Terveisiä hiljaisuudesta!

Syksy on hujahtanut vauhdilla ja nyt joululomasta nauttiessani muistin yhtäkkiä nämä Tampereen käsityömessu -reissulla ystävän kanssa kuvatut huivi ja pipo kuvat! Vaikka täällä blogissa ei ole näkynyt mitään elämää käsityörintamalla koko syksynä, etenkin lankojen ja puikkojen parissa olen iltoja viettänyt. Ompeluun tuntuvat arki-illat olevan liian lyhyitä ja väsähtäneitä, mutta aina pari kerrosta jaksaa neuloa lasten mentyä nukkumaan. Kunnon kameralla kuvaamiseen (milloinkohan viimeksi ollut akussa edes virtaa?), kuvien muokkaamiseen tai tekstien kirjoittamiseen en ole raaskinut käsityöaikaani käyttää. Vielä toivon, että keväällä valon lisääntyessä jaksaisin hiukan panostaa tähänkin puoleen, mutta mitään stressiä en aio tästä itselleni ottaa. 

Kesän neulefestareilta ostin langan ihanaan Woodsy -pipoon lankakauppa Lentävän lapasen pisteeltä. Neuloin keväällä jo yhden Woodsyn, mutta se päätyi isommalle tytöistä oltuaan minulle liian pieni. Tästä tuli täydellinen! Lanka on ihana, ei kutita yhtään, on ihanan pehmeä, mutta kuitenkin villainen. Koko juuri sopiva ja värittömyyskin todella kiva muiden värikkäiden asusteiden kaverina. Tykkään! 

Syksyllä ostimme messuystäväni kanssa lankakauppa Titityy yllätyslankapaketin, jonka jaoimme, kummallekin yksi yllärilankavyyhti. Kuvittelin saavani jonkun syksyisen tumman langan, mikä sopisi hyvin omiin väreihini, mutta värjärit yllättivät ja järkyttivätkin vähän vaaleanpunasävyisellä melankolisella vyyhdillä. Mietin, mihin ihmeeseen tämän kalliin ja ei niin mieluisan langan käyttäisin. Sopivasti neulepodcast Villapesuohjelman naiset olivat suunnitelleet Villapesuraidat -huivin, johon päätin tuhlata tämän yhdessä sinapinkeltaisen Arvetan kanssa. Ja tulipa tästä vaaleanpunaisesta lankajärkytyksestä varsin mieluisa käyttöhuivi! Näillä syksyisillä kuvilla toivotan teille hyvää uutta vuotta! 

Mitä: Woodsy -pipo / Melody Hoffmann

Mistä: Soft Donegal Lentävästä lapasesta yksi 50 g kerä riitti tähän pipoon

Miten: 3,5 pyöröpuikoilla

Mitä: Villapesuraidat / Villapesuohjelma

Mistä: Hedgehod Fibresin yllätyslanka ja Arvetta Classic 

Miten: 4 pyöröillä

Juhla-asusteet kuntoon

Tiedättekö tunteen, kun jotain asiaa on suunnitellut kauan ja välillä ottanut puheeksikin, mutta vastaus on aina kohteliaan kielteinen. Ja sitten yllättäen, ratkaisu onkin sama asia jonkun muun ihmisen sanomana ja puoliksi toteuttamana. Rusettiasiasta oli puhuttu lähes koko yhteiselomme ajan. Kuinka minusta rusetti olisi hieno, mutta mies ei ajatukselle lämmennyt. Muiden korkkirusetteja ihailin, mutta en tainnut ottaa edes puheeksi tai näyttää kuvaa armaalleni. Kunnes sitten sain valmistujaislahjaksi ystäviltäni korkkikankaisen Suoma -laukun ja toinen ystävistäni sanoi ääneen, että miehelle vielä korkkirusetti niin jo on tyylikäs juhla-asustus. Tämän sitten kerroin miehelle ja hän yllätyksekseni tokaisi, että mikäpä jottei. Ja silloin ei kannata jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Korkkikangas odotteli jo kotona ja seuraavien juhlien alla tartuin toimeen. Kaava löytyi täältä. Alunperin ajattelin tehdä rusetin kiinnityksen ohjeen mukaan napilla/nepparilla, kunnes keksin hyödyntää vanhoista rintsikoiden olkaimista osat, joiden avulla rusetin nauhasta sain kiristettävän. Ja kuten aina, viime tingassa väsäsin minulle ja toiselle tytöistä korkista rusettiponnarit, ihan vaan leikkaamalla ja solmimalla. Tämä korkki on ihana materiaali! Helppo ommella (mutta haastava kääntää..), ei purkaudu ja pysyy muodossaan. 

Mekko itseommeltu aiemmin, nyt laitoin päälle ilman vyötä, olikin mielettömän mukava hellemekko! 

Kaarna -laukku Suomalta, lahjaksi saatu

Ponnari & rusetti itse näperretty

(Kuvat: Aino Tissari)

Reppurakkaus

Palautin eilen kandin työni! Valmistuminen häämöttää jo ihan kulman takana. Sen kunniaksi päätin siirtyä pois Kånken -jengistä. Googlailin erilaisia reppumalleja, mietin Marimekon Eppu-reppua, Fjällrävenin Totepack -tyyppistä mallia ja eilentein -reppua. Kunnes googlailuideni kautta päädyin Nohomewithoutyou -joulukalenterin reppuohjeeseen. Aika kauan sai ohje hautua nettiselaimen suosikeissa, oisko vuoden verran roikkunut suunnitelmissa. Kunnes reppuhommaa taas suunnitellessani keksin mittailla tuttavan kantoliinan lyhentämisestä jääneen palasen ja huomasin ilokseni, että pala riittäisi juuri sopivasti reppuun ja aloin samantien leikkuupuuhiin. Kangas riitti aikalailla millilleen, ihan muutamia pikkusuiruja jäi jäljelle. 

Vuorikankaaksi löytyi kangaskaapin perukoilta monta vuotta odotellut puuvillakankaan jämä, josta koulukaveri aikoinaan ompeli mulle housut. Housut jäi käyttämättä, mutta repun vuorina tämä on varmasti oivallinen. Liinakankaisiin silitin tukikankaat, estämään pahimpien lankalenkkien syntymisen ja kestävyyttä lisäämään. Liinakankaat on kyllä kestäviä itsessäänkin, tämä kangas on kotimainen Vanamon Hehku, joka sisältää puuvillaa, pellavaa ja merinovillaa. Haaveilin tätä ihan kantoliinaksikin, mutta pellavaa sisältävät liinat tekevät niskat kipeiksi jo heti sitomisen jälkeen. Repussa tämä kuitenkin on toiminut, vaikka olkahihnatkin ovat liinakangasta. Ja nimensä mukainen on tämä Hehku, väri on ihan mieletön, todellakin hehkuu! Ai niin, toi tasku oli mun eka tämmönen kaitaletasku! Voin kertoa, että aika monesti purin ja lopulta päätin googlettaa ihan kuvallisen ohjeen ja sehän löytyikin just tosta eilentein -reppupostauksesta. Hyvä ohje olikin, kiitos Hanne!! 

Soljet ostin Jyväskylän kädentaitomessuilta Ullakan kojulta, saatavilla oli vain kirkkaita metallisia, mutta näpsäkästi väritin permanent-tussilla mustiksi. Voitte kuvitella, että mies vähän nauroi, kun näki mut väkertämässä näitä. Hirveen hyvin ei oo väri pysynyt, mutta helpostihan noi korjaa taas mustiksi jos kuluma alkaa haitata. Eniten häiritsi kiiltävä kirkas metalli tässä lämpimissä sävyissä hohtavassa repussa ja sen sain kyllä häviämään värityspuuhilla. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ompelin olkahihnojen kiinnityspalat repun kulmiin enkä pohjaan. 

Viimeisenä kiinnitin reppuun parkkinahkaiset kassinkahvat. Ompelin nämä käsin kiinni mustalla paksulla puuvillalangalla, niin on mahdollista irrottaa jos en tykkääkään. Aluksi vaalea nahka näytti vähän hassulta repussa, mutta jo nyt parin viikon käytössä on tummunut ja pehmentynyt ihanaksi. Että tuskimpa tulee tarvetta irrotella. Yläreunan kujaan pujotin kirpparilöytölaukun nahkanarut, lähinnä koristeena siinä ovat, vaikka voisi niillä tuota yläreunaa kiristääkin, jos jaksaisi. Ompelumerkki paikalleen ja ai että, uus reppu on valmis! 

Pari viikkoa oon nyt tätä reppulaukkua ehtinyt jo käyttää ja todennut just sellaiseksi, minkä halusin. Toimii näppärästi reppuna koulumatkoilla tai siis toimi ja kätevästi saa heitettyä olalle jos tarvii moneen kertaan kaivella vaikka kaupungilla lompakkoa tai puhelinta repun syövereistä. Sisä- ja etutasku on osoittautuneet tarpeellisiksi, vaikka aika usein ne avaimet silti pyörii repun pohjalla. Kånken on todellakin syrjäytetty retkirepuksi. Tää on ihan mun reppu. <3

Huivi takin kaveriksi

Kaipasin keväthuivia itselleni aiemman Vertives Uniten tilalle. Ystävä vinkkasi muutaman mallin ja ensimmäiseen ihastuin heti. Lankalauantaina pääsin mummilareissun yhteydessä Neulekahvila Lentävään lapaseen, mistä löytyikin ihanat langat. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä enemmän metsänvihreän ja jonkun neutraalin yhdistelmä, mutta ihastuin voimakkaampiin väreihin. Yritin vähän vastustella ja päätyä alkuperäiseen suunnitelmaan, mutten vaan kyennyt. Nämä värit kyllä toimivat yhdessä hyvin ja takin kaveriksikin erityisen kivasti.  Keltasävyinen lanka on Handun merinoa, petrooli Sadnes Garnin alpakkasilkkiä. Ihania oli neuloa molemmat ja tosi mukavantuntunen huivista tuli. Neuloin ohjetta isommilla puikoilla, kun halusin lämpimämpiin säihin vähän ohuemman huivin. Pituutta tulikin sitten ihan kunnolla, kieputettavaa riittää. Kivasti silti asettuu kaulalle. Tätä huivia en lopulta edes pingottanut, kastelin vain ja höyrytin samalla leveyttä huiviin venyttäen. Tykkään tästä tosi paljon! 

Feile -huivi

Suunnittelija: Justyna Lorkowska

Ohje: Ravelrystä

Lanka: Handun merino ja Sadnes Garnin Alpakka Silke

Menekki: Handua n.80 g, Alpakka Silkeä n.90 g

Puikot nro 4

Woodsy -myssy

Päivän asuksi sattui aika kiva yhdistelmä, kirpparilta löytynyt farkkupaita, Vimman Tuuliturkki -kankaasta ommellut legginssit ja uusi pipo. 

Jokin aika sitten ihastuin Nonnu Neulojan neulepodcastissa olleeseen Woodsy -pipoon. Tuli tarve saada uusi kevätpipo itselle. Neulefestareiden talvesta ostinkin langan, josta pipoa suunnittelin tekeväni. Kuulin kuitenkin, että malli on ehkä vähän naftia mitotusta ja päätin tehdä testiversion ennen kalliimman langan tuhlaamista. Ja vähän pieni tulikin, mutta juuri ihanan löysä pipo kolmevuotiaalle. Lankana tässä oli Dropsin Alpaca, ihanan pehmonen alpakkalanka. Aika erilainen lanka kuin ohjeessa, mutta kivasti toimii tämäkin. Kivan pipon sai siis tyttö! Tupsunkin tein tähän, mutta tyttö ei sitä halunnut niin en sitten laittanut. Lisätään myöhemmin jos alkaa mieli muuttua. 

Malli: Woodsy 

Ohje:Ravelrysta

Suunnittelija: Melody Hoffmann

Lanka: Drops Alpaca 1 kerä, 50 g (tupsukin tässä määrässä) 

Puikot: 3 mm 

Vertices Unite ja ajatuksia blogista

Jes, jotain valmista kaikista niistä keskeneräisistä neuleista! Huivi, josta innostuin hurjan paljon. Aloin neulomaan tätä tammikuun alussa ja varmaan joka ilta tätä neuloinkin, kun en vaan raaskinut millään olla neulomattakaan. Osio kerrallaan tekeminen oli koukuttavaa, aina kun sai yhden osan valmiiksi, teki mieli heti aloittaa seuraava ja nähdä miten valitsemani värit sopivat toisiinsa. 

Mehukekkerit -blogin käsityöhaasteen tammikuun teemana on #jämätammikuu, josta sain idean käyttää tähän huiviin jämälankoja ja muita pyörimään jääneitä ylimääräisiä keriä. Ihan riittävästi ei sopivia lankoja ollut, joten ostin huiviin toisen harmaan tuon vihertävän harmaan kaveriksi. Oransseja huivissa on montaa sävyä, kun käytin kaikkia jämäkeriä. Huivi pääteltiin l-cord reunuksella, mikä oli hidasta, mutta tulipahan siisti ja samalla opin uutta, kun en ollut tällaista päättelyä ennen tehnyt. Tosi kiva projekti ja ihanan nopeasti valmistui! Täällä meidän seuduilla pakkasta on riittänyt, joten ihan tarpeeseen valmistuikin. 

malli: Vertices Unite, Stephen West

koko: pienempi, mutta ihan riittävän iso tämäkin

langat: BC Garn Bio Balancea väreissä oranssi, keltainen ja tumma harmaa, Quince & co:n merinomohairia vihertäväharmaa, yksi minivyyhti Neulefestareilta (vaaleampi oranssi), Adlibriksen merinoa värissä orange rust (samaa sävyä kuin BioBalancen oranssi)

neulottu nro 4 pyöröpuikoilla

Ommellutkin olen, mutten ole ehtinyt ottaa kunnon kuvia, saati sitten istua tähän koneelle kirjoittelemaan mitään, kun koulutehtävien kirjoittaminen on täyttänyt kirjoitustarpeen ihan yli äyräiden. Välillä mietin, jaksanko enää tänne raapustella tekstejä, mutta aika monesti olen itse palannut omien töiden tietoja tarkistelemaan täältä, joten johonkin on kyllä hyvä merkitä muistiin miten minkäkin työn on tehnyt. Samaan aikaan kun pohdin jaksanko nähdä vaivaa blogin eteen, tekisi mieli kuvata ja kirjoittaa enemmän tavallisesta arjesta, mutta nykyään on paljon nopeampaa jakaa kuvat vaikka Instagramissa. Jatkan pohtimista, mutta ehkä tämä jatkaa siis käsityöpäiväkirjana, tavallista arjea sitten muualla. 

Kaarre -myssy kavereineen

Vielä ehtii postata tälle vuodelle yhdet käsityöt! Marraskuusta kirjoittelin viime postauksessa, sen jälkeen onkin ollut aikamoista hulinaa. Joulukuu meni hujahtaen, ensin melkeen 80 sivuista portfoliota kirjoittaen, sen jälkeen jouluun valmistautuen ja sitä viettäen. 

Käytiin isomman tytön kanssa katsomassa poroja Toivolan vanhalla pihalla ennen joulua ja samalla reissulla ostin Titityystä langan omaan pipooni. Pipon malliksi olin jo aiemmin valinnut nupunupun Kaarre -myssyn. Innostuin pipon neulomisesta ihan kunnolla, en olisi malttanut pitää taukoja tästä ollenkaan. Neuloin pienempää päiväunille rattaissa heilutellessa, ruokaa laittaessa, kirjoja lapsille lukien ja vähän väliä pari silmukkaa. Neuloin välillä seisten työpöydän ääressä jossa pipoa säilytin, kun en halunnut käyttää vähäistä aikaa sohvalle kulkemiseen. Neuleita ei meillä uskalla säilyttää sohvalla, ettei tytöt irrottele puikkoja. Myssyyn kiinnitin merkiksi leimasimilla painetun nahkamerkin. Myssy valmistui nopeasti ja siitä tuli ihan lempparipipo ainesta. Pehmeää villaa, sopivan napakka ja muutenkin kiva päässä. Lapaset sain ystävältä joululahjaksi, juuri hyvät kaverit tälle pipolle. 

malli: Kaarre -myssy

ohje: Nupun nupun blogista

lanka: Cascade 220 Heathers, väri provence

puikot: pyöröpuikko koko 4 mm

menekki alle 100 g, ehkä noin 85 g. 

Näiden myötä haluan toivottaa lämmintä uutta vuotta teille jokaiselle! Kiitos mukana kulkemisesta, toivottavasti myös ensi vuonna pysytte täällä lukemassa juttujani. Odottelen täällä jo kevättä ja valoa sekä intoa kuvaamiseen, eiköhän keväällä postaustahtikin taas tihene. 

Isänpäiväksi ommeltua

Nahkayksityiskohdat, niistä en tunnu pääsevän nyt yli millään. Joko teitä alkaa kyllästyttää? Mua ei vieläkään. 

Mutta oon tehnyt kuitenkin uuden aluevaltauksen ompelussa! Aiemmin kesällä ompelin yhden t-paidan miehelle, mutten saanut siitä vielä tänne blogiin asti kuvia otettua. Myös muutamat bokserit tein synttärilahjaksi. Nyt isänpäiväksi päätin ommella jälleen jotain. Kun Nosh -kutsuilla huomasin, että Silmu -neulosta oli saatavilla musta-vanilja -värityksellä, päätin tilata sitä miehen paitaan. Näin mielessäni paidan joko kauluksella tai hupulla ja nahkayksityiskohdilla. 

Etukäteen näytin miehelle muutaman Mekkotehtaan Kahden paita -kaavalla tehnyt paidan ja hän oli ihan vastaanottavainen. Kangas ei kuulemma näyttänyt kankaana oikein hyvältä, mutta nyt kun paita on valmis, sitä on pidetty päällä heti paketin avaamisesta asti, että nappiin taisi valinta kuitenkin mennä. Paras kiitos nähdystä vaivasta! 

Kaavana käytin ostopaidasta piirrettyä omaa kaavaa, jonka hihaa muokkasimme käsityökurssin opettajan kanssa paremmin istuvaksi. Ja hyvä tästä tulikin, oon tosi tyytyväinen istuvuuteen nyt! Kauluskin onnistui kivasti! Ompelumerkissä lukee kaksveen mukaan, että äiti ompeli tän isille. <3 

Pipon tein vielä kaveriksi, kun omaa merinopipoani kehuin aiemmin miehellä ja hän pyysi silloin samanlaisen. Käpysen musta merino onkin ehkä pehmeintä ikinä kokeilemaani merinoa. Kaavana tässä Paapiin pipo isoimmassa koossa, mutta hiukan matalampana, kun kangas ei riittänyt korkeampaan. 

Hyvää isänpäivän iltaa kaikille!