2/20/2016

Ompelumerkeistä








Greipistä energiaa mahatautien jälkeen. Ollaan jälleen sairastettu. Päiväkotiarkea arkisimmillaan. Kotona lepoa, pyykkäystä, tiskiä, siivousta.. Ei mitään erityisempää olla jaksettu tehdä. Pitäkää peukkuja, että sairastelut olisivat meidän kohdalta edes hetkeksi ohi. 
Ompelumerkeistä olin haaveillut jo kauan. Muutaman firman sivuilla vertailin tilaussysteemejä ja vaihtoehtoja ja lopulta päädyin tilaamaan omani Ikastetiketiltä. Helppoa ja nopeaa. Perille tulivat muutamassa päivässä ja olivat juuri sellaisia kuin halusinkin. Ensimmäiset ompelin kantoliinan keskimerkeiksi ja johan näyttää ihan oikeelta tekeleeltä! Aika iso vaikutus pienellä jutulla! 


2/14/2016



Ihanaa olla kotona valoisaan aikaan! Ensimmäinen päiväkotiviikko on meillä kummallakin nyt takana. Tytöllä on mennyt hyvin hoidossa ja äidillä harjoittelussa. Vaan päivät menee niin vauhdilla, ettei paljon ehdi tänne koneen ääreen istahtaa. Aamulla lähdetään aikaisin ja pimeän tultua ollaan vasta kotona. Muutama hassu tunti illassa aikaa. Ne hetket ollaan tiiviisti yhdessä, istutaan lattialla leikkien ja sylitellen. Öistä sen huomaa, että iso muutos on pienen elämässä tapahtunut. Herää useammin ehkä kuin koskaan ennen ja nukahtaa viereen helpommin kuin aikaisemmin. Illalla uni tulee onneksi helposti ja aamulla herää ihanan reippaana. Yhtenä aamuna kävin huhuilemassa kerran, että olis herätyksen aika. Tyttö oikeen säpsähti hereille ja hyppäsi samantien pystyyn. Äitiinsä tullut lapsi ainakin tässä asiassa. Vaan jospa nämä yöt tästä niin olis äitikin vähän helpommin hereillä aamulla. 

2/06/2016

Kantoliina testissä



En osannut valita kuvista muutamaa, joten seuraa ihan liian pitkä kuvasarja tsi-liinasta. Käytiin tänään lähes tunnin mittaisella metsälenkillä kokeilemassa, miltä tämä käsinkutomani tuntuu harteilla. Aluksi oli hiukan haasteita taas pitkästä aikaa saada lapsi toppavaatteissa edes kohtalaiseen sidontaan oman toppatakin päälle, joten päädyin vaihtamaan itselleni ohuemman takin ja lapselle toppahaalareista ohuemman. Näin saatiin paketti edes jotenkin kasaan. Hiki valui niskassa, kun astuttiin ovesta ulos, mutta ihanan kirpakka pakkanen ja auringonpaiste piristivät heti.  



Jonkin aikaa tyttö pysyi hereillä, mutta pysähtyessäni ottamaan kuvia, oli jo nukahtanut liinan kätköihin. Ihana unituhina vaan kuului selästä. Tähän mennessä jokaisella liinalenkillä uni on tullut! Tuntuma käsinkudotussa liinassa on näin pikaisesti koettuna hyvä, ei painanut hartioita, vaikka sidonta oli mitä oli ja kyydissä kuitenkin arviolta kasikiloinen kannettava. Sattumalta meillä on aika samanväriset vaatteet kuin liina! 


Kudoin liinakangasta yhteensä noin 5 metriä. Puilta ottamisen, viistotuksen, päärmäämisen ja pesun jälkeen liinan pituus on 4,15 cm. Käytössä venyy varmasti jonkin verran lisää pituutta. Tosi hyvänmittainen meidän käyttöön, riittää kaikkiin käyttämiini perussidontoihin. 


Liinan reunaa mutustellen <3 väsy iski uudemman kerran kun sisällä kokeiltiin liinaa vielä toistamiseen tälle päivälle. 


Liina letitettynä tai ehkä kertovampaa olisi sanoa että virkattuna ketjusilmukoille. Kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa liinan näin ja sehän menikin mukavan pieneen tilaan. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin tuo värinvaihtelu. 




Sidontana käytän yleensä perusreppua vahvistuksilla, eli olkaimet sidottuina edestä lukkoon, niin etteivät tipahda. Kapeaharteisena reppuolkaimet tipahtavat muuten tosi helposti pois olalta ja olkia alkaa herkästi jännittää, jos liina valuu huonoon asentoon. Tämä käsinkudottu liina on leveydeltään n 73 cm, mikä on paljon enemmän kuin mikään aiempi meillä ollut. Sen huomaa hyvin suuremmasta solmusta kuin aiemmin on tottunut. Myös peppupussi on helpompi saada hyväksi leveämmällä liinalla ainakin oman kokemukseni mukaan. 



Likaiset hiukset, kotihuppari päällä ja kaikkea. Vaan se ilo liinasta. <3 Parasta koko liinailussa on se, kun huomaan tuon lapsen innostuvan liinan nähdessään, nauttivan lähellä olosta ja nukahtavan tyytyväisenä. 


Semmoinen siitä liinasta lopulta tuli! Ihastun kuvioon ja väriin kokoajan enemmän ja enemmän. Ja tätä tehdessä innostuin tosi paljon kutomisesta! Nyt suunnitelmissa matto huovutetusta villakuteesta, jota aikanaan ostin 3 kiloa. Virkkasin siitä jo kertaalleen maton, mutta ei se vaan pysy lattialla suorana ja on tosi liukaskin. Jospa kutomalla saisin tehtyä siitä paremman. Suosittelen kokeilemaan kudontaa! 

2/05/2016

Kangaspuiden kolinaa


Reilu kuukausi sitten ystäväni alkoi selvittää, olisiko kotipaikallamme mahdollista kutoa kantoliinaa. Kansalaisopiston kautta löytyikin kätevä tapa kutoa, ei tarvinnut osallistua kurssille, sai opastusta ja pääsi kutomaan valmiille loimelle, mutta kuitenkin niin että loimen väriin ja tyyliin oli mahdollisuus itse vaikuttaa. Pohdimme moneen otteeseen, minkälaista väritystä haluamme ja lopulta päädyimme neutraaliin mustaharmaavalkoiseen, sillä halusimme kutoa eri värisellä kuteella ja meidän jälkeen samaan loimeen on tulossa myös muita kantoliinan kutojia. Halusin mahdollisimman tyylikkään liinan, joka ei huutaisi suoraan olevansa kantoliina. Harmaa kude olikin nappivalinta tätä ajatellen. Loimessa oli lopulta aika vähän harmaata, joten senkin takia valitsin sen väriksi. Toisaalta väri toimii myös hyvin kevään kurakelejä ajatellen. Aion nimittäin kantaa lapsen päiväkotiin liinalla niinä päivinä, kun emme ehdi ilmaisaikaan rattailla kotiin. 


Sidontana loimessamme oli murtotoimikas johon kantoliinaan sopivia kuviovaihtoehtoja oli kaksi, suoralla poljennalla toteutuva sulka ja tämä ns. timanttikuvio, jota itse lähdin kutomaan. Sulkakuvio on helpompaa ja nopeampaa kutoa, mutta olin päättänyt että jos joskus liinan kudon, teen sen timantilla. Ostoliinatkin meillä on olleet timanttityylisiä kuvioiltaan ja olen tykännyt niistä. Yllä olevassa kuvassa näkyy pingotin, sen tarkoituksena on pitää työ tasalevyisenä niin ettei reunaa ala kutoessa kiristää liikaa. Aluksi pingottimen siirtäminen tuntui olevan haastavinta koko kutomisessa. Olen aiemmin kutonut monen monta vuotta sitten yhden villahuivin, joten ihan aloittelija vielä olen tässä käsityön lajissa, mutta ihmeen nopeasti ja kaikenlisäksi siististi sain tämän työn tehtyä. 


Tässä näkyy loimen väritys, toinen reuna kokonaan musta ja toinen valkoinen. Näin on helppo liinaa sitoessa erottaa, kumpaa reunaa pitää kiristellä. Kiva myös siltä kannalta, että välillä voi käyttää vaaleaa reunaa ylhäällä, välillä tummaa. Ei kyllästy kenties niin nopeasti. 


Kuteena minulla oli Bockensin 8/2 puuvillaa, väriltään siniharmaa. Lanka piti puolata pienille kerille, jotka mahtuvat sukkulaan. Puolaaminen oli aika haastavaa, etenkin saada aikaan sellaisia keriä, jotka kestävät kokonaisia loppuun saakka. Usein kävikin näin, että kerä purkaantui toisesta reunasta ja hidasti kutomista. Silloin lopetin kerän käyttämisen ja selvittelin näitä kotona muutamana iltana. Hitain osuus kaikesta tekemisestä. Tätä en kuitenkaan laskenut kokonaistyöaikaan, kun tein nämä kotona esimerkiksi lapsen leikkiessä itsekseen lattialla. 


Tässä samat kerät uudelleen kerittyinä. Yhden näistä selvittämiseen ja kerimiseen meni yli tunti aikaa! 





Tässä on poljentakaavio, jonka mukaan painelin jaloilla polkusia. En tosin tiedä teinkö lopulta ihan näin, mutta lopputulos on kuitenkin timanttikuviota. Tarkkana sai olla polkiessa, ettei tullut virheitä. Ja toki niitä tulikin, mutta kaikki jaksoin purkaa pois, niin että valmis kangas on siisti. 



Kokonaisuudessaan kudoin vähän vajaa viisimetrisen kankaan. Ensimmäistä metriä kudoin noin 5 tuntia ja viimeisessä 5 tunnissa sain aikaan lähes 2,5 metriä. Huimasti siis nopeutui kudontatahti. Kutomisaikataulua sotki koko viikon kestänyt sairastelu, suunnitelmana oli kutoa aamuisin tytön ollessa totuttelemassa päiväkotiin. Lopulta kudoin kuitenkin iltaisin tunnin kerrallaan lukuunottamatta toisiksi viimeistä kudontapäivää, jolloin ehdin kutoa tuon viimeiset viisi tuntia. Viimeiset tunnit teinkin hurjaa tahtia, takana mattoa kutova mummo kyseli jo minulta, olenko ennen kutonut kun tahti on niin hyvä. Tuumasin etten oikeastaan, minkä jälkeen ihmetys oli entistä suurempi. Aikaa kantoliinan kutomiseen kului lopulta vain noin 12 tuntia, mikä tuntuu itsestäni ainakin vähältä. Projektina ihana, niin täyttä keskittymistä vaativaa, että unohtaa kaiken muun. Ja jos huomaa ajattelevansa muuta, on jo kerennyt tehdä virheitä. Aika hyvin pysyi siis ajatukset kudonta-aikana laskien 123412432143... näin pysyi kärryillä mitä polkusta seuraavaksi tulee painaa.

Ihanaa se on valmis! Ja ihanaa että päätin kokeilla tätä(kin)! Jospa huomenna ehdittäisiin jo kokeilemaan kantoliinaa ja ottamaan kuviakin. 

2/04/2016

Päiväunet!





Pitkästä aikaa koitti se päivä, jolloin lapsi nukkui pitkät päiväunet. Ollaan jo totuttu puolen tunnin aamupäiväuniin, niin kylläpä tuntui kaksi ja puoli tuntia (!!!!) pitkältä ajalta. Ensin vähän aikaa tein kotihommia, kun ajattelin että kohta se herää kuitenkin ja nyt saan rauhassa tyhjentää tiskikoneen niin ettei kukaan levittele haarukoita ja veitsiä ympäri keittiön lattiaa. Sitten istahdin netin äärelle. Ja katsoin kelloa. Keitin kahvit ja söin rauhassa laskiaispullaa, hain oikeen lehdenkin siihen pöydän ääreen. En muista millon viimeksi olisin kahvilla ehtinyt lehteä lukea. Lopulta kaivoin kesken jääneen #muitaihaniatalvisukan neulomuspussista ja ehdin neuloakin. Ja tehdä ruuan ja syödä senkin vielä. Ja lähettää viestin miehelle töihin, että hei, se nukkuu, ihan oikeesti nukkuu ja kunnolla. Pitkät päiväunet, tervetuloa! 

2/03/2016

Juustoperunarieskat






Perunamuussin jämistä tekaisin ihanaa juustoperunarieskaa. En muista milloin ja kuka tätä lapsuudenkodissani ensimmäistä kertaa teki, mutta sen jälkeen näitä makoisia rieskoja siellä on leivottu usein. Alkuperäistä ohjetta ei itselläni ollut tallessa, mutta ihan tavallisen perunarieskan ohjeella nämä leivoin. Lisäsin taikinaan n. 0,5 dl vettä, jolla notkistin perunamuussia. Taikina saa olla aika pehmeää, niin rieskoistakin tulee samanmoisia. Lisäksi raastoin mututuntumalla juustoa sekaan, ehkä desin verran tai vähän alle. Jauhotetuin käsin painellen taikina rieskasiksi. Pistellään, ettei nouse kohokuorisiksi. Ja syödään tuoreina voin kera. Itse säilytän jääkaapissa nämä ja aamulla lämmitän mikrossa niin tulee ihan tuoreen leivän maku ja tuoksu. Nam! Tyttökin sai maistaa vähän ja tykkäsi kovin. 

2/02/2016











Eilen oltiin vielä kotona, vaikka hoidon olisi pitänyt jo alkaa. Viikonloppuna tyttö sairastui ja vielä eilenkin oli vähän puolikuntoinen. Ihan reipas ja tyytyväinen kuitenkin. Nautittiin, kun oltiin valoisaan aikaan kotona. Aurinko paistaa nyt jo koko päivän sisälle ja lämmittääkin niin mukavasti. Ihana valo! Käytiin ulkona kävelyllä, tyttö nukahti heti kärryihin. Tuli ihan retkifiilis, pitäisikin mennä käymään lähijärven saaressa nuotiolla eväsretkellä.