10/20/2016

Muovailuvahahommia







Alkuviikon päiväkotipäivien jälkeen päätin, että tänään tehdään jotain kivaa lapsen kanssa kotona. Törmäsin aiemmin itsetehdyn muovailuvahan ohjeeseen ja eilisellä kauppareissulla nappasin kärryyn punaista ja keltaista elintarvikeväriä, kaikki muu tarvittava löytyi jo kotoa. Aamulla sitten keiteltiin taikina valmiiksi ja istuttiin pöytään muovailemaan. Ihan innostuin itsekin pyörittelemään palloja ja matoja tytön riemuksi. Päiväkotiharjoitteluissa olen toki muovaillut, mutta ihana oli keskittyä rauhassa oman lapsen kanssa touhuamaan, etenkin kun toinen oli niin mielissään ja keskittyi ihan täysillä askareisiinsa. Muovailuvaha oli helppo tehdä ja siitä tuli ihan kaupan tuotteita vastaavaa, taatusti teen myöhemminkin uutta jos ja kun tarvitsee. Laitoin säilytykseen ilmatiiviiseen astiaan jääkaappiin, jospa edes hetken pysyisi kuivumatta. 






10/19/2016

Väriä kantoliinaan








 
Lueskelin tässä pari iltaa sitten juttuja vastasyntyneen kantamisesta ja muistin, että mullahan on laatikossa myös rengasliina. En oo oikeen koskaan tykännyt liinan väristä, mutta kun halvalla löydettiin ystävän kanssa Ellevillin kudottu kantoliina, niin tein tämän renkulan siitä. Rengasliinalla tykkäsin kantaa tyttöä n. 3-6 kk iässä, jolloin hän kuikuili ympärilleen eikä viihtynyt kovin hyvin rattaiden kopassa muuten kuin nukkuessa ja kantaessakin kiukutti, jos ei nähnyt eteenpäin. Suunnittelin värjääväni liinan jo tuolloin reilu vuosi sitten, mutta jotenkin se aina jäi. Osittain pelotti, että liina menee pilalle, jos väri onkin kamala, osittain varmaan vaan unohdin aina koko asian. Nyt päätin, että otan tämän mukaan synnärille, jos saan värjättyä. Lähikaupasta ostin Dylonin pesukoneväriä värissä Emerald Green ja Sunflower Yellow. Lyhensin liinan häntää hiukan, niin että sain testipalat kummankin värin kanssa koneeseen. Eniten olisin ehkä halunnut murretun tumman keltaisen liinan, mutta keltainen kokeilupala oli suorastaan kamalan värinen. Liian vaalea ja liian kirkas keltainen. Onneksi vihertävä sävy oli tosi kiva! Värjäämisen ajaksi ratkoin renkaat irti, kun en keksinyt, millä olisin suojannut ne niin, ettei metalli olisi kolissut koko pesun ajan koneen rumpuun ja toisaalta värjäys kärsinyt. Ompelin renkaat värjäyksen jälkeen hiukan eri kohtaan kiinni, niin kantoliina on yhä turvallinen. Tykkään väristä kokoajan enemmän ja enemmän, kannatti värjätä! 


10/09/2016

Syksyn valot ja värit




Nautin syksyn valoista ja varjoista. Syvistä väreistä. Takapihan pihlajaan lensi parvi tilhiä marjoja syömään. Ilta-aurinko pilkahti samaan aikaan. Siivet siivilöivät valoa, en voinut kuin ihailla. Ja kaivaa kameran esiin. 

10/07/2016

Kaukalopussi vauvalle








Esikoisen ollessa vauva todettiin kaukalopussi tosi käteväksi. Meillä lainassa ollut pussi oli kuitenkin niin lämmin, ettei sitä pystynyt käyttämään kuin muutaman kerran, ilman että vauva oli aivan hiessä. Päätinkin siis ommella itse vastaavan pussin. Käytin tähän vanhan äitiyspakkauksen makuupussin, jota muokkasin eri kaukalopussiohjeiden ja oman maun pohjalta (täällä ja täällä ainakin ohjeita). Päällystin pussin sekä sisältä että ulkoa pehmeällä trikoolla. Ompelua helpottaakseni käytin tukikankaita niin vetoketjun reunaan kuin pääntien reunoihinkin. Ompelu olikin yllättävän iisiä, kun kankaat ei joustaneet joka suuntaan ja lopputuloskin on siisti. Kiristysnauhaksi laitoin ontelokudetta, kun kuminauhat oon kokenu vähän liian joustaviksi tämmöisiin. Samalla kun tein tämän pussin, ompelin myös haaravyölle uuden pehmusteen, alkuperäinen kun oli jonnekin kadonnut. Nyt pitäisi olla vauvalla mukavat oltavat automatkoilla. Talvea vasten tämä ei varmaan ihan kovimmilla pakkasilla ole riittävän lämmin, mutta villahaalari vauvalle nii eiköhän tällä pärjää. Ainakin pussi on mukavan pehmoinen, tekisi mieli itsekin kömpiä tommoseen nukkumaan. 

Ihanan pehmon vauva sai lahjaksi, kun tein ompeluvaihtarit kaverin kanssa. Sopii hyvin pussin kaveriksi kaukaloon roikkumaan. 

10/03/2016

Ompelulaneilla


Olin viikonloppuna ompelulaneilla. Ompelua aamusta iltaan samanhenkisessä seurassa, mikäs sen kivempaa. Osa lanittelijoista aloitti urakan jo perjantaina, itse olin mukana lauantain aamusta alkuiltaan ja sunnuntaina vielä hetken aikaa, tarkoitus oli vain hakea enää koneet pois, mutta ylläriylläri en raaskinutkaan lähteä heti takaisin kotiin. Olin valmistautunut laneille leikkaamalla valmiiksi jumppiksen, kahdet housut, bodyn, tumppuja ja vaunuverhot. Yhdet housut ja myssyt leikkasin vasta paikan päällä. 


Body kokoa n. 56 oli odottanut ompelua jo jonkun aikaa. Kaavana Bert -body jostain Ottobrestä. Edessä neppilista ja taakse laitoin ompelumerkin. Oon jostain syystä laiska käyttämään tukikangasta, mutta kanssaompelijoitten suosituksesta käytin sitä neppilistaan ja olipahan helpompi saada siististi ommeltua! Tikkauksetkin onnistuivat kerrasta, taidan käydä ostamassa tukikangasvaraston... Myös lettimyssyn kaava on jostain vanhasta Ottobre -lehdestä. Housut kirpputorilöytö. 


Nämä vaunuverhot ompelin serkun lapsille tuplarattaisiin. Tuli niin kivat, että tekispä mieleni tehdä vielä meillekin toinen versio aiemmin ommellun kaveriksi. Kanttasin nämä joustavalla vinonauhalla, sirkkojen kohtiin laitoin vahvaa tukikangasta, toivottavasti toimii käytössä eikä ala sirkat irtoilemaan. 


Lisää vaaleanpunaista meidän taloon, mikähän mua vaivaa? Näin jossain vaiheessa instassa kuvan samanlaisesta jumppiksesta lettihupulla ja pakko oli matkia samanlainen, kun Eurokankaan laarista löytyi muutamalla eurolla iso pala ihanan paksua collegea. Tämä jumppis on kooltaan n. 56-62 cm. Villasukat ja myssyn oon neulonut jo aiemmin. 


Lettisöpöyksiä oli pakko ommella vielä pienessä koossa vähän lisää. Hiippamyssy kaupan pipoa apinoiden, housut muitaihania -kaavalla ilman haarapalaa, toivottavasti toimii näinkin. Jos ei niin sitten ratkomishommiin myöhemmin. Näissä tumpuissa vuorina viimeiset merinovillan palat, lämmittää pieniä sormia mukavasti. Housut kokoa 56-62 cm.



   Vaunuverhot testissä meidän rattaissa. Kivoilta näyttää näissäkin. 


Kuvissa olleiden lisäksi tein tytön nukelle tumput, yhdet vauvan housut, jotka taitaa päätyä myös nukelle ja pipon, joka odottaa vielä tupsua. Semmosia sain aikaan tällä kertaa. Mukava kokemus oli ommella porukalla, syödä pikapikaa välissä ja jatkaa taasen. Kamerakin oli mukana laukussa, mutta yhtään kuvaa en muistanut ottaa. Tai raaskinut käyttää aikaa kuvaamiseen.

Nyt alkaa olemaan vauvaompelukset valmiina. Toivottavasti ei tarvitse kovin kauaa enää odotella.