin epäilin uskallanko vai tyydynkö ihan käsinompelemiseen. 




Siinä se nyt on, arvolleen kuuluvasti henkarissa makuuhuoneen seinällä. En tiedä, raaskiiko tätä enää essuna pitää, vai pääseekö ihan juhlamekoksi, kunhan käyttäjä on kasvanut oikeaan kokoon. Niin monet lapsuusmuistot tulevat tästä mekosta mieleen: pullanleivonnat, jauholla sotkemiset, pyöreä poskiset lapsoset. Onneksi tämä on säästynyt! Täytyy etsiä vielä kuvia, missä essu olisi jopa äitini päällä leipomahommissa, hauskoja muistoja sellaiset. Viehättää se, että vaatteella tai tavaralla on tarina. Tämän tarinan kuulin vasta, kun äiti essun käteeni antoi. Tunnearvo kasvoi siinä samassa huimasti. Kumpa essun tarina yhä jatkuisi. 




Vauva on saanut myös sängyn odottamaan itseään kärsimättömän äitinsä lisäksi. Pitihän se pedata valmiiksi, jospa auttaisi käyttäjänsä tulemista maailmaan. Unilelu-kettu on äitinsä suuri rakkaus, jonka keksi ostaa lapsellensa, kun ei itselleen viitsinyt.. vauva on mahdollisuus moneen. Pussilakana on Verson puodin Jemma-puuvillaa, jonka arpapalkintoja sain kyseisestä putiikista. Tyynyliinaksi pienoinen on saanut isänsä isosiskon vanhan keltaisen kukkaliinan. Voi kumpa tämä odotus jo loppuisi! Viikkoja kasassa 40+3, tälle tyypille jo riittäisi. Tekemistä saa keksiä, jos ideoita vielä muilla riittäisi enemmän kun itsellä! :)