Vertices Unite ja ajatuksia blogista

Jes, jotain valmista kaikista niistä keskeneräisistä neuleista! Huivi, josta innostuin hurjan paljon. Aloin neulomaan tätä tammikuun alussa ja varmaan joka ilta tätä neuloinkin, kun en vaan raaskinut millään olla neulomattakaan. Osio kerrallaan tekeminen oli koukuttavaa, aina kun sai yhden osan valmiiksi, teki mieli heti aloittaa seuraava ja nähdä miten valitsemani värit sopivat toisiinsa. 

Mehukekkerit -blogin käsityöhaasteen tammikuun teemana on #jämätammikuu, josta sain idean käyttää tähän huiviin jämälankoja ja muita pyörimään jääneitä ylimääräisiä keriä. Ihan riittävästi ei sopivia lankoja ollut, joten ostin huiviin toisen harmaan tuon vihertävän harmaan kaveriksi. Oransseja huivissa on montaa sävyä, kun käytin kaikkia jämäkeriä. Huivi pääteltiin l-cord reunuksella, mikä oli hidasta, mutta tulipahan siisti ja samalla opin uutta, kun en ollut tällaista päättelyä ennen tehnyt. Tosi kiva projekti ja ihanan nopeasti valmistui! Täällä meidän seuduilla pakkasta on riittänyt, joten ihan tarpeeseen valmistuikin. 

malli: Vertices Unite, Stephen West

koko: pienempi, mutta ihan riittävän iso tämäkin

langat: BC Garn Bio Balancea väreissä oranssi, keltainen ja tumma harmaa, Quince & co:n merinomohairia vihertäväharmaa, yksi minivyyhti Neulefestareilta (vaaleampi oranssi), Adlibriksen merinoa värissä orange rust (samaa sävyä kuin BioBalancen oranssi)

neulottu nro 4 pyöröpuikoilla

Ommellutkin olen, mutten ole ehtinyt ottaa kunnon kuvia, saati sitten istua tähän koneelle kirjoittelemaan mitään, kun koulutehtävien kirjoittaminen on täyttänyt kirjoitustarpeen ihan yli äyräiden. Välillä mietin, jaksanko enää tänne raapustella tekstejä, mutta aika monesti olen itse palannut omien töiden tietoja tarkistelemaan täältä, joten johonkin on kyllä hyvä merkitä muistiin miten minkäkin työn on tehnyt. Samaan aikaan kun pohdin jaksanko nähdä vaivaa blogin eteen, tekisi mieli kuvata ja kirjoittaa enemmän tavallisesta arjesta, mutta nykyään on paljon nopeampaa jakaa kuvat vaikka Instagramissa. Jatkan pohtimista, mutta ehkä tämä jatkaa siis käsityöpäiväkirjana, tavallista arjea sitten muualla. 

Kun neulontakärpänen puraisi

Tätä tyyppiä täällä näppisten takana on iskenyt neulontakärpänen! Viimeiset pari vuotta oon neulonut tosi vähän suhteessa aiempiin vuosiin ja pääasiassa pieniä lasten sukkia ja myssyjä. Yhtäkkiä syksyllä päätin, että alotan neulomaan itselleni paitaa, että on mitä luennoilla tehdä. Ja toden totta, tekemistä on ollut eikä paita ei oo vieläkään valmis. Nyt sentään jo lähempänä loppua kuin alkua. Kevään luentoja odotellessa! Mutta ei edes se, että mulla on yksi iso työ kesken, vaan että mä oon alottanut seuraavia töitä ennen kun se edellinen on valmis. En ois ikäpäivänä uskonut, että pystyn sietämään montaa keskenerästä työtä samaan aikaan, mutta yhtäkkiä se onkin ennen kaikkea mukavaa: voi valita mitä työtä minäkin iltana tai milläkin luennolla neuloo! Ensin oli se edelleen keskeneräinen paita, sitten välissä aloitin jo lapasia (kun en uskaltanut ottaa metallisia pyöröpuikkoja lentokoneeseen, vaan mukaan piti saada puiset sukkapuikot), sen jälkeen edellisen postauksen pipo ja nyt alotin vielä huivia. Enkä mitään pikkusta huivia, vaan ihan kunnon kääriytymishuivin. Hurjaa! Ainakin mulle. 

Ja koska näitä töitä yhtäkkiä on näin paljon kesken ja edelleen talossa häärii kaksi aktiivista lasta, tarttin myös uuden projektipussukan, johon kätkeä silmukat piiloon ahkerilta sormilta. Koska suunnittelin lähteväni eilen neuleiltaan, olihan se tehtävä pikapikavauhdilla ennen iltaa, että voin napata uuden pussukan mukaan. Neuleiltaan lähtö lopulta peruuntui, mutta onpa edes uusi pussukka keskeneräisille töille olemassa ja itseäni ilahduttamassa. Pussukan ompelin samalla Jujunan kaavalla kuin edellisenkin, siihen kun oon ollut tosi tyytyväinen. Eihän tämmösen tekemiseen välttämättä kaavaa tarttisi, mutta tulee omaan makuuni ainakin siistimpi ja osuu kätevämmin kaikki kulmat kohdilleen, kun ei leikkaa ihan summissa sinne päin. Kangas on kantoliinakangasta (tuolla näkyy liinana). Minulle jäi tätä Hertta -kangasta kiva pala, kun lyhensin liinan ennen myyntiä. Vuori puolestaan kirpparilta ostetusta tyynyliinasta, vetskari anopin varastoista. Ja tietty tähänkin piti ujuttaa noita nahkayksityiskohtia, kun niistä niin paljon tykkään. 

Projektipussukoissa kuskaan nykyään noita kaikennäkösiä neuleita sekä neulontatarvikkeita, kuten silmukkamerkkejä pienessä metallirasiassa, saksia, neulaa päättelyitä varten ja yleensä vielä jotakin ohjepaperia, lankavyötteitä ja lankoja. Tuossa keltaisessa pussukassa tällä hetkellä alimman kuvan sisältö ja niiden lisäksi vielä huiviin kuuluvat muut langat, jotka ovat erillisessä (muovi)pussissa, ettei langat oo ihan sekasin. Seuraavaksi voisinkin ommella vielä pieniä kangaspussukoita, joihin voisi laittaa ne muut langat ja sujauttaa pussin isomman projektipussukan sisään. Vaikka vähän hifistelyltä ehkä koko projektipussukkahomma tuntuukin, niin aika paljon mukavampi on kuskata töitä kunnon pusseissa aikasempien muovipussien sijaan. Ei enää puikot sojota muovipussista ulkona tai langat ole sekaisin luentomuistiinpanojen ja kynien kanssa.