11/25/2015







Eilen illalla väsymyksen särkiessä sääriä, muistin jälleen miksi olen neulonut pitkävartisia paksuja villasukkia. Tai ei, neuloin nämä kyllä siksi, kun kuvio oli ihana ja löytyi sen väristä lankaa, josta pidin ja pidän yhä. Neuloin nämä jo muutama vuosi sitten ja sen ne on jo näköisetkin, kantapäät kovin nukassa. Lankana ihan seitsemää veljestä, mikä ei kovin kauan kauniina sukissa pysy. Samalla kun muistin, miksi pitkävartiset sukat on ihanat, muistin myös, miksi näitä en koskaan pidä julkisilla paikoilla. Kun on omasta takaa tuota pohjetta ihmisellä, niin ei vaan voi käyttää tällaisia sukkia näyttämättä ihan pökkelöjalalta. Vaan onni on, että särkeviin jalkoihin nämä sukat kuitenkin toimivat. Ja onneksi omasta näkövinkkelistä katsomalla näkyy vain pienet jalkaterät ja niitähän kestää katsella, vaikka pohje onkin paksukainen. Ja paksukaisuudesta huolimatta, toimivat nämä myös mökkeillessä Lapin pakkasissa. Alin kuva viime joululta, kun mökin sisällä oli lämpötila lähes pakkasen puolella lattian rajassa. 

11/22/2015



Meille satoi lumi. Tyttö pääsi ihmettelemään valkoista maisemaa. Mies oli lomalla ja rakensi lumiukon. Lumen kanssa samaan aikaan tuntuu kuin olisi saatu valoakin ihan uskomaton määrä lisää. Olispa vaan mukavaa, jos nämä lumet maassa pysyisi ihan pitkäänkin. 

11/18/2015








Näiden legginssien ompelun aloitin jo viime kuussa. Papun vinoraitaleggarit ovat pyörineet mielessä jo jonkin aikaa. Syksyn uusien vaatteiden ilmestyessä tilasin tytölle punavalkoiset raitapöksyt ja selvisi, että alkuperäisetkin on ommeltu vaakaraitaisesta kankaasta vinoon langansuuntaan. Päätin, että kokeilen joskos saisin itse aikaseksi vastaavat. Raitakangas on Jyväskylän kangaskaupasta. Kangasta ostin muistaakseni 80 cm ja se riitti näihin omiini ja paloista kokoamalla tytöllekin sain samanlaiset. Kaavat siis asetellaan kuvassa näkyvällä tavalla vastakkain 90 astetta vinoon raidan suuntaan. Näin asetellen kangasta kuluu mahdollisimman vähän. Samaan lopputulokseen pääsee toki jos laittaa kummankin lahkeen samaan reunaan kangasta, mutta kangasta se vaatii paljon enemmän. Ja sitten vaan ommellaan ensin sivusaumat legginsseistä ja sen jälkeen kasataan, kuten tavalliset legginssit. Legginssikaava on itse aikoinaan piirretty Mallikelpoisen ohjeen mukaan. Joka kerta saan vaan aluksi aikaan liian suuret, näitäkin on kavenettu sopiviksi ompelemisen jälkeen. 

11/17/2015










Ensimmäiset ompelukset messuostoista valmiina. Tällä kertaa olin niinkin malttavainen, että esipesin kankaat ennen ompelua. Kannatti, yhdestä kankaasta levisivät värit. Korvaus värjääntyneestä kankaasta on tulossa minulle, lisää siitä myöhemmin. 

Mutta näistä. Mekko on tehty omalla kaavalla tai käytännössä vain hihaan oli kaava ja miehustan mittailin edellisestä tämän mallisesta mekosta, jonka ompelin kirpputorilta löytyneestä Papun paidasta. Nyt mekko alkoi jo käydä pieneksi, joten oli jo uuden aika. Miehelle olin jo aikaa sitten luvannut, että laitan vaatteisiin merkit taakse, jotta tietää helpommin kuinka päin vaatteet kuuluu pukea. Nyt vihdoin muistin! Karnaluksista ostetut nauhat pääsevät hyvään käyttöön merkkeinä. Mekon kankaina Paapiin Siiri keinuu ja Pebbles. Hihansuissa pitkät resorit. ettei jää ihan heti pieneksi. Edellistä mekkoa on käytetty kaksikuisesta tähän päivään, nyt alkaa helma nousta jo korviin.

Housut ompelin jälleen Muita ihania -blogin kaavaa käyttäen, ensimmäiset samalla kaavalla ommellut lettihousut olivat niin ihanat ja mukavat pukea. Nämä ovat Viljamin puodin Sankarikettu -trikoota, ihanan pehmoista ja joustavaa. Melkein menisi joustocollegesta. Lahkeissa myös näissä pitkät resorit. Vaan sen verran ajatuksissani näitä tein, etten muistanut kaavaa suurentaa riittämiin. Just nyt ovat kyllä sopivan kokoiset, mutta eipä jäänyt lahkeisiin leveyden puolesta kasvunvaraa. Tykkään kyllä kapeista lahkeista, että sen puoleen on ihanat just nyt. 

Vinoraitaiset joustofroteehousut on ommeltu jo ennen tytön syntymää, mutta jääneet pitämättä kun resorit olivat hassunväriset vihreät. Nyt on kömmähdys korjattu ja yhdet käyttökelpoiset pöksyt lisää.  

Vaan otappa kuvia vaatteista, kun tyttö on todenteolla oppinut konttaamaan ja tulee vinhaa vauhtia paikalle, jos jotain erehdyn lattiatasoon levittämään. Vaan loppuihan se "enpääsemihinkään" -kitinä ja tilalle tuli tyytyväinen tyttö. 


11/16/2015












Jälleen oli Tampereen käsityömessuille päästävä, kuten viime vuonnakin. Silloin kuljin mahan ja raskausajan diabeteksen vaivaamana, tällä kertaa tyttö kantoliinassa reppuselässä. Viime kerrasta oppineena olin kirjoittanut listan tärkeimmistä kojuista ja kyllä kannatti! Ilman listaa osa olisi varmaan unohtunut ja olisimme joutuneet kiertelemään ja etsimään paikkoja paljon enemmän. Viime kerrasta viisastuneena ostin myös puolen metrin paloja kankaita metrin sijaan, kun lapselle pienestäkin palasta saa paljon tehtyä. 

Lähdin etsimään kankaita ja niitä löytyikin iso pino. Viljamin puodilta, Verson puodilta, Käpyseltä ja Paapiilta tarttui mukaan ommeltavaa. Tuon ristipistokeksin olin jo etukäteen ajatellut ostaa. Lankaa tarvitsin tytön villasukkiin ja kiva löytyi.  Ihanien löytöjen lisäksi messuilla oli mukava törmätä samanhenkisiin ihmisiin, etenkin bloggaajien järjestämässä tapaamisessa. Vauva herätti paljon huomiota, mutta ilman rattaita liikkuvina ei saatu negatiivisia kommentteja, kuten moni muu on kertonut saaneensa. 

Ristipistokeksiin oli tartuttava heti vapaan hetken koittaessa. Olin ajatellut pistellä siihen jonkin graafisen kuvion, mutta BrooÅsan käyntikortissa ollut lintu innosti kokeilemaan yksivärisenä samaa. Lankakeristä ei löytynyt riittävän ohutta lankaa, joten otin mustasta 7veljeksestä yhden säikeen ja tein tämän sillä. Muutamaan kertaa purin, mutta lopulta tästä tuli kiva. Näitä olisi ihana tehdä lahjaksikin, pohja kun ei ole kallis (6e) ja tekeminen on nopeaa. Äitinsä tyttö, päiväunilta herättyään viihtyi lattialla lankoja näpräten. 

Kaiken kaikkiaan mukava messupäivä! Kiitos seurasta Jenni ja vauva! (Messukuvat myös Jenniltä.) Nyt vain ompeluksia suunnittelemaan! 

11/12/2015










Kannatti tehdä smoothie aamupalaksi, kun sen voimalla teki mieli lähteä ulos kävelemään. Suunnattiin järvenrantapolulle. Jälleen tuli tunne, että täällä me ollaan kotonamme. Järvelle matkaa alle puoli kilometriä, metsä, tuuli, hiljaisuus ja rauha. Kameran akku loppui ennen aikojaan. Keskityttiin sitten hengittämään metsäilmaa. Tyttö nukahti liinaan, pää painautui äitin selkää vasten ja äiti nautti. Jospa taas muistaisin käydä vähän useammin nauttimassa näistä mahdollisuuksista. 





Verhon tilalle paperipallovalot. Näiden tarinasta sen verran, että piti tulla iso lampunvarjostin, vaan kun puolet narusta oli pyöritelty jätti-ilmapallon ympärille, avattiin ikkuna ja talvipakkanen poksautti mun pallon rikki, lähimpänä ikkunaa kun oli. Kaverit saivat varjostimensa, minä näitä pikkupalloja kymmenittäin. Vaan iloa nämäkin ovat tuottaneet jo parin vuoden ajan. 

11/11/2015










Isänpäivätunnelmia. Hyvä aamupala ja koko perhe koossa. Lahjaksi painettiin koheltajan jalat ja kädet tyynyliinaan, ei siitä täydellistä tullut, mutta ihana muisto kuitenkin tytölle ja iskälle. Kakkuasiassa yritin kunnostautua ja tehdä vähän erikoisemman tarjottavan. Tekemisessä oli vähän mutkia matkassa, kun ostin keittämätöntä kondensoitua maitoa, vaikka oikein yritin ostaa keitettyä, tomusokeri oli lopussa ja muutama muukin mutka matkassa. Kakku saatiin kuitenkin pöytään ja kyllä me siitä palat syötiin. Ehkä ens isänpäivänä tyydyn ihan vaan siihen hyvään aamupalaan ja vaikka mutakakkuun.