2/06/2016

Kantoliina testissä



En osannut valita kuvista muutamaa, joten seuraa ihan liian pitkä kuvasarja tsi-liinasta. Käytiin tänään lähes tunnin mittaisella metsälenkillä kokeilemassa, miltä tämä käsinkutomani tuntuu harteilla. Aluksi oli hiukan haasteita taas pitkästä aikaa saada lapsi toppavaatteissa edes kohtalaiseen sidontaan oman toppatakin päälle, joten päädyin vaihtamaan itselleni ohuemman takin ja lapselle toppahaalareista ohuemman. Näin saatiin paketti edes jotenkin kasaan. Hiki valui niskassa, kun astuttiin ovesta ulos, mutta ihanan kirpakka pakkanen ja auringonpaiste piristivät heti.  



Jonkin aikaa tyttö pysyi hereillä, mutta pysähtyessäni ottamaan kuvia, oli jo nukahtanut liinan kätköihin. Ihana unituhina vaan kuului selästä. Tähän mennessä jokaisella liinalenkillä uni on tullut! Tuntuma käsinkudotussa liinassa on näin pikaisesti koettuna hyvä, ei painanut hartioita, vaikka sidonta oli mitä oli ja kyydissä kuitenkin arviolta kasikiloinen kannettava. Sattumalta meillä on aika samanväriset vaatteet kuin liina! 


Kudoin liinakangasta yhteensä noin 5 metriä. Puilta ottamisen, viistotuksen, päärmäämisen ja pesun jälkeen liinan pituus on 4,15 cm. Käytössä venyy varmasti jonkin verran lisää pituutta. Tosi hyvänmittainen meidän käyttöön, riittää kaikkiin käyttämiini perussidontoihin. 


Liinan reunaa mutustellen <3 väsy iski uudemman kerran kun sisällä kokeiltiin liinaa vielä toistamiseen tälle päivälle. 


Liina letitettynä tai ehkä kertovampaa olisi sanoa että virkattuna ketjusilmukoille. Kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa liinan näin ja sehän menikin mukavan pieneen tilaan. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin tuo värinvaihtelu. 




Sidontana käytän yleensä perusreppua vahvistuksilla, eli olkaimet sidottuina edestä lukkoon, niin etteivät tipahda. Kapeaharteisena reppuolkaimet tipahtavat muuten tosi helposti pois olalta ja olkia alkaa herkästi jännittää, jos liina valuu huonoon asentoon. Tämä käsinkudottu liina on leveydeltään n 73 cm, mikä on paljon enemmän kuin mikään aiempi meillä ollut. Sen huomaa hyvin suuremmasta solmusta kuin aiemmin on tottunut. Myös peppupussi on helpompi saada hyväksi leveämmällä liinalla ainakin oman kokemukseni mukaan. 



Likaiset hiukset, kotihuppari päällä ja kaikkea. Vaan se ilo liinasta. <3 Parasta koko liinailussa on se, kun huomaan tuon lapsen innostuvan liinan nähdessään, nauttivan lähellä olosta ja nukahtavan tyytyväisenä. 


Semmoinen siitä liinasta lopulta tuli! Ihastun kuvioon ja väriin kokoajan enemmän ja enemmän. Ja tätä tehdessä innostuin tosi paljon kutomisesta! Nyt suunnitelmissa matto huovutetusta villakuteesta, jota aikanaan ostin 3 kiloa. Virkkasin siitä jo kertaalleen maton, mutta ei se vaan pysy lattialla suorana ja on tosi liukaskin. Jospa kutomalla saisin tehtyä siitä paremman. Suosittelen kokeilemaan kudontaa! 

5 kommenttia:

  1. Aivan tosi kaunis liina, ja varmasti ihana kun itse tehty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kaunis se on omasta mielestänikin, pitäisi päästä nyt ahkerasti käyttämään vaan. :) Ja ihmeesti vaan on ihan eri fiilis käyttää kun on itse omin käsin kutonut tään.

      Poista
  2. Tää on niin kaunis! Ja kuule, jäi vissiin jonkin verran mieleen kun näin tästä untakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, niin on munkin mielestä. Ja mikä hauska sattuma! Sun täytyy varmaan päästä tätä joskus hipeltämään ja vaikka kokeilemaankin :) Reissu sinne teille päin ei oli yhtään pahitteeksi!

      Poista
  3. Kauniin liinan oot kutonut ja tyytyväiseltähän tuo pikkuinen näytti joka kuvassa. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin, Ois kiva jos tulisit vasta vierailulle Aurinkokujallekkin,

    VastaaPoista

Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)