Pohjanmaa -laukku lahjaksi

Pitkällinen projekti on vihdoin tullut päätökseen. Kesällä aloin virkata Virkkuri -kirjan ohjeen mukaan Pohjanmaa -kuvioista osaa laukkuun. Kovin isoa palaa en jaksanut virkata ja suunnitelmissa olikin jatkaa laukkua nahalla ja puuvillakankaalla. Virkkuun edetessä keksin, että teen laukun lahjaksi miehen siskolle, joka täytti joulun aikaan pyöreitä. Laukun nahkahihnat tilasimme ompeluporukalla Rustoopuorista. Aluksi suunnittelin tekeväni laukun pohjan hihnojen värisestä nahasta, mutta sitä ei löytynyt, joten päädyin mustaan verhoilunahkaan. Lopputulos on tosi kiva näinkin, ekä jopa kivempi kuin alkuperäisellä suunnitelmalla! Laukun taustapuoli ja vuori ovat paksua puuvillakangasta. 

Tykkään laukusta itsekin tosi paljon, mutta tiesin lahjan saajan olevan onnellinen tästä, joten raaskin antaa vaivalla väkerretyn työn lahjaksi. Ehkä täytyy kuitenkin lähteä lankakauppaan ja virkata itsellekin joku samantyylinen, sen verran kiva tästä tuli. Aiemmin virkattu kesälaukku on liian pieni tämänhetkiseen tarpeeseen. Toiset kassinkahvatkin on vielä valmiina odottamassa.. 

Taskumekko tytölle

Vihdoin jotain ommeltuna sitten vauvan syntymän! Viime päivinä on olo on tuntunut väsyneeltä, ei niinkään johtuen unen puutteesta, vaan siitä etten ole ehtinyt tehdä mitään omia juttujani. Eilen illalla isomman lapsen nukkuessa päätin, että kaivan koneet kaapin uumenista ja ompelen aiemmin leikkaamaani mekkoa edes sen aikaa kun vauva nukkuu liinassa. Piirsin kaavat tähän taskumekkoon jo ennen vauvan syntymää, kappaleet leikkasin vauvan ollessa pariviikkoinen ja nyt sain vihdoin ommeltua ja jopa valmiiksi asti! Ja mikä ilo ompelijaa odotti, kun aamulla tyttö sai sovittaa mekkoa eikä olisi halunnut luovuttaa sitä enää päältään viimeisteltäväksi. Mekko oli kerralla sopiva ja tyttöä taisi ilahduttaa eniten taskut, joihin kädet voi upottaa ja piilottaa aarteita niin kun nyt vaikka tutin, jota ei saisi syödä muulloin kuin nukkumaan mennessä...

Mekko on Myllymuksuilta tilattua merinovillainterlockia, jonka ostin oma neuletakki mielessä, mutta väri sopi kuitenkin paremmin lapselle, joten päädyin ompelemaan tämän. Taskunsuut ja olkasaumat tuin joustavalla tukikankaalla, näin ompelu onnistui hyvin, vaikka kangas onkin kuin purkkaa; venyy ja vanuu joka suuntaan. Niin pehmeä ja lämpöinen mekko, tähän on hyvä tytön kääriytyä pakkaspäivinä. Tällä kaavalla ompelen varmasti lisääkin! 

Piparipuuhissa

Pitkään aikaan en ole ehtinyt tälle blogiin asti kuvia laittamaan, vauva pitää huolen tämän äidin kiireisenä. Lyhyet päiväunet, kitinäillat ja lyhyiksi jääneet yöunet on verottaneet voimia niin, että hiljaisina hetkinä on tehnyt mieli hoitaa vaan pakolliset asiat ja kaikista eniten nukkua. Pari päivää sitten kaivettiin kuitenkin pakkasesta kaupan piparitaikinaa ja tylsä iltapäivä oli pelastettu. Vauva nukkui (kerrankin..) vähän pidempään, niin että ehdittiin isomman kanssa rauhassa kaulia taikinaa, levittää jauhoja ja iloita kahdestaan olemisesta. Taisi taapero nauttia, ainakin taikina maittoi, jauhot lensi ympäri keittiötä ja aidon hymyn lisäksi äitin kamera sai aikaan poseerausirvistyksen. Ihana tyttöni! 

Ristiäistunnelmia ja vähän kastemekosta

Juhlien jälkeisissä fiiliksissä täällä! Sunnuntaina vietettiin ristiäisiä tässä kodissa ja vauva sai nimen. Nämä olivat ensimmäiset juhlat täällä meidän omassa kodissa ja mukavat olivatkin. Valmisteluissa meinasi välillä epätoivo iskeä, kun eräskin kakku epäonnistui totaalisesti. Imetyshormoneilla ja väsymyksellä lienee osansa, kun pienikin epäonnistuminen tuntui suuremmalta kuin osata odottaisi. Kyyneleet olivat herkässä, kun taapero tuli lohduttamaan ja silittämään äidin poskea kakkuoperaation jälkimainingeissa. Ihana tyttö meillä! Vauva liinassa ja ystävällisten käsien auttaessa saatiin juhlat kuitenkin aikaiseksi kaikesta huolimatta. Onnellinen olo jäi lopulta juhlien laittajallekin. 

Kastemekon ompelin jo ennen esikoisen syntymää miehen suvun perinnemekon mallin pohjalta. Mekon yläosa oli jo ensimmäiselle lapselle mielestäni liian suuri ja tämän vauvan ollessa vielä pienempi ristiäisten aikaan päätin pienentää mekkoa paremman istuvuuden toivossa. Tämä onnistuikin hyvin ja mekko näytti kivalta vauvan päällä. Tykkään mekon herkästä ulkonäöstä ja ihanan ohuesta pellavakankaasta, joka tosin rypistyy käytössä nopeasti. Kuvasinkin vauvaa uudestaan päivänvalossa ja silitetyssä mekossa. Taidan ripustaa mekon vielä hetkeksi seinälle tulevia arkipäiviä ilahduttamaan. 

Aamun rauha

Aamun rauhallinen kynttilähetki. Vauva nukkuu, taapero tekee palapelejä ja leikkii rauhassa itsekseen. Tiskit laitettuina, eteinen imuroituna. Maassa valkoinen lumipeite. Eilen muistin ostaa pitkiä kynttilöitä. Jospa istun sohvalle nauttimaan tästä hiljaisuudesta ja vahtimaan, että lapsi antaa kynttilöiden olla rauhassa. 

(Syksy)Talvivauvan nukkumavaunut

Muistan, kun teiniaikoina jo harkitsin ostavani kirpputorilla myynnissä olleet retrovaunut. Onneksi äitini silloin tajusi sanoa, että missä aiot säilyttää, muuten ne varmaan olisivat muuttaneet huoneeni nurkkaan jo silloin. Loppukesästä olin kyläilemässä kummityttöni ja ystäväni luona lapsuudenkodin maisemissa ja ihastelin ääneen heidän portailla olleita vaunuja. Kuulemma olivat kaatikselle lähdössä, joten ilomielin lupasin ottaa nämä meille! Vaunut olivat hyvässä kunnossa, mutta toki näissä aina on vähän jotain laittamista. 

Verhot olivat jo kärsineen näköiset, osin repeytyneet irti kuomusta ja muutamia reikiäkin niissä oli. Ratkoin verhot irti ja pesin ne, mutta lopulta en kuitenkaan ommellut enää takaisin paikoilleen, vaan päätin, että laitan myöhemmin uudet verhot jos niitä kaipaan. Kopan sisäkangas oli paikoin revennyt. Aluksi ajattelin, että parsin kankaan kasaan, mutta myöhemmin päädyin irrottamaan alkuperäisen kankaat ja ompelin tilalle (käsin!) uuden. Kannatti irrottaa alkuperäiset kankaat, niiden alla oli aikamoinen määrä pölyä. Ei tällaisia vanhoja vaunuja oikein saa pestyä, kun kankaat ovat kiinni pohjavanerissa, niin monen vuosikymmenen pölyt kertyneinä. Rattaiden hajukin raikastui huomattavasti, kun vanhat pölyt sai pois. 

Uudeksi kankaaksi valikoitui Marimekon muijaa, googlailin että tätä on valmistettu joskus myös sammaleenvihreänä, sitä jos joskus käsiini saan, taidan päätyä uudestaan ompelupuuhiin. Ensin ompelin kankaaseen kiinni levyvaunua ja tikkasin yläreunaan taitteen ompelukoneella. Tämän jälkeen aloin ommella kangasta käsin kopan samettikankaaseen. Aikamoista puuhaa! Sormet oli aika hellänä tämän jälkeen, mutta valmiiksi tuli saman päivän aikana, kun ei lopettaakaan raaskinut! 

Alkuperäisistä renkaista osa oli vähän lenkkaavia, mutta onnekseni sain Facebookin roskalava -ryhmästä toiset retrovaunut ilmaisiksi ja niiden renkaat sopivat näihin täydellisesti! Nyt vaunut on kaikin puolin toimivat ja käyttökelpoiset. Vielä taidan ommella koppaan jonkinlainen peitteen, ettei lumi sada suoraan sisään, kun näitä ulkonakin joskus käytetään. Myös kuomun sisäkankaan uusimista mietin, mutta taidan jättää sen vielä näin ja uusia myöhemmin jos siltä tuntuu. 

Hyvin kulkee vaunut lumessakin ja mikä ihana jousitus näissä vanhoissa kärryissä onkaan! Niin mukava työnnellä tämmösiä vaunuja. Tarpeen ovat todella olleet, nämä kun ovat sen verran korkeat, ettei taapero yltä vauvan unia kovin häiritsemään. 

Elämisen opettelua kahden lapsen kanssa

Elämä kahden lapsen kanssa hakee uomiaan. Vauva nukkuu lyhyissä pätkissä, syö usein ja kaipaa syliä. Isompi puolestaan kaipaa huomiota äidiltä ja kokeilee rajojaan. Arkea helpottamaan on yritetty keksiä taaperolle mukavaa tekemistä etenkin imetyshetkien ajaksi. Meidän alueen Facebook -ryhmästä bongasin Brion junaradan myynnissä ja samana iltana jo kävimme ostamassa sen. Iskä rakentaa innoissaan ratoja ja tyttö rikkoo minkä ehtii. Tykkää myös laittaa junaa laskemaan mäkeä. Ei ollut hukkaostos tämä! Radalle ompelin tänään pikaisesti säilytyspussin, kun erinäiset lelukorit alkavat olla täynnä ja lelukaaos pysyy paremmin kurissa, kun isommille lelusarjoille on omat korinsa. Löytyvätkin helpommin, kun haluaa ottaa käyttöön. Myös maatuskalelu on ollut taas kovassa käytössä, innoissaan järjestelee maatuskoita riviin ja sisäkkäin. Toisinaan on äiti ehtinyt kahvikupin ääreenkiin istua ja nauttia vieraiden tuomia herkkuja. Kyllä tämä arki tästä, pikku hiljaa. 

Vauva!

Hän saapui maailmaamme, täydellisenä pienenä tyttönä. Valloitti meidät ja isosiskonsa. Untuvaiset posket, niin viisas vauvankatse. Ihana tuhina. Vauva-arki alkakoon. <3 

Pipo, villasukat, housut ja kaukalopussi itsetehty. Jumppis Mini Rodinin, kirpparilöytö parin viikon takaa. 

Muovailuvahahommia

Alkuviikon päiväkotipäivien jälkeen päätin, että tänään tehdään jotain kivaa lapsen kanssa kotona. Törmäsin aiemmin itsetehdyn muovailuvahan ohjeeseen ja eilisellä kauppareissulla nappasin kärryyn punaista ja keltaista elintarvikeväriä, kaikki muu tarvittava löytyi jo kotoa. Aamulla sitten keiteltiin taikina valmiiksi ja istuttiin pöytään muovailemaan. Ihan innostuin itsekin pyörittelemään palloja ja matoja tytön riemuksi. Päiväkotiharjoitteluissa olen toki muovaillut, mutta ihana oli keskittyä rauhassa oman lapsen kanssa touhuamaan, etenkin kun toinen oli niin mielissään ja keskittyi ihan täysillä askareisiinsa. Muovailuvaha oli helppo tehdä ja siitä tuli ihan kaupan tuotteita vastaavaa, taatusti teen myöhemminkin uutta jos ja kun tarvitsee. Laitoin säilytykseen ilmatiiviiseen astiaan jääkaappiin, jospa edes hetken pysyisi kuivumatta.