2/05/2016

Kangaspuiden kolinaa


Reilu kuukausi sitten ystäväni alkoi selvittää, olisiko kotipaikallamme mahdollista kutoa kantoliinaa. Kansalaisopiston kautta löytyikin kätevä tapa kutoa, ei tarvinnut osallistua kurssille, sai opastusta ja pääsi kutomaan valmiille loimelle, mutta kuitenkin niin että loimen väriin ja tyyliin oli mahdollisuus itse vaikuttaa. Pohdimme moneen otteeseen, minkälaista väritystä haluamme ja lopulta päädyimme neutraaliin mustaharmaavalkoiseen, sillä halusimme kutoa eri värisellä kuteella ja meidän jälkeen samaan loimeen on tulossa myös muita kantoliinan kutojia. Halusin mahdollisimman tyylikkään liinan, joka ei huutaisi suoraan olevansa kantoliina. Harmaa kude olikin nappivalinta tätä ajatellen. Loimessa oli lopulta aika vähän harmaata, joten senkin takia valitsin sen väriksi. Toisaalta väri toimii myös hyvin kevään kurakelejä ajatellen. Aion nimittäin kantaa lapsen päiväkotiin liinalla niinä päivinä, kun emme ehdi ilmaisaikaan rattailla kotiin. 


Sidontana loimessamme oli murtotoimikas johon kantoliinaan sopivia kuviovaihtoehtoja oli kaksi, suoralla poljennalla toteutuva sulka ja tämä ns. timanttikuvio, jota itse lähdin kutomaan. Sulkakuvio on helpompaa ja nopeampaa kutoa, mutta olin päättänyt että jos joskus liinan kudon, teen sen timantilla. Ostoliinatkin meillä on olleet timanttityylisiä kuvioiltaan ja olen tykännyt niistä. Yllä olevassa kuvassa näkyy pingotin, sen tarkoituksena on pitää työ tasalevyisenä niin ettei reunaa ala kutoessa kiristää liikaa. Aluksi pingottimen siirtäminen tuntui olevan haastavinta koko kutomisessa. Olen aiemmin kutonut monen monta vuotta sitten yhden villahuivin, joten ihan aloittelija vielä olen tässä käsityön lajissa, mutta ihmeen nopeasti ja kaikenlisäksi siististi sain tämän työn tehtyä. 


Tässä näkyy loimen väritys, toinen reuna kokonaan musta ja toinen valkoinen. Näin on helppo liinaa sitoessa erottaa, kumpaa reunaa pitää kiristellä. Kiva myös siltä kannalta, että välillä voi käyttää vaaleaa reunaa ylhäällä, välillä tummaa. Ei kyllästy kenties niin nopeasti. 


Kuteena minulla oli Bockensin 8/2 puuvillaa, väriltään siniharmaa. Lanka piti puolata pienille kerille, jotka mahtuvat sukkulaan. Puolaaminen oli aika haastavaa, etenkin saada aikaan sellaisia keriä, jotka kestävät kokonaisia loppuun saakka. Usein kävikin näin, että kerä purkaantui toisesta reunasta ja hidasti kutomista. Silloin lopetin kerän käyttämisen ja selvittelin näitä kotona muutamana iltana. Hitain osuus kaikesta tekemisestä. Tätä en kuitenkaan laskenut kokonaistyöaikaan, kun tein nämä kotona esimerkiksi lapsen leikkiessä itsekseen lattialla. 


Tässä samat kerät uudelleen kerittyinä. Yhden näistä selvittämiseen ja kerimiseen meni yli tunti aikaa! 





Tässä on poljentakaavio, jonka mukaan painelin jaloilla polkusia. En tosin tiedä teinkö lopulta ihan näin, mutta lopputulos on kuitenkin timanttikuviota. Tarkkana sai olla polkiessa, ettei tullut virheitä. Ja toki niitä tulikin, mutta kaikki jaksoin purkaa pois, niin että valmis kangas on siisti. 



Kokonaisuudessaan kudoin vähän vajaa viisimetrisen kankaan. Ensimmäistä metriä kudoin noin 5 tuntia ja viimeisessä 5 tunnissa sain aikaan lähes 2,5 metriä. Huimasti siis nopeutui kudontatahti. Kutomisaikataulua sotki koko viikon kestänyt sairastelu, suunnitelmana oli kutoa aamuisin tytön ollessa totuttelemassa päiväkotiin. Lopulta kudoin kuitenkin iltaisin tunnin kerrallaan lukuunottamatta toisiksi viimeistä kudontapäivää, jolloin ehdin kutoa tuon viimeiset viisi tuntia. Viimeiset tunnit teinkin hurjaa tahtia, takana mattoa kutova mummo kyseli jo minulta, olenko ennen kutonut kun tahti on niin hyvä. Tuumasin etten oikeastaan, minkä jälkeen ihmetys oli entistä suurempi. Aikaa kantoliinan kutomiseen kului lopulta vain noin 12 tuntia, mikä tuntuu itsestäni ainakin vähältä. Projektina ihana, niin täyttä keskittymistä vaativaa, että unohtaa kaiken muun. Ja jos huomaa ajattelevansa muuta, on jo kerennyt tehdä virheitä. Aika hyvin pysyi siis ajatukset kudonta-aikana laskien 123412432143... näin pysyi kärryillä mitä polkusta seuraavaksi tulee painaa.

Ihanaa se on valmis! Ja ihanaa että päätin kokeilla tätä(kin)! Jospa huomenna ehdittäisiin jo kokeilemaan kantoliinaa ja ottamaan kuviakin. 

6 kommenttia:

  1. Toi poljent on kivan näkönen. Hyvän värinki oot valinnu. Eli kaikin puolin, todella hieno! t: Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon kyllä tyytyväinen valintoihini vaikka lopullisen värivalinnan tekikin kaveri, niin osui kyllä nappiin :D

      Poista
  2. Ou vautsi vau! Mä tein koulussa villakaulahuivin reipas vuosi sitten ja siinä sai kyllä olla tarkka kun porkkana! Mutta ehkä kantoliinassa saa pikkasen tiiviimpää tehdä kuin kaulahuivissa...? Kun sen mun liinan kanssa vaikeinta oli se luhan käyttö, ettei vahingossakaan tehnyt liian tiukkaa, vaan lähinnä vain asetti sen langan sillä siihen edellisen lähelle. Mut hei, upea ja sovituskuvia sekä käyttökokemuksia odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, muistankin sen sun ihanan huivin ja tätä liinaa suunnitellessa kävin kyllä sitäkin vilasemassa! Se tais olla ihan toimikasta? Varmasti on tiiviimpää tämä, vähän sai napauttaakin. :) Kun loimi oli tarpeeks kireellä, ei menny kovin helposti liian tiukaksi, mutta jos jäi vähänkään löysäksi, huomasin heti lyöväni liian tiheää. Onneks mulla ennemmin on käsiala kutoessa löysää kun tiukkaa, niin hyvää tiheyttä sain aikaan. :) Niin ja kiitos paljon!! Sovituskuvia on tiedossa! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Muistaakseni loimilanka on samanvahvuinen kuin kude, mutta tässä loimessa se oli vaan merseroitua puuvillaa.

      Poista

Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)