Kaarre -myssy kavereineen

Vielä ehtii postata tälle vuodelle yhdet käsityöt! Marraskuusta kirjoittelin viime postauksessa, sen jälkeen onkin ollut aikamoista hulinaa. Joulukuu meni hujahtaen, ensin melkeen 80 sivuista portfoliota kirjoittaen, sen jälkeen jouluun valmistautuen ja sitä viettäen. 

Käytiin isomman tytön kanssa katsomassa poroja Toivolan vanhalla pihalla ennen joulua ja samalla reissulla ostin Titityystä langan omaan pipooni. Pipon malliksi olin jo aiemmin valinnut nupunupun Kaarre -myssyn. Innostuin pipon neulomisesta ihan kunnolla, en olisi malttanut pitää taukoja tästä ollenkaan. Neuloin pienempää päiväunille rattaissa heilutellessa, ruokaa laittaessa, kirjoja lapsille lukien ja vähän väliä pari silmukkaa. Neuloin välillä seisten työpöydän ääressä jossa pipoa säilytin, kun en halunnut käyttää vähäistä aikaa sohvalle kulkemiseen. Neuleita ei meillä uskalla säilyttää sohvalla, ettei tytöt irrottele puikkoja. Myssyyn kiinnitin merkiksi leimasimilla painetun nahkamerkin. Myssy valmistui nopeasti ja siitä tuli ihan lempparipipo ainesta. Pehmeää villaa, sopivan napakka ja muutenkin kiva päässä. Lapaset sain ystävältä joululahjaksi, juuri hyvät kaverit tälle pipolle. 

malli: Kaarre -myssy

ohje: Nupun nupun blogista

lanka: Cascade 220 Heathers, väri provence

puikot: pyöröpuikko koko 4 mm

menekki alle 100 g, ehkä noin 85 g. 

Näiden myötä haluan toivottaa lämmintä uutta vuotta teille jokaiselle! Kiitos mukana kulkemisesta, toivottavasti myös ensi vuonna pysytte täällä lukemassa juttujani. Odottelen täällä jo kevättä ja valoa sekä intoa kuvaamiseen, eiköhän keväällä postaustahtikin taas tihene. 

Mietteitä marraskuusta

Marraskuu takana! Opintoihini kuuluva viimeinen päiväkotiharjoittelu alkaa olla lopuillaan ja yhteinen aika ihanien päiväkotilasten kanssa takana. Samaan aikaan helpottavaa ja haikeaa, selvisin tästä harjoittelusta ja paremmin kuin ikinä olisin uskonut. Ennen harjoittelujakson alkua itkin, kuinka ikinä meidän pieni sopeutuu olemaan pitkiä päiviä ilman äitiä ja äiti ilman vauvaansa. Hyvin sopeutui, aluksi tankkasi öisin vieressä läheisyyttä, mutta muutama viikko sitten siirtyi kuitenkin takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. On toki syliä kaivannut, mutta kummitäti täällä kotona on paikannut äitiä paremmin kuin hyvin <3 Ja tälle äidille on tehnyt hyvää saada elämään muutakin kuin kotona pyörimistä. On ollut ihanaa keskittyä ihan vaan lasten ohjaamiseen, kotona kun on tehtävä niin paljon kaikkea muutakin. Enkä voi olla mainitsematta muiden aikuisten läsnäolon merkitystä, niin paljon energiaa saan heistä! 

Pimeään, synkkään ja sateiseen marrakuuhun iloa ovat tuoneet ompelukurssi-illat. Naurua, iloa omista ja muiden onnistumisista ja jutustelua elämästä. Ompelu on aika yksinäinen harrastus, mutta yhteisen ompeluajan myötä on löytynyt myös sosiaalinen puoli. Tätä hupparitunikaa ommellessa kävimme keskustelua muun muassa lapsista, joulusta ja erilaisista ompelijatyypeistä. Vanhempi rouvashenkilö totesi, ettei hänellä enää omassa iässään ole hoppu käsitöiden kanssa, ehtii sitä myöhemminkin. Samalla itse vetelin saumurilla hirveää tahtia, että saisin tunikani valmiiksi kyseisen ompelukerran aikana. Ja vaikka olen nopea tekijä, niin ehkä kahden tunnin ja vartin kerraksi oli hiukan suureelliset suunnitelmat, kun ompelin ensin äidilleni merinolegginssit, sen jälkeen leikkasin tämän ja ompelin niin kauan kuin ehdin. Keskustelua ompelutahdeista kuunnellessani huikkasin ohimennen, että mulla ainakin on hoppu ja juoksin sovittamaan keskeneräistä tunikaa. Ihanaa, että meitä löytyy niin moneen junaan, on harsijaa, saumurilla nopeasti suristelevaa ja kaikkea siltä väliltä. Nautin kyllä ompelusta ja aikaakin vievistä jutuista, mutta parasta on silti se valmis tuotos, johon on itse tyytyväinen. 

"Ei se oo niin justiinsa" on ollut mun motto näissä käsityöhommissa jo aika kauan. Sen muistaa ainakin ystäväni, jonka opetin alkuun käsityön maailmassa. Ei kannata antaa liian tarkkuuden estää omaa käsityön iloaan, sitä tarkkuutta ehtii opetella sitten myöhemmin, kun osaa vähän enemmän. Ei sillä, etten minäkin siistiä jälkeä aikaan saisi, mutten jää kuitenkaan joka juttua purkamaan, kun tiedän ettei ne minua myöhemmin häiritse. 

Tämän tunikan kaavana Ottobren Hide Away, helmaan en halunnut resoria, vaan lisäsin jonkin verran mittaa ja käänsin reunan ja ompelin kaksoisneulalla. Taskut ompelin ompelukoneella, niin kulmista tuli siistit. Tarkoituksena ei ollut mitään erityisiä yksityiskohtia ommella, mutta siinä kotona illalla tätä loppuun ommellessa aiemmin painettu nahkapala muistui mieleen. Ja tässä sitä taas ollaan, nahkayksityiskohdista ei vaan pääse eroon. En tiedä, kuinka painoväri kestää pesua, mutta ainahan tekstin voi painaa nahkaan uudestaan. Teksti on painettu Tigerin leimasimilla ja tekstiilivärillä. Kangas on messuilta ostettua Kangaskapinan joustocollegea, väriä arastelin vähän aluksi, mutta tykästyn kokoajan enemmän. Ja samoin nuo mun uudet hiukset, niistäkin tykkään kokoajan vaan enemmän. 

Minkälaisia tekijöitä sieltä ruutujen takaa löytyy? Vauhdilla eteenpäin vai hitaasti ja varmasti siistiä? Mikä sun marraskuuhun toi iloa?

Mustan mekon aika

Hautajaiset lähestyivät ja minä helpottuneena aina mustista vaatteista puhuttaessa totesin vain, että onneksi mulla on kiva musta juhlamekko kaapissa valmiina. Kunnes sitte, olisiko ollut kaksi kolme päivää ennen tilaisuutta jysähti tajuntaa, että vauvan ruokkiminen siinä mekossa vaatii koko mekon riisumisen. Ei muuta, kun kankaita ostamaan ja ompelupuuhiin. Ensin kyllä selasin lähialueiden Facebook -kirppareiden tarjonnan imetysmekkojen osalta, mutta kun ainoan myynnissä olleen mustan mekon hakua ei saatu millään sovittua, päätin turvautua omiin kätösiini. Aluksi suunnitelmissa oli väljähkö trikoinen mekko, jota olisi voinut juhlien jälkeen käyttää arkenakin, mutta väljähköstä mekosta tulikin aikamoinen yökaapu, niin että oli siirryttävä suunniltelmaan bee. Turvauduin jo aiemmin todella toimivaksi todettuun mekkokaavaan, jolla olen ommellut itelleni mekkoja sekä imetysaukolla että ilman. Yläosassa on päällekkäin musta trikoo ja joustava pitsi. Äitini oli tuonut minulle hautajaisia edeltävänä viikonloppuna vaateliikkeen loppuunmyynnissä muutamalla eurolla ostamansa juhlamekon mallia teltta ja siitä sain hyödynnettyä kankaan tämän imetysmekon helmaksi. Kangas on ihanan ohutta ja laskeutuvaa ja toimi siksi todella hyvin imetysmallisessa mekossa. 

Täytyy myöntää, että hiukan meinasi ahdistus iskeä kaksi päivää ennen tilaisuutta ommellessani tätä käyttöön päätynyttä mekkoversiota, mutta ehkä tarvitsin jonkinlaista tekemistä ennen raskaita hautajaisia. Ja onneksi ompelin, lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Tämä malli toimii tarkoituksessaan paremmin kuin mikään muu testaamani versio ja kun kaikenlisäksi tänä kesänä olemme viettäneet jo muutamat muutkin juhlat, on imetysoptio tullut todella tarpeeseen. 

Kuvista kiitos Ainolle! 

Joutsenmekko ja imetyskorujuttuja

Ensimmäisen lapsen syntyessä ajattelin, etten minä imetysvaatteita tarvitse. Että onhan sitä ennenkin imetetty ihan tavalisilla paidoilla, helmoja nostellen ja kaula-aukkoja venytellen. Onnistuihan se, mutta ei se kovin kätevää ollut. Yleisillä paikoilla imettämistä välttelin sen takia mahdollisimman paljon, kun vaatteiden siirtely pois edestä oli kohtalaisen rasittavaa. Sen lisäksi paljasta pintaa vilkkui helposti enemmän kuin olisin halunnut ja harsojen ynnä muiden kanssa säätäminen vasta ärsyttävää olikin. Esikoisen imetystä ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan, joten en panostanut sillä kertaa imetysvaatteisiin. Nyt toisella kierroksella ostin muutaman imetyspaidat kirpputorilta jo ennen vauvan syntymää. Aluksi ajattelin, että pidän imetysvaatteita vain julkisilla paikoilla, mutta pian huomasin, että kotonakin ne vaan olivat todella näppäriä. Jokainen säästetty sekunti maitoa haluavan vauvan kanssa alkoi tuntui tärkeältä, samoin oma mukavuus. Niinpä aloin bongailla kirpputorireissuilla luukullisia paitoja. Kovin paljon erilaisia en ole löytänyt, joten päätin ommella itse. Etenkin mekkovalikoimaa teki mieli kartuttaa lisää. 

Noshin uusien kankaiden ilmestyttyä ihastuin heti Joutsen -printtiin. Värejä oli monta ja iski valinnanvaikeus. Päätöksen sain tehtyä, kun näin Mehukekkereiden Veeran ompeleman mekon. Syksyn värisenä ihmisenä uskoin koivun olevan minullekin oikea sävy. Yllätyin postin saavuttua, kun väri on hiukan vaaleanpunaiseen taittava, mutta tykkään kuitenkin. Väri toimii hyvin keltaisten asusteiden kanssa ja on kyllä omiaan siinä, ettei tee minua kalpean näköiseksi, kuten puhdas valkoinen tai harmaa olisi saattanut tehdä. Mekon kaavaksi valitsin myös saman kuin inspiraationa toiminut Veera (Mekkotehtaan Ruut). Muokkasin kaavasta vain imetysluukullisen version. Luukusta tuli sen verran huomaamaton, että tämä toimii varmasti myös imetysajan jälkeen ihan tällaisenaan. Hihaton mekko on siitä kätevä, että kylmemmillä säillä voi käyttää neuletakin kanssa ja kesän lämpiminä päivinä ihan sellaisenaan. 

Vauva on alkanut kiinnostua ympäristöstään siinä määrin, että syöminen on ollut toisinaan aika pätkittäistä. On näperretty ja kiskottu äidin hiuksia, paitaa ja pyöritelty sormia nyrkissä. Maistettu pari kertaa tissiä ja taas jatkettu leikkimistä. Minua oli jo jonkin aikaa kiinnostanut imetyskorun toimivuus, mutta valmiina en löytänyt korua, jonka väri sopisi vaatteisiini. Tilasin netistä murretun sävyisiä silikonihelmiä ja askartelin korut sekä itselleni että taaperolle. Ja yllätyin, vauva ihan oikeasti näpertää nyt helmiä ja jaksaa keskittyä paremmin syömiseen. En olisi ihan heti uskonut! Ja piristäähän kivanväriset helmet aika mustavoittoista imetyspukeutumistakin mukavasti!

Ompelukerho

Verson puoti järjesti vuoden alussa virtuaalisen ompelukerhon, jossa ostettiin yllätyskangasta pienellä alehinnalla. Tällä kertaa ehdin minäkin yllärin ostamaan! Oikein arvelin, pussista paljastui Sielunlintu -kangasta hopeisella painatuksella. Hopeinen väri ei mulle ole paras, mutta jotain halusin siitä kuitenkin itselleni ommella. Imetysvaatteille on ollut tarvetta, niin paljon ne lisäävät mukavuutta elämään. Suunnittelin mekon, johon imetyssysteemi muodostuu raglansaumoihin vetoketjujen avulla. Alle ompelin kankaan, joka peittää ylimääräiset paljastelut imettäessä. Yläosan kaavana Joka tyypin kaavakirjan raglanpaita ja helman piirsin itse. Tulipa kerrankin riittävän isot taskut vaatteeseen! Takaa mekko ei istu maailman parhaiten, mutta menettelee. Ehkä ompelen vielä jonkinlaiset muotolaskokset myöhemmin. Mukava mekko päällä ja imetyssysteemikin tuntuu toimivalta yhden päivän kokemuksella. Kiitos Verson puodille kerhosta! 

Mahankasvastusmekko

On ollut tosiaan vaatekriisejä. Useita. Havaittavissa hyvin samaa kuin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani. Maha on jo aika iso eikä mikään entinen vaatekappale istu päälle. Normaalitilassa pidän paljon helmasta väljiä mekkoja, mitkä näin raskaana ollessa tekevät minusta muodottoman suuren valaan näköisen. Ja sitten taas näitä kapeita vaatteita minulla ei kovin paljon ole, ne kun ilman mahaa saavat leveän pyrstöni näyttämään entistä leveämmältä. Kriisit aiheutuvatkin siitä, kun väljissä vaatteissa näytän takaa hyvältä ja edestä kamalalta ja istuvissa taas toisinpäin. Emmin ja pohdin, viikon verran ainakin suunnittelin tätä mekkoa, minkä halusin Elvelyckanin trikoosta itselleni tehdä. Kyselin ompeluryhmissä, mutten sen enempää osannut päättää. Kunnes taas kokeilin väljää mekkoa ja ei. Istuvaa sen olla pitää tällä kropalla mahan kanssa. Olkoonkin sitten takaa ei-niin-imarteleva, mutta ennemmin edes jostain kohti hyvä. Mekon leikkelin valmispaitaa apuna käyttäen, hiukan leventäen mahan kohdalta alaspäin. Sovitin, saksin ja ompelin muutamaan kertaan. Mietin ja pähkäsin. Lopulta rintojen alta kavensin hiukan ja lopun väljyyden rypytin etukappaleelta kuminauhan avulla. Yläosaan kaipasin jotain yksityiskohtaa mikä hiukan tasapainottaa kropan epäsuhtia ja päätin kokeilla hapsuja, kuten tytönkin mekossa. Tuli aika kiva! Ja kannatti miettiä, sillä lopputulokseen olen tyytyväinen. Seuraavaan versioon taidan tehdä niskaankin jonkun yksityiskohdan, vaikkapa pisarahalkion. Enempää ei ehkä vaatteilla voida tässä kohdin pelastaa, kenties on mamman riennettävä jo kohta salille jäseniään kiinteyttämään... 

Melkein nowaste-mekot

Kävin jo kiertelemässä muutaman vaatekaupan kivojen kesämekkojen toivossa, mutta ei iskenyt mikään yhtään erityisemmin. Jäivät sinne rekeille siis roikkumaan muiden ostettavaksi. Päätin mennä tonkimaan EK:n palalaareja ja sieltä löytyikin kaksi kivaa mekkokangasta sopuhintaan, yhteensä maksoivat n. 12 euroa. Ideoi -blogin Piia jakoi sopivasti nowaste-mekon ohjeellisen kaavakuvan ja sitä aloin suoraan kankaalle piirtelemään. Ensimmäisenä ompelin kukallisen lyhyemmän mekon. Mittailin muka piirtäessä, että hihat mahtuvat päälle, mutta kuinkas ollakaan kirrasivat ja lujaa kirrasivat. Hihat siis poikki ja kainalon puolelle ompelin kiilan, ettei kiristäisi alleja liiaksi. Mustavalkoiseen laskin kainalon kohtaa sitten n 4 cm, niin että alkuperäisen 18 cm sijaan aloitin hihan piirtämisen 22 cm olalta. Toimii! Sopivan väljät hihat näin. Mustavalkoinen mekko on pituudeltaan 96 cm olalta helmaan ja kukikas 85 cm. Rinnanympärykseen lisäsin mittaa niin, että n. 10 cm jäi väljyyttä, että mekko on mukava päällä, kun kankaat ovat venymätöntä viskoosia. Mielettömän mukavat mekon päällä! Kannatti tehdä itse, niin sai sellaiset kuin halusi. Metri kumpaakin kangasta riitti hyvin näihin mekkoihin ja ihanan vähän roskaa jäi tällä tavalla leikaten. 

Omasta peruspaitakaavasta on moneksi. Tämä on omilla mitoilla piirretty ammattikoulun aikana ja sen pohjalta olen ommellut niin mekkoja kuin paitoja. Tällä kertaa rennompi trikoopaita. Kuosikangas on Majapuulta tilattua Bloome Copenhagenin trikoota ja hihat valmispaidasta, joka muuten ei ollut istuva. Tasku ja pääntien kanttaus tekonahkaa. Jospa kohta kelpais kouluun lähteä, kun on muitakin kuin kuluneita legginssejä ja nukkaisia paitoja kaapeissa. 

Verson puodin lintukangasta `Vapaa kuin taivaan lintu` metsästin jonkun aikaa facebookin kangasryhmistä. Olin kesästä asti haaveillut lintumekosta. Vihdoin sain kangasta, mutta vain pienen palan. Ensin ajattelin tehdä ihan tyköistuvan toppiyläosan, olisi riittänyt eteen ja taakse. Lopulta päädyin kuitenkin tähän rennompaan hihalliseen mekkoon. Kaavana käytin H&M:n paitaa ja helman kaava on itsepiirtämäni. Vähän arvalla kokeilin, toimiiko tämmöinen. Usein nämä itselle ommellut kokevat muutoksia matkalla, kun visio ei toimikaan käytännössä. Tämä oli kerralla sopiva ja lopputulos juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Ja ah niin mukava päällä. Helma on ohutta puuvillakangasta, anopilta saatua. Kiitos siitä! Taakse jaksoin väkertää halkionkin, että mahtuu helposti päälle. Monesti ompelen ihan perusvaatteita ilman mitään yksityiskohtia, niin olipa mukava tehdä jotain haastavampaa ja ommella tarkasti. Jospa sitä tämäkin mamma kehtaisi kouluun lähteä, kun on edes yksi uusi mekko pidettävänä.