Pitkästä aikaa koitti se päivä, jolloin lapsi nukkui pitkät päiväunet. Ollaan jo totuttu puolen tunnin aamupäiväuniin, niin kylläpä tuntui kaksi ja puoli tuntia (!!!!) pitkältä ajalta. Ensin vähän aikaa tein kotihommia, kun ajattelin että kohta se herää kuitenkin ja nyt saan rauhassa tyhjentää tiskikoneen niin ettei kukaan levittele haarukoita ja veitsiä ympäri keittiön lattiaa. Sitten istahdin netin äärelle. Ja katsoin kelloa. Keitin kahvit ja söin rauhassa laskiaispullaa, hain oikeen lehdenkin siihen pöydän ääreen. En muista millon viimeksi olisin kahvilla ehtinyt lehteä lukea. Lopulta kaivoin kesken jääneen #muitaihaniatalvisukan neulomuspussista ja ehdin neuloakin. Ja tehdä ruuan ja syödä senkin vielä. Ja lähettää viestin miehelle töihin, että hei, se nukkuu, ihan oikeesti nukkuu ja kunnolla. Pitkät päiväunet, tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)