9/30/2015





Jos joskus on onnea pikasella kirpputorikäynnillä niin tänään! Aito Papu-pipo 30 sentillä! En voi ehkä uskoa todeksi. Siellä se sekaisella pöydällä oli, rusetti auenneena. Kädet kävi nopeemmin kun ajatus. Kassalle oli mentävä äkkiä, ettei pipo vaan katoaisi käsistä. Vähän se on iso, vaan onneksi tyttö kasvaa. 

9/28/2015







Tytölle löytyi uudet lakanat kirpputorilta. Vanhaa Marimekon Lokkia vuodelta -68. Hintaa 5 euroa. Eihän näitä vaan voinut jättää. Kuvissa väri näyttää hassulta ja eri valossa ihan erilaiselta. Luonnossa tosi ihana. 

9/27/2015







Eilen valmistui vielä edellisten ompelusten lisäksi tämä. Nyt on tytöllä takki, jolla kelpaa lähteä ihmisten ilmoille. Suunnittelin tekeväni tämän ihan eri kankaasta, mutta kun tyttö on pieni sirpukka, niin ei isokuvioiset kankaat pääse vielä oikeuksiinsa. Räsymattoa löytyi vielä juuri takkiin riittävä pala, joten tähän päädyin. Ja minä kun luulin jo vähän tähän kuosiin kyllästyneeni, mutta verhoa pienempänä näyttää taas tosi kivalle! Rusettipipo on jo kesällä väkerretty. 

Vuorina valkoinen college. Kaavana käytin OB 4/2014 Wind Crime hupparin kaavaa, oli piirrettynä valmiiksi koossa 62 cm enkä jaksanut alkaa isompaa kokoa väkertämään, joten lisäsin pituutta n.5 cm helmaan, hihansuihin resorit ja eteen vetoketjun. Leveyteen laitoin n. sentin kummallekin sivulle. Alkuperäinen kaava on tosi leveä ja lyhyt, ei ollenkaan 62 cm kokoinen leveydestä. Näissä kuvissa takin alla on villapaita, joten aika sopivan kokoinen tuli summissa tehtyä. 

Katsoin aikaa ja tällä kertaa takki valmistui rivakkaan tahtiin, kankaiden ja kaavan valinnasta valmiiseen takkiin 2 tuntia! Jotain on tullut ompelutaipaleen aikana opittua. Entistä onnellisempi olen piipahduksesta vaatetusompelun opintoihin. Ei tarvitse ohjeita paljon vilkuilla, kun surauttelee menemään. 

9/26/2015











Tein tälle tytölle jälleen vaatteita. Tarkoitus oli ottaa niistä kuvia, vaan sainkin tallennettua tämän ilmeiden repertuaarin. Juuri kun kuluneella viikolla sain kuulla tyttömme olevan hyvin ilmeikäs puolivuotias. Enää ei epäilystäkään. 

Mustaa bodya olen etsinyt joka paikasta, vaan kaikki myyvät ei oota, joten oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Omasta reikäisestä paidasta ja liian pienestä kaavasta suurentamalla sain aikaan ihan hyvän kokoisen ja näköisen vaatteen. Mustia legginssejä kaipasi myös vaatevarasto ja samalla surautin nämä mustavalkoraitaiset. Aikamoisen tyylikäs tuli tytöstä. Joskus oon kuullu, ettei musta sovi vauvalle, mutta jotenkin mä vaan tykkään, että on mustaakin päällä välillä. 

Nyt alkaa olla seuraavan koon vaatekerta valmiina odottamassa, kun alkaa jäädä edelliset pieniksi. Hyvä on vaatetta ollakin aika paljon, nim. "Kolmas tai neljäs paita jo tänään päällä". 

9/25/2015












Jälleen kuvia kärryistä ja tytöstä. Istuinpehmuste tuli vihdoin valmiiksi, kun sain kaupungista haettua vanulevyä ja ommeltua tämän loppuun. Nyt on väriä ja pehmikettä. Kankaat Marimekkoa mitä kaapista löytyi, kumpanenkin kirpparilöytöjä mitä oon haalinut vuosien kuluessa. Satagrammasta vanulevyä laitoin selkäosaan kaksi kerrosta ja pepun alle neljä kerrosta. Saman ompeluhetken aikaan tekasin myös tumput ja töppöset, nyt kun lämmikettä tarvitsee kokoajan, huomasin ettei meillä ole kuin yhdet lapaset ja villasukat. Nämä ajaa saman asian ja oli aika paljon nopeammat tehdä. Päällinen Käpysen Karelia-merinovillaa ja vuorina joustocollegea. Varsissa paksua resoria että liikkuvissa käsissä ja jaloissa. Töppösten kaava on täältä. Lyhensin vartta nappilistan verran ja ompelin sen tilalle nuo resorit. Keinuttu on uusissa lämmikkeissä ja hyvin näyttää toimivan. On se vaan piristävää, kun saa näkyvää aikaan kaiken tämän kotihomman lisäksi. Tuntuu huonosti nukutut yötkin vähemmän huonoilta. Onneksi on viikonloppu ihan kohta! 


9/23/2015






Hain ulkoa oksan tuomaan syksyä sisälle. Viikonloppuna aloin neulomaan, vaan sain langat kassissa kuskatessani sellaiseen sotkuun, ettei tämän naisen hermoille sitä helpolla selvitetäkkään. Saa nähdä jatkanko tekelettäni siis koskaan loppuun. 

9/22/2015











Kitinähetkien pelastus. Puistot ja niitten kiikut. Syksy on tullut ja tämän mamman neulomat villasukat, tumput ja myssy olleet ahkeralla käytöllä. Kuin myös haalari, jonka ostin ensimmäisenä ostoksena vauvalle, tämän kuosiin kun olin niin tykästynyt. Ja tuli näköjään hyvä koko ostettua, kun se on sopiva nyt niin kuin pitikin olla. Mikä ihana syksy! 

9/16/2015









Eilen teki mieli ommella. Teki mieli jotain väriä olohuoneeseen keltaisen lisäksi. Jostain tuli mieleen viirinauha ja päätin kokeilla sellaista. Kaivoin kaapista kangasjämät, leikkelin ja illalla vauvan nukkuessa ompelin. Oikein jaksoin silittää palat ennen kuin yhdistin nauhaan. Ja nauha on harmaata lakanakangasta, josta revin reunasta suikaletta ja senkin silitin vinonauhan tapaan. Tulihan tuosta väriä ja sirkusfiilistä, ehkä vähän liiaksikin. Ehkä sopisi lastenhuoneeseen, mutta kun sellaista ei erikseen ole, niin saa nyt vähän aikaa tuoda väriä tähän tilaan. Tuo tyttö on päättänyt olla iso, ei viihdy enää lattialla yksinään, tavarat kun karkeilee kokoajan eikä vielä pääse eteenpäin hakemaan niitä. Istumaan pitäis päästä ja siitä se ilo syntyykin. Tuossa se nojatuolissa tapitti, kun kuvia koneelle tallentelin. On se tainnut vähän puolessa vuodessa kasvaa, tuo pieni villatakki mahtui sille pienelle vauvalle joskus päälle. Nyt tuntuu, että se on ihan nuken kokoa.