4/27/2015

Meidän vaunuista ja mummolareissusta

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme Bumbleride Indie 4 -rattaisiin vaununkopalla. Vaihtoehtoina pohdimme Emmaljungan Super Nitroja, jotka Bumbleridit kuitenkin voittivat keveytensä ja pienen kokonsa vuoksi. Tärkeimpiä kriteereitä meidän vaunujen hankinnassa kun olivat 42 neliöiseen kaksion pieneen eteiseen ja Corollan peräkonttiin mahtuminen. Halusin myös saada rattaat, joilla on helppo kulkea kaupungilla, joten kääntyvät etupyörät rattaista piti löytyä. Renkaat tuli saada myös lukittua, jotta sisätiloissa eestaas hyssyttäminen onnistuisi helpommin ja kaltevilla teillä ei olisi vaaraa luisua ojiin. Se, miksi lopulta pohdin pitkään vaihtoehtojen välillä, oli toiveeni saada istuinosa katse työntäjään päin, mitä näissä Bumblerideissa ei ole mahdollista tehdä. Emmaljungat eivät olisi kuitenkaan mahtuneet peräkonttiin ainakaan kovin helposti, joten istuinosakriteeri sai jäädä vähemmälle huomiolle. Vaununkoppaa käytettäessä emme ole tähän ongelmaan vielä kovin törmänneet, mummolassa meillä tosin ei ollut koppaa mukana ja hyvin sujui kulkeminen kasvot menosuuntaan, toki vauva nukkui rattaissa kokoajan kun olimme lenkkeilemässä. Mummolaan emme ottaneet vaununkoppaa mukaan, sillä se vie autossa tilaa aika paljon, ellei jaksa laittaa koppaakin kasaan, mikä myös onnistuu. 


Rattaat ilman vaununkoppaa. Jalkaosan saa käännettyä neppareiden avulla ylöspäin, jolloin ei suurta valuvaaraa. Kuomu on todella tilava ja tulee tarpeeksi eteen suojaamaan auringolta.


Kurkistusluukku on magneeteilla kiinni pysyvä, hyvä ominaisuus lapsen unia ajatellen, kun ei tarvitse aukoa esimerkiksi kovaa ääntä pitäviä tarroja. Muutenkin koin luukun hyväksi, kun istuinosaa ei saa käännettyä työntäjään päin. Kuomussa on myös pieni tasku, johon itse ainakin sujautin mummolalenkeillä kännykän. 


Tästä kuvasta näkyy jotenkin, että rattaat ovat aika matalat. Itse olen alta 160 cm pitkä, joten minulle mataluus on vain plussaa ja sekä istuinosa että vaununkoppa sopivalla korkeudella. Pidemmälle ihmiselle tämä aiheuttaisi kuitenkin turhaa kumartelua. 



Tavarakori on tilava, mutta sen suuaukko kohtalaisen ahdas, kun selkänoja on alimmillaan tai vaununkoppa käytössä. Kokonaisen ostoskassin saaminen sinne on näin mahdotonta, joten olen päätynyt laittamaan usein ostokset suoraan koriin, jolloin ne kyllä sinne mahtuvat. Pohja on vedenkestävää kangasta, joten tavarat säilyvät rapakelilläkin kuivina. 


Vaununkoppa on kohtalaisen kapea, mutta pitkä. Meillä tämä on toiminut hyvin, vauva nukkuu selvästi paremmin, kun on vähän ahdasta. Kenties olo tuntuu silloin turvallisemmalta. Vaununkopan kuomu on myös kohtalaisen pieni, markettien vaunuverhot olivat aivan valtavia näihin, mutta itsetehty toimii hyvin. Koppa on myös todella kevyt ja sen saa irroitettua rattaista näppärästi. Näissä rattaissa istuinosa ei ole irroitettava ja vaununkoppaa pidetään istuinosan päällä, ainoastaan istuinosan kuomu tarvitsee irroittaa. Istuinosan kankaat ovat irroitettavat, mutta itse olen tykästynyt pitämään vaununkoppaa rattaiden kankaiden päällä, näin kopan ja vaunukankaiden väliin jää ns. tasku, johon on kätevää laittaa omat lapaset ja pipo, kun lämpö kävellessä yllättää. Kuvassa näkyykin hiukan vaaleanvihreää lapastani. Tällainen ratkaisu istuinosan ja vaununkopan välillä on toimiva, mikäli välillä tarvitsee rattaita ja välillä vaunuja, sillä vaunujen lisäksi mukaan tarvitaan vain istuinosan kuomu, jolla rattaat saa toimimaan. 

Tässä rattaat vaununkopan kanssa. Renkaat ovat toimineet meidän tarpeisiin todella hyvin, eturenkaatkin ovat riittävän isot eivätkä esimerkiksi jää jumiin katukiveyksiä ylittäessä, vaan rullaavat todella hyvin. Mummolareissulla kuljimme hiekkateillä, jossa kaipasin hiukan enemmän jousitusta rattaisiin. Takaa sitä löytyy, mutta eturenkaissa ei ole mitään jousituksia, joten maaseudun hiekkateille en näitä rattaita ensimmäisinä suosittelisi, vaikka sielläkin näillä pääsee kyllä eteenpäin. Olemme olleet valintaamme erittäin tyytyväisiä. Rattaat vaikuttavat myös kestäviltä ja laadukkailta, toivottavasti myös ovat sitä. 

Bumblerideista ovat kirjoittaneet myös 17 neliötä ja Luumutar. Heillä tosin rattaat kolmipyöräisenä versiona, mutta muuten aivan samanlaiset. 


Mummolan pihamaalla oli vielä lunta. 


Meidän viikonloppuun kuului isona osana jääkiekko ja Oulun Kärpät. Vauva iskän sylissä katsomassa peliä. 


Mummon muratin ja muiden kukkien taimet ihanassa auringon valossa. 


Kävimme myös kirpputorilla ja käsityöliikkeissä. Tässä tämän äidin kirpparilöydöt: ihana villapaita itselle (vielä pohdin otanko pompulat pois, kun ovat helposti irroitettavat), villainen huivi ja vauvalle villapöksyt odottamaan isommaksi kasvamista. Kenties ensi talvena sopivat. Käsityöliikkeestä löysin villakudetta, josta aloin jo virkkaamaan siksak-raitaista mattoa olohuoneeseen. Siitä lisää myöhemmin. 

Mukava viikonloppu takana ja uusi viikko edessä. 

4/23/2015

Soittorasian tuunaus











Facebookin roskalavaryhmästä saadusta kuluneesta ja likaisesta soittorasiastalelusta sisusta irti. Aiemmin kirpputorilta löydetystä Paapiin pehmolelusta ratkoin auki alhaalta sauman, pumpulit ulos, soittorasia sisään ja kolo umpeen. Solmimisnauha yläreunaan ja vetotähden tilalle kaksipuunappia. Pienellä vaivalla äidin ja vauvan silmää miellyttävä lelu. Nukkuvat ja iloiset kasvot varmasti kiinnostavat pikku A:ta. Lelu saa soittaa Tuikituikitähtöstään automatkoilla, jos vauva ei meinaa viihtyä. Nyt me lähdetään ajelemaan viikonlopun viettoon, kun lelukin on valmiina! 

4/22/2015

Vaipat piiloon











(kännykkälaatua, kun en muistanut kuvata oikealla kameralla lähtötilannetta)

Ongelma nimeltä vaippojen ja muiden vauvatavaroiden säilytys altaan vieressä. Vaippaa olemme vaihtaneet pesukoneen päällä, mutta nyt tyttö alkaa olla sen verran aktiivinen potkija ja kääntyilee hiukan, niin että äitiä alkoi hirvittää, milloin vauva kiepsahtaa lattialle. Pyykkikoneen päällä kun on tilaa ollut viemässä kori, jossa kaikki härpäkkeet aiemmin säilytimme. Täytyi siis saada se pois ja tilaa vauvalle enemmän. Vaipat oli kuitenkin hyvä saada käden ulottuville, ettei tarvitse kurkotella lattialta niitä nostamaan niin ettei näe kokoajan mitä vauva tasolla touhuilee. Halusin myös saada hymynaaman vauvan nähtäville, jolloin korin kohta täytyi saada tyhjäksi. Päätin vihdoin ottaa härkää sarvista kiinni tytön ollessa aamu-unillaan. 

Vauvan mummo ompeli pussilakanan Marimekon mustapohjaisesta Muija -kankaasta ja ylijääneen palan päätin nyt käyttää tähän säilytinprojektiin. Kun valkopohjaistakin Muijaa löytyi, sain tehtyä kaksivärisen käännettävän pussukan. Koska oli tarve saada tavarat pois tasolta, ompelin pussukkaan myös renksun, josta sen saa roikkumaan naulakkoon. Tällä kertaa ommellessa päätin tehdä huolellista työtä ja silitin vastoin tapojani saumat auki, lopputulos on aika paljon siistimpi kuin tätä tekemättä. Kotipalapelistä löytyy ohje tähän kätevään säilyttimeen, jos joku siellä ruutujen takana haluaa tehdä samanlaisen. Ompelukuvassa näkyy muuten ompelijan verrattoman kätevä apuväline, magneettiohjain. En tiedä, onko näitä saatavilla ihan tavallisista ompelutarvikeliikkeistä, itse olen ammattikouluaikoinani koulun kautta tullut hankkineeksi. Saa melkeinpä liian helposti suoraa saumaa aikaan tämän avulla, vaatii tosin metallisen koneen rungon, että saa kiinnitettyä. Saman asian ajaa osittain teippi koneeseen kiinnitettynä, mutta ohjain on varmempi, kun kangas ei sitä kauemmaksi paininjalan alta voi karata. 

Meiän kylppärivessa näyttää näissä kuvissa melkeimpä paremmalta kuin todellisuudessa onkaan. Valoa on liian vähän ja aivan liian keltaista, näyttää seinän kaakelien värit luonnossa kellertävämmiltä. Tämä näitä vuokrakämpän huonoja puolia.. Aika paljon kivemman näköinen tuli kuitenkin pyykkikoneen seudusta pienillä muutoksilla. 


4/20/2015

Kesä tulee









Satamassa on jo melkein kesä. Vesi on vapautunut jäistä ja kahvila auennut jälleen kesän ajaksi. Viima oli vielä kylmä ja kaakao lämmitti käsiä ja mieltä. Aurinko antoi osansa lämmöstään. Ystävän kanssa aika kului nopeasti. Näitä hetkiä lisää! 

Sämpyläpäivä






Tänään meillä on ollut leipomispäivä. Taikinakone hurisi ja sämpylätaikina valmistui kätevästi. Ja maistupas ne tuoreet sämppärit pitkästä aikaa niin makosilta, että kannattas mamman useemminkin kaivaa jauhopussi kaapin perältä ja laittaa kone hurisemaan. Oon yrittäny tehä päätöksiä syödä taas raskausajan diabetesdieetin mukaan, mutta eipä se näytä onnistuvan, kun ei ole pakkoa. Pitäis pari päivää tsempata niin huomais eron jaksamisessaan ja innostuis jälleen syödään terveellisesti ilman turhia hiilareita. Onneksi pari sämpylää ei ihmistä pilalle laita. 


4/18/2015

Vauvan ja äidin vaatteista







Vauvan vaatteiden ompelusta olenkin muutamaan kertaan jo jotain kirjoitellut, samoin omien leggareitten kaavoituksesta. Lukion jälkeen kävin vuoden ammattikoulussa vaatetusompelijan ammattitutkintoa, jonka lopulta jätin kesken yliopistoon päästyäni. Pelkkä päivästä toiseen ompeleminen ei innostanut, halusin opiskella jotain ihmisläheisempää ja päädyin kasvatustieteelliseen varhaiskasvatuksen puolelle, osin tuurin, osin mielenkiinnon pohjalta. Silti rakkaus kankaita, kaavoittamista, ompelemista ja vaatteita kohtaan on säilynyt tai oikeastaan kasvanut koulun lopettamisen jälkeen. Kun harratuksesta oli tullut puuduttavaa työtä ja jälleen se palasi harrastukseksi, niin mitäpä muuta sitä olettaakaan voi. On aika paljon mukavampaa kaavoittaa sellaisia vaatteita kuin itse haluaa käyttää, kuin sellaisia joita opettaja käskee, kuuluu opetussuunnitelmaan tai asiakas tilaa, mutta itse ei yhtään pidä tyylistä. Nykyisin ompelenkin viikoittain, muutamia pidempiä taukoja lukuunottamatta. Saumurin saaminen helpotti elämää ja uuden ompelukoneen ostaminen oli pitkäaikainen unelma, jonka vihdoin veronpalautusrahoilla toteutin. Vanha uskollinen olikin palvellut lähes puolet omasta elämästäni, sen 13-vuotiaana sain ja se minut opetti ompelemaan ja etenkin korjaamaan koneita, kun ei muovinen sadan euron ompelumasiina ollut helpoin yhteistyökumppani. 

Eilen miehen ollessa lomilla sain aikaiseksi itselleni kauan suunnittelemani musta trikoisen tunikan, oikein kunnon kotiäitivaatteen, kotiäitilegginssien kaveriksi. Tällaiselle paidan ja mekon välimuodolle kaapissani olikin ollut jo kauan aukko, mutten ollut kaupassa törmännyt kivaan, itselleni sopivan malliseen. Eurokankaan palalaarista löysin tarkoitukseen sopivaa trikoota ja omasta kaapistani suuntaa-antavan lyhythihaisen, jonka avulla leikkasin suurinpiirtein sopivan muotoiset kappaleet. Helman käänsin pussille, peittää vähän kaikkia muotojani ja makkaroitani. Ideaa paitaan sain täältä ja täältä. Tuo Vimman lettilegginssien kaverina oleva musta trikoomekko oli jäänyt mieleeni pyörimään jo aiemmin ja sen pohjalta yritinkin enemmän suunnitella omaani. Aika hyvin onnistuikin, kun kohtalaisen paljon samalta näyttää. Yksi ompelus saa vain haluamaan seuraavia, tämän kaveriksi olisi kiva ommella nyt myös lisää legginssejä. Vimman leteistäkin haaveilen, mutta ehkä silti etsin kangasta, mistä itse saisin tehtyä. Kaavakin on jo valmiina. 

Vauvaa odottaessani haaveilin ommeltujen (ja löydettyjen) vaatteiden saamisesta käyttöön. Onneksi vaatteita oli ja on paljon, sillä tyttö pulauttelee niin että välillä kuluu monet päivässä. Mustavalkoraitaiset legginssit ompelin pikkusesta kankaan jämästä, jumpsuitin puolestaan omasta hupparistani. 

Voisinpa vielä todeta, että ompeleminen on ihanaa rentoutumista, silloin aika kuluu joutuisaan eikä tavallinen arki tunnu ihan niin tylsältä kuin muuten saattaisi olla. Onneksi koneet voi kaivaa kaapista esiin hetkeksi tai välillä pidemmäksikin aikaa ja jos välillä tekeleet keskenkin jäävät niin on mahdollista myöhemmin jatkaa. :)

(Seuraavaksi voisin kirjoittaa vuokrakämpässä asumisen huonoista puolista, niinkuin nyt vaaleanpunaisista keittiön kalusteita tai kuviotapeteista tai wc:n kaakeleista. Meillä on kiva koti, mutta aika paljon muuttaisin jos tämä olisi oma...aikamoiselta huvikummulta näyttää viimesessä kuvassa. Liekö sitten hyvä vai huono.)

4/16/2015

Hymyilevistä kasvoista





Tämä ihana löytö on jäänyt kuvaamatta aiemmin. Blogeja lukiessani olin haaveillut Aarikan vaunulelu-ukoista, kunnes kirpputorilla bongasin tämän puisen mobilen! Ostettavahan se oli, vaikka ei yhdellä tai kahdella kolikolla irronnutkaan matkaan. Ei kuitenkaan ollut nettihintoihin verrattavissa, joten ilahduin suuresti. Vauvakin on tätä jo tutkaillut kiinnostuneena, hymyilevät kasvot ovat nyt in. Ilmeisesti tämä on peräisin 70-luvulta, mutta näitä on myös myyty uusintaeränä. Tämä yksilö taitaa olla alkuperäinen, sen verran kuluneelta jo näyttää. Värit ovat haalistuneet, mutta tykkään tästä tällaisenaan, vaikka vaikea ei olisi vahvistaakaan värejä. 

Vauva on muutenkin innostunut hymyistä, äitiyspakkauksessa aikoinaan ollut hymyhelistin on saanut monia iloisia kiljahduksia ja silmät sirrilleen vieviä hymyjä aikaan. Hymyistä ovat saaneet osansa myös äiti ja iskä, niin kuin lähes kaikki ihmiset, jotka jaksavat jutella tytölle. Tytön mielestä paras keskusteluaika on aamulla auringon alkaessa nousta kuuden aikoihin. Voitte vaan kuvitella, ettei tämä äiti ole parasta juttuseuraa silloin. Hetken aikaa aina saakin vauva yrittää piristää mammaansa ennen kuin saa äidinkin hymyilemään. Mutta eipä edes siihen aikaan silmät unihiekkaa täynnä voi vauvalle myrtsiä naamaa näyttää, kun toinen niin ilosena ja virkeänä heräilee. Äitin kulta.