valossa ja varjossa

Yhtäkkiä se iski jälleen. Inspiraatio. Hupsistarallaan vaunulokerikon innoittamana keksin, että tarvitaan mekin näihin retrokärryihin sälän kerääjä roikkumaan. Toisissa rattaissa on ollut vaunukoukuissa heilumassa nahkalaukku, mutta kyllähän kummatkin rattaat omansa tarvitsee. Kaivoin kaapeista vahakankaan jämät ja päätin tehdä lokerikon niistä, että kestää vähän vettä ja roiskeita. Leikkasin niin ison kuin paloista sain (palat oli keskenjääneitä ruokalappuja..) ja tällainen vähän hassunmallinen siitä sitten tuli. Itseasiassa tää on aina toimiva, kun isompikin juomapullo pysyy kunnolla pystyssä eikä meinaakaan tippua lokerikosta. Keskelle aikalailla laitoin väliseinän. Oli muuten aika haastava ommeltava kun olin jo ommellut pohjan kiinni niin väliseinää en enää saanutkaan pohjaan ommeltua. Sivuiltakin se on kiinni tosi rumilla saumoilla, mutta onneks ne ei näy ulospäin. Yläreunaa en jaksanut alkaa kääntämään niin kanttasin ihan vaan suoralla pätkällä muija-vahakangasta. Siksakilla vielä varmuuden vuoksi ja vähän ulkonäönkin. Yläreunaan ompelin vielä vahakangaslenkeillä metallirenkaat, niin toimii vaunukoukkujenkin kanssa jos tarvista. Ajattelin että toimivinta on laittaa lokerikko roikkumaan ihan aisan työntökohtaan, mutta käytännössä se ei vaan pysy siinä, niin roikkukoon sitten vähän keikallaan alempana. Eipähän heilu kokoajan käsille. Käyttöön se jää varmasti, niin mukavaa on kun kaikki tarvittava on käden ulottuvilla.