11/19/2017

Messupöhinää


Uusia tuttavuuksia messuilla
Tampereen kädentaitomessut omalta osaltani ovat nyt takanapäin! Tänään vielä ehtii messuilemaan, jos on vielä käymättä. Tällä kertaa kuljimme messuilla aika lailla omien ostostärppiemme perässä, mutta törmäsimme silti muutamiin itsellemme uusiin ihanuuksiin. Ensimmäisissä kuvissa vuonue ja viipsinpuu, mielettömiä itsekehrättyjä lankoja ja omien maatiaiskanojen sulista tehtyjä koruja sekä käsintehtyjä saippuoita. Kaikki tuotteet syntyvät Piia Aaltosen omalla kotitilalla. Omista langoista neulotut pipot olivat todella kauniita! 

Finnish outlet oli messuilla myymässä kotimaista nahkaa, niin vuotina, isompina paloina kuin pieninä "ylijäämäsilppuina", joita sai isosta korista valita itse pussillisen parilla eurolla. Ajassa mukana, moni pysähtyi korin äärelle nahkayksityiskohdat mielessä. 

Merletto oli myös itselleni uudempi tuttavuus, joskus olen kuullut, mutten sen tarkemmin tutustunut. Ystävän kanssa ostimme puoliksi metrin palan seeprakangasta, joka on nettikaupassakin tosi hyvässä alessa! Kankaita (Sari Pelhon suunnitelemia!), lankoja ja ompelutarvikkeita. Bokserikuminauha oli täällä edullisempaa kuin monessa muussa paikassa. 

Nämä mielettömät kirjoneulesukat kiinnittivät huomioni Back to Nepal -hankkeen kojulla. Juttelin kojulla olleen myyjän kanssa ja hän kertoi itse neuloneensa suurimman osan sukista, joiden tuotto käytetään kokonaan Nepalin maanjäristysalueen jälleenrakennustöiden tukemiseen. Nepalin kohtalo oli koskettanut naista, sillä hän itse oli ollut vaeltamassa maassa juuri ennen suurten maanjäritysten aiheuttamaa katastrofia. Lahjoitusvaroja on käytetty  mm.puuliesien, savupiippojen ja uusien kattojen rakentamiseen. Kädentaitomessuilla myytyjen tuotteiden tuotot lahjoitetaan lyhentämättöminä Back to Nepal -hankkeeseen. Avustushankkeessa ei lasketa työtunteja, vaan tehdään kaikkensa suurella sydämellä. Upea tarina käsityön mahdollisuuksista! 

Vanha tuttavuuteni, mutta uusi messuilla. Tyylikäs, omannäköinen OMIN. Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita ja designtuotteita. Ja Riina tiskin takana iloisena! 



Materiaalihamstrausta
Kankaitakankaitakankaita <3 Messujen parhautta päästä kaikkien ihanien kangasputiikkien äärelle ihailemaan ja ostamaan. Kaikki samalla vaivalla, ilman postikuluja. 

Vanja Sea on ollut messulistallani vuodesta toiseen, ihanien kotimaisten kankaiden, vaatteiden ja todella mukavan myyjän vuoksi! Hänen kanssaan olemme vuodesta toiseen jutelleet käsityömessujen ihanuudesta, ompeluharrastuksesta ja ihanista kankaista. Aiemmin en ole raaskinut ostaa mitään, mutta tällä kertaa mukaani tarttui lohenpunaista Aallot -neulosta. Haaveilen itselleni taskumekkoa, mutta myös tytöille kankaasta saisi kaikenlaista ihanaa tehtyä! Nämä 100 % luovupuuvillaneulokset ovat täydellisen pehmeitä, tulevia mukavuusvaatteita. Vanja Sealla on myynnissä myös valmisvaatteita, jos ompelu ei ole ominta alaa. Tällä hetkellä Vanja Sean neuloksia ja vaatteita on myynnissä myös Kuusi Collective -putiikissa Helsingissä. 

Kangaskapinalla riitti ruuhkaa eikä ihme. Messutarjoukset ja hyvä valikoima yksivärisiä kankaita kiinnostivat minuakin. Mukaan tarttuikin monta metriä niin joustocollegea kuin trikoota ja resoriakin. Yksivärisille olikin jo todellinen tarve.

Näiden lisäksi pysähtyin penkomaan Ommellisen merinolaareja ja Metsolan kangashyllyjä. Kummastakin ostin myös metrit mukaan. Myös Ommellisen kankaita on saatavilla Kuusesta.



Muuta mukavaa

Yhdessä messukavereitteni Jennin ja Mimmun kanssa pysähdyin myös lankakojuille, vaikken niistä tällä kertaa mitään hankkinutkaan. Silittelin pehmeitä merino- ja alpakkavyyhtejä, ihailin värejä. Toimin myös makutuomarina vaikeassa lankavalinnassa. Mieleen jäivät niin Kässäkerho Pompomin iloiset myyjättäret kuin Neulekahvila Lentävän lapasen väki. Toki langatkin, mutta parasta messuilla ovat ehdottomasti kohtaamiset yritysten takana olevien henkilöiden kanssa. Ja toki myös yhtenä parhaimmista osuuksista mieleen jäi blogitapaaminen, tuttujen ja uusien blogikollegoiden hersyvä nauru ja iloiset ihmiset. Kiitos kaikille menossa mukana olleille jälleen kerran mahtavista messuista!! 

*messuliput saatu blogipostausta vastaan. 

11/15/2017

Kässämessuille valmistautumista


Vuoden käsityökohokohta koittaa ihan pian! Nimittäin Tampereen kässämessut! Messut järjestetään siis jo 17.11.-19.11. eli kahden yön päästä pääsee ensimmäiset kiertämään halleja! Aikamoinen odotus onkin jo takana, kun viime vuoden messut jäi tältä äidiltä väliin kuumeen vuoksi. Nyt lähden ansaitulle lomalle, ystävän kanssa hotelliyö on jo varattuna ja koko lauantai käytettävänä messuhulinaan! Yö pois kotoa ilman lapsia ja päivä kässäjuttuja, eipä paljon parempaa voisi tähän päiväkotiharjoittelun keskelle toivoa! Nyt vain koputan puuta, etten tulisi kipeäksi. Viime vuonnakin tähän aikaan vielä uskoin lähteväni.. Mutta ei, tällä kertaa mä lähden, vaikka sitten särkylääkkeen voimin jos en muuten pääse. 

Viime vuonna jo ystävän kanssa tulosteltiin messukartat ja väriteltiin niihin eri väreillä lankakaupat ja kangasputiikit. Oli kuulemma ollut toimivaa, kun noita näytteilleasettajia tosiaan on aikamoinen määrä. Tänä vuonna samanlainen värityssessio on siis vielä edessä, suosittelen jos oot messuille lähdössä! Säästää aika monta turhaa kierrosta eri hallista toiseen, kun huomaa pysähtyä kaikille omille tärppipaikoilleen heti ensi kiertämällä. 

Toisena vinkkinä sanoisin, että ota evästä matkaan! Ja sitä juotavaa. Mä en ainakaan jaksa käyttää aikaa messupäivästä ruokajonoissa seisomiseen, vaan mieluiten syön eväitä ja illalla messupäivän jälkeen sitten jotain kunnollista ateriaa eteen. 


Mutta kun kerran ilman lapsia olen reissuun lähdössä ja mulla on kaikenlisäksi neuletyökin kesken, niin yhtäkkiä hoksasin, että tarviinhan mä sille työlle nyt sentään projektipussin, että oon ees vähän uskottava käsityöbloggaaja. Ja että saan työn edes jotenkin järkevästi kuskattua kaiken messukrääsän ja ostosten keskellä. Onneksi oli taas tiistain ompelukurssi ja Jujunan blogista löysin hyvän mallin, kaavan ja ompeluohjeen, niin tämä valmistui sukkelaan. Tein pussukasta tuon isoimman koon, aika sopivalta tuntuu kohtalaisen isolle neuletyölle ja kaikelle sälälle. 

Päällikankaaksi valitsin Marimekon puuvillaa, johon kiinnitin ohuehkon tukikankaan silittämällä. Vuorikankaaksi puolestaan itse painamaani kärpässienipuuvillakangasta, jonka olen painanut jo 9 vuotta sitten. Aika kuluu hurjaa vauhtia! Ajattelin joskus, että teen tästä lapsille joko verhot tai jotain sellaista, mutta kangasta olikin vähemmän kuin muistelin. Nyt lisäsin kankaaseen leimasimilla "lyyrinka" -tekstin, mutta kangasväri olikin ehtinyt jo vähän kuivua eikä se onnistunut ihan niin kuin toivoin. 

Tein pussukkaan rannelenkin hulpioreunasta, tykkään niistä kovin! On kiva, kun kankaan tiedot jää hulpioreunaa käyttäessä näkyviin ja tuo se lisäilmettä muutenkin koko pussukkaan. 


Nyt vielä tutustumaan tarkemmin messujen näytteilleasettajiin ja listaa jatkamaan! Ostoslistalla on siis ainakin yksivärisiä kankaita, bokserikuminauhaa ja jotain ihanaa merinokangasta. Vegaaninahkaa haluaisin myös päästä hipeltämään, samoin jotain ihania lankoja. Messubudjetti ei ole mikään järin valtava, mutta jotain ihanaa on aina pakko saada kuitenkin mukaan. 

Putiikeista mun listalla nyt jo ainakin Kangaskapina, Verson puoti, Metsola (jes vihdoin messuilla!!), Taito Etelä-Pohjanmaa /Rustoopuori (nahkahihnoja), Jujuna (kaavoja), Poppanavakka (kankaita) ja Ullaka (tarvikkeita).

Yksi mukavimmista osuuksista näillä messuilla on eri puolilla asuvien käsityöystävien ja -tuttavien tapaaminen sekä ihmisten yleinen innostus kädentöitä kohtaan! Tarkoituksena onkin ehtiä hengähtää tuttavien kanssa neulomaan ja jutustelemaan niin messulöydöistä kuin kuulumisista. Jos vielä muistais ottaa sen neuleenkin mukaan. Tuuppas sinäkin nykäisemään hihasta, jos minut bongaat! 

*messuliput saatu blogiyhteistyönä. 

11/12/2017

Isänpäiväksi ommeltua



Nahkayksityiskohdat, niistä en tunnu pääsevän nyt yli millään. Joko teitä alkaa kyllästyttää? Mua ei vieläkään. 

Mutta oon tehnyt kuitenkin uuden aluevaltauksen ompelussa! Aiemmin kesällä ompelin yhden t-paidan miehelle, mutten saanut siitä vielä tänne blogiin asti kuvia otettua. Myös muutamat bokserit tein synttärilahjaksi. Nyt isänpäiväksi päätin ommella jälleen jotain. Kun Nosh -kutsuilla huomasin, että Silmu -neulosta oli saatavilla musta-vanilja -värityksellä, päätin tilata sitä miehen paitaan. Näin mielessäni paidan joko kauluksella tai hupulla ja nahkayksityiskohdilla. 

Etukäteen näytin miehelle muutaman Mekkotehtaan Kahden paita -kaavalla tehnyt paidan ja hän oli ihan vastaanottavainen. Kangas ei kuulemma näyttänyt kankaana oikein hyvältä, mutta nyt kun paita on valmis, sitä on pidetty päällä heti paketin avaamisesta asti, että nappiin taisi valinta kuitenkin mennä. Paras kiitos nähdystä vaivasta! 

Kaavana käytin ostopaidasta piirrettyä omaa kaavaa, jonka hihaa muokkasimme käsityökurssin opettajan kanssa paremmin istuvaksi. Ja hyvä tästä tulikin, oon tosi tyytyväinen istuvuuteen nyt! Kauluskin onnistui kivasti! Ompelumerkissä lukee kaksveen mukaan, että äiti ompeli tän isille. <3 

Pipon tein vielä kaveriksi, kun omaa merinopipoani kehuin aiemmin miehellä ja hän pyysi silloin samanlaisen. Käpysen musta merino onkin ehkä pehmeintä ikinä kokeilemaani merinoa. Kaavana tässä Paapiin pipo isoimmassa koossa, mutta hiukan matalampana, kun kangas ei riittänyt korkeampaan. 

Hyvää isänpäivän iltaa kaikille! 

11/06/2017

Käsityöviikonloppu osa 2



Nyt vuorossa syyskuisen käsityöviikonlopun ompelut. Tämän tekstin valmiiksi saamisessa on kestänyt kauan, kun valoa kuvien ottamiseen ei ole ollut ja yritin saada itsellenikin ompelemistani vaatteista kuvia, mutta se ei vain ottanut onnistuakseen, joten mennään näillä muilla. Käsityöviikonloppuna siis värjäsin lankoja ja ompelin. Oranssinpunaisen neuleen tein paitakaavasta vapaasti saksien pienemmälle tytöistä, kangas ihanaa Eurokankaan laarin villasekoiteneulosta. Samasta neuloksesta ompelin myös itselleni hupullisen pitkän neuletakin. Frillamekon ompelin Noshin paitakaavaa hyödyntäen, vieläkin 92 cm koko on väljä, vaikken ollut edes kutistanut kangasta etukäteen. Isompi tytöistä sai tämän. Aluksi ei suostunut edes kokeilemaan, mutta kokeiltuaan ei enää pyykkiin raaskisi edes mekkoa antaa. Mekon kangas on Verson puodin ja tytön lempiväristä, liilaa ja pinkkiä. 

Käsityöleirillä pienempää tytöistä oli hoitamassa pikkusiskoni, jolle ompelin kiitokseksi hoitamisesta neuletakin Eurokankaan neuloksesta. Sisko oli tyytyväinen jo neuleeseen, itsestä kiitos tuntui vähän pieneltä, joten tein vielä pipon kaveriksi. Tekoturkistupsuja oon nyt laittanut vähän joka pipoon, tupsuista kun tykkään, mutta lankatupsuja ei aina jaksa väsäillä. Nämä ompelukset ilahduttivat minua paljon, onnistuivat kerrasta hyvin, vaikken siskolleni ollut ennen mitään ommellut. 

Viimeisen kuvan collegepaita ei valmistunut kurssilla, mutta liittyi sekin kurssiin. Saumurini vetelee viimeisiään ja kysyinkin kurssille lainaksi ystävän konetta. Ennen koneen palautusta iski inspis tästä paidasta ja kerrankin oli aikaa alkaa heti ompelemaan. Kumpaakin kangasta oli juuri tämänkokoiseen paitaan riittävä pala, yhtään kokonaista vaatetta näistä paloista ei olisi enää saanut tehtyä. Hyvin tuli palat tässä kuitenkin käytettyä ja saumurin lainaajakin lupasi myöhemminkin lainata konettaan. Ja nuo nahkaiset yksityiskohdat, mä niin tykkään niistä. Vähän joka vaatteeseen niitä sitten tuleekin ommeltua, niin nopeita lisätä ja näyttää jotenkin tosi paljon viimeistellymmiltä, kun on edes jotain yksityiskohtaa. 

Ehkä vielä myöhemmin yritän saada omia vaatteitani kuvattua, kovassa käytössä on olleet, onnistuneita ompeluksia siis. Nyt kuitenkin on hoidettava koulutöitä eteenpäin ja vähän ommeltava isänpäivälahjaakin. Onneksi huomenna on taas ompeluilta!