1/20/2015











Olen ruokapöytälukija. En osaa syödä yksin lukematta mitään, vaan kaivan esiin joko kännykän, lehden tai kirjan. Viime aikoina se on ollut usein kirja. Luettuna on niin Laila kuin Eve Hietamiehen kirjoja, kätevästi löytyvät kirjastosta samalta hyllyltä. Juuri kerken Even Puolinainen. Eikä se lukeminen rajoitu pöydässä istumiseen, sillä kiikkustuolissa voi mukavasti istuskella smoothie toisessa kädessä ja kirja toisessa. Antaa vähän jalalla vauhtia ja nautiskella hiljaisesta kyydistä auringon säteiden osuessa kasvoihin. Mikäpä sen mukavampaa. Kirjaan tähän muistiin tämän kertaisen smoothien ohjeen, niin on ainakin itselleni tallessa. Sain vinkkiä, että chia-siemenillä juomasta saa moniverroin parempaa virkistävämpää ja päätin testata. Vielä en yhden päivän kokemuksella osaa sanoa pitikö neuvo paikkaansa. Liotettujen siementen ulkonäkö muistuttaa kovin sammakonkutua, mutta maku on neutraali, en huomannut eroa smoothiessa. 



Smoothie

1 banaani
desi-kaksi mansikoita (ensi kerralla kokeilen punaherukoita joukkoon)
vettä
4 rkl liotettuja chia-siemeniä

Liota chia-siemeniä 15-60 min vedessä. Säilyvät liotettuina jääkaapissa lasipurkissa säilytettyinä parikin viikkoa. Sekoita tehosekottimessa kaikki aineet. Nauti! 

Yllätyin itse siementen mauttomuudesta, mikä on vain plussaa tällaiselle nirsoilijalle. Kerrankin jotain terveellistä, mikä ei pilaa hyvän herkun makua. 

Pika-askartelua











Joululomilta kotiin saapuessamme jo ovella huomasin, että jotain on pielessä. Postiluukun yllä näkyi vain tarran jälki - ei mainoksia -kyltti oli viety. Kuka lienee niin köyhä ollut, että siitä iloa itselleen saanut. Sain siis oivallisen syyn askarrella. Kaivoin Lontoon Tigerista ostetut leimasimet esiin ja paperilaatikosta ensimmäisen käteen sattuneen aanelosen. Kelan päätöspaperi, mutta alareunassa sopivasti tilaa leimailulle. Kirjaimet käteen ja painamaan mustalla värillä. Taustaksi voimapaperia. Hetkessä valmista. Sopii luonteelleni. Siellä se on nyt ovea koristamassa, eipä ole kallis uhraus, jos voro päättää sen mukaansa ottaa. 

Vauvalle (vai pitäiskö sanoa taaperolle, kokoa 24) reinot löysin kirpputorilta, kahden euron huokeaan hintaan. En miettinyt hetkeäkään. Eteisessä odottavat käyttäjää ja käyttäjän kasvamista. Sillä aikaa saavat ilahduttaa äitiä. 

Pikku hiljaa koti alkaa kenties käyttääkin siltä, että tänne on muuttamassa kolmaskin ihminen. Rattaat saapuvat tosin vasta myöhemmin, mutta muita tarpeita alkaa olla ympäriinsä. Vielä makuuhuoneen nurkassa ovat paperipallonarut joulun jäljiltä. Epäilen, että saavat siinä ollakin pitkälle kevääseen. Ei täällä liikaa valoa ole. 

Villaa vauvalle










Villaa vauvalle. Talven kirpeisiin pakkasiin (saa nähdä onko helmi-maaliskuussa pakkasia) on puikoilta syntynyt monen moista. Yliopisto-opiskelijan luentojen viihdykettä ja samalla niin hyödyllistä. Kirjoneulevillatakki oli pitkän ajan pakerrus, etenkin ne kuuluisat langanpätkät odottivat päättelemistä hetken jos toisenkin. Ja niitähän riitti. Mukavasti kuluivat hetket luennoilla kuin myös jämälankakorin uumenista löytyneet nyssäkät. Ohjeena Kässänopen painajaisen neuletakki Kotipalapeli -blogista. Sileällä neuleella tosin ja pienemmässä koossa, ehkäpä noin 56 cm. Kirjoneuleeseen löysin inspiraatiota muitaihania -blogista. Puiset napit nappilaatikosta. Keltaiset villahousut on syksyn löytö kirpputorilta, hintaan 10 snt. Ruskeat junasukat pieniä varpaita lämmittämään. 

1/16/2015

Erään illan idea




Materiaalina oma käyttämättömäksi jäänyt Marimekon Leijona -huppari. Kaavana kirpputorilta löydetty haalari, silleen kankaille taiteltuna, kun ei sitä kaavapaperia kerran (jos toisenkaan) ollut. Vetoketju kirpputorilta ammoisina yläasteaikoina ostettu. Ilta, jolloin on keksittävä tekemistä, ettei ikävä inttimiestä kohtaan kasva liian suureksi. Lopputuloksena valtava sotku ja vauvaa maailmaan odottava jumpsuit. Söpöys lisääntyi huimasti ja toivon mukaan myös vaatteen käyttöaste. Onnea on katkenneiden neulojen ja kireentyneiden hermojen kautta opeteltu ompelutaito!

Hämärän hetki


Aamuinen hämärän hetki. Joulun jäljiltä parvekkeella valot vanhassa maitokärrin pöyrässä, hylättynä metsästä löytyneessä. Ilahduttaa ilman valoakin. Sängyllä Artekin Siena, ehkä suurin kangasrakkauteni. 

Todellista löytämisen iloa





Kirpputoreilla luuhaaminen. Rakas harrastus. Toisinaan tuntunut jo turhauttavalta, kun en ole tehnyt mitään erityisiä löytöjä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun vähiten odottaa, parhaiten ilahtuu. Viime viikon ankeana torstaina lähdin kiertämään kirpparia, josta lähiaikoina olen tehnyt eniten löytöjä - tuloksena ei mitään. Tympeyksissäni ajattelin jo, että nyt saa tämä touhu jäädä hetkeksi, kunnes tuohtuneena päätin, että minähän en tyhjin käsin reissulta kotiin lähde ja päädyin läheiseen SPR: ään. Ja mitä ihanuuksia siellä minua odotti. Aarikan iso keltainen ja Sarviksen oranssi vähän pienempi tarjotin. Alimmaisella hyllyllä, kuluneiden puisten tarjottimien alla - unohtuneina. Kun silmäni niihin olin iskenyt, en enää voinut jättää hyllyyn. Etsin hinnan ja yllätyin yhä enemmän, Aarikka vain 3 e! Sarviskin edullisesti vitosella. Ei kannattanut roposiaan kukkaroon enää laittaa, vaan iloisesti kiikutin löytöni kassalle ja maksoin hyvillä mielin. Vielä matka jatkuin samana päivänä kolmanteenkin puljuun ja sieltä löytyi pärekoreille uusi kaveri huiveja ja pipoja säilyttämään. Viimeisimpänä, mutta ei yhtään vähäisimpänä nappasiin kärryyni Kenwoodin yleiskoneen, kympillä. Tästä olin haaveillut ja nyt sen löysin, vieläpä muutamalla kolikolla. Ensimmäinen kakkukin on tällä pyöräytetty, hyvin pelaa! 

Mitä tästä opin - älä koskaan luovuta kesken mahdollisuuksien päivän. Kirpputorit voivat aina yllättää. Materialistin mieli on onnellinen. 

1/07/2015

Marimekkorakkautta






Inttilesken elämää. Vielä on tekemistä riittänyt suuremmin keksimättä, tänään ohjelmassa oli kauan odotettu Marimekossa käynti. Ystävät tuntevat rakkauteni ketjua kohtaan - jo useana jouluna lahjaksi olen saanut lahjakortteja kyseiseen kauppaan. Ja ilolla ne on joka kerta käytetty viimeiseen senttiin asti. Tällä kertaa kierros kaupassa kesti kauan, himoitsemani Kukkuluuruu -astiat olivat loppuneet. Lopulta osasin päättää, Kivet - ja Kukkuluuruu -tyynyliinat sekä Bottna -kangas lähtivät ilahduttamaan yksinäisiä päiviä kaksiossa. Kangas muuttui kotiin päästyä myös sohvatyynyn päälliseksi. Tykkään siitä, että tyynynpäällisiä vaihtelemalla saa helposti uutta ilmettä kotiin. Ei-minkään-värinen sohva on tuottanut harmaita hiuksia, mutta nyt se tuntuu olevan ihan mukiinmenevän näköinen - kunnes taas kyllästyn.  

1/06/2015

Auringon energiaa










Tänään heräsin auringon ihaniiin säteisiin. Tuntui, että on pakottava tarve tuulettua ulkona. Ja tiedätte varmaan sen tunteen, kun tuntuu että ah, vihdoin mä elän talven synkkyyden jälkeen, kun vihdoin aurinkoon on päässyt. Lumi narisi pakkasesta kenkien alla ja posket punasina hymyilin. Tätä lisää. 

Yöpöydän ja Livalin söpön sienilampun löysin kirpputoreilta. Vaativat seurakseen tauluja ja niitä saivat. Vähän jo kevättä kotona.