Vihdoin taulut seinällä

Tän äidin on vallannut kodinlaittamispuuska. Yhtenä päivänä tässä jo kaivoin vaatekaapeista laatikoissa olevat lukioaikaiset muistiinpanot ja raa'asti vaan heittelin paperinkeräykseen. Jotain sentään säästin, niin kun nyt ainevihkot. Vielä en halunnut alkaa tekstejä lukemaan, mutta joskus on varmasti kiva niihin palata. Joitakin sivuja revin talteen, niitä joissa ei ollut koulujuttuja tallennettuina, vaan paloja sen ajan elämästä. Olisi ihanaa saada pikku hiljaa tilaa vauvan vaatteille ja tavaroille, muualtakin kuin yläkaapeista. Kirpputoripöytä pitäisi varata, niin pääsisi turhasta roinasta eroon. Sen sijaan, että sitä olisin saanut aikaiseksi, oon kyllä käynyt kiertämässä kirpputoreja. Ystävä iski silmänsä punaisiin vauvan nahkatossuihin ja huimaan euron hintaan ne kotiutin. Tossujen ympärille en kuitenkaan alkanut tauluja asettelemaan, vaan muistin että Marimekon mainoslehtinen viime syksyltä (ehkä, ehkä jopa vanhempi) on tallessa ja siinä saattaisi olla sopiva kuosiprintti seinälle. Sopivaa sävyä syksyyn. Vähän mietin vielä, siirtäisinkö teksti-ja kenkätauluja ylöspäin, mutta kun en halua liian symmetristä asetelmaa, niin taitavat jäädä näin. Taannoin päällystetyn sohvan jalat odottavat yhä dc-fixiä jalkoihinsa, olisikohan seuraavaksi sen aika? 

Ilahduttavia asioita

Eilen ostetut neilikat. Virkkuri lukemisena. Mansikat ja turkkilainen jogurtti. Uudet Vagabondit juuri viikonloppuna puhkikulutettujen tilalle kirpputorilta 6 eurolla. Monta ilahduttavaa asiaa tässä päivässä. 

Mustavalkoisia ompeluksia

Vihdoin eilen ehdin kaivaa ompelukoneen pölyttymästä kaapin pohjalta ja jatkaa aiemmin kesken jääneen paidan loppuun sekä innostua uusista ideoista. Saumurin terä on vieläkin tylsänä, joten kovin suuret työt ei oikeen innosta. Paidan sivusaumat ja helman olin ommellut jo aiemmin, nyt tein päätien ja hihansuut valmiiksi. Kannatti kaivaa tämäkin kaapin pohjalta, on sen verran kiva! Kangas on Verson puodin Rauhaa, jota tilasin alunperin legginsseiksi, mutta mielenhairahduksen seurauksena siitä tulikin paita. Kiva onneksi näinkin. 

Rusettipantaan sain inspiksen kaverin vauvan vastaavasta pannasta ja vihdoin löytyi työ, johon viimeiset lettikankaan palat riittivät. Oma pantani oli tarkoitus olla raidallinen ulkopuolelta ja musta sisältä, mutta erehdyksissäni ompelin vuoren ja päällisen rinkulaksi. Kivempi melkeen taisi näin tulla, joten en alkanut purkamaan. 

Ainiin! Ja tuo lepakkotuoli on tällä viikolla kirpputorilta kotiutunut löytö! Ihan huippu! 

Nyt nauttimaan auringosta! 

Ulkona oleva harmaus sai meidät jäämään sisälle ja päiväunien aikaan ehdin surauttaa tähän 1,5 euroa maksaneeseen äitiyspakkauksen makuupussiin uudet päälliset. Tällä kertaa olin laiskotti ja ompelin kankaan reunaa kääntäen entisten päälle, vetoketjuja purkamatta. Ihan kelpo pussi tuli näinkin ja aikaa säästyi huimasti. Tytöllä on virtaa rattaissa välillä liikaakin niin tein vielä vöille reiät pussiin, niin ei tipu kyytiläinen laidan yli. Valjaitten avulla pussi asettuukin mukavaan kohti rattaissa, ei jää pääpuoleen liikaa tilaa johon kylmä ilma pääsisi menemään. Nyt toivotaan vaan vähän kuivempia säitä, että päästäis ulos käyttämään tätä. 

Tytölle löytyi uudet lakanat kirpputorilta. Vanhaa Marimekon Lokkia vuodelta -68. Hintaa 5 euroa. Eihän näitä vaan voinut jättää. Kuvissa väri näyttää hassulta ja eri valossa ihan erilaiselta. Luonnossa tosi ihana. 

Meidän vaunuista ja mummolareissusta

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme Bumbleride Indie 4 -rattaisiin vaununkopalla. Vaihtoehtoina pohdimme Emmaljungan Super Nitroja, jotka Bumbleridit kuitenkin voittivat keveytensä ja pienen kokonsa vuoksi. Tärkeimpiä kriteereitä meidän vaunujen hankinnassa kun olivat 42 neliöiseen kaksion pieneen eteiseen ja Corollan peräkonttiin mahtuminen. Halusin myös saada rattaat, joilla on helppo kulkea kaupungilla, joten kääntyvät etupyörät rattaista piti löytyä. Renkaat tuli saada myös lukittua, jotta sisätiloissa eestaas hyssyttäminen onnistuisi helpommin ja kaltevilla teillä ei olisi vaaraa luisua ojiin. Se, miksi lopulta pohdin pitkään vaihtoehtojen välillä, oli toiveeni saada istuinosa katse työntäjään päin, mitä näissä Bumblerideissa ei ole mahdollista tehdä. Emmaljungat eivät olisi kuitenkaan mahtuneet peräkonttiin ainakaan kovin helposti, joten istuinosakriteeri sai jäädä vähemmälle huomiolle. Vaununkoppaa käytettäessä emme ole tähän ongelmaan vielä kovin törmänneet, mummolassa meillä tosin ei ollut koppaa mukana ja hyvin sujui kulkeminen kasvot menosuuntaan, toki vauva nukkui rattaissa kokoajan kun olimme lenkkeilemässä. Mummolaan emme ottaneet vaununkoppaa mukaan, sillä se vie autossa tilaa aika paljon, ellei jaksa laittaa koppaakin kasaan, mikä myös onnistuu. 

Rattaat ilman vaununkoppaa. Jalkaosan saa käännettyä neppareiden avulla ylöspäin, jolloin ei suurta valuvaaraa. Kuomu on todella tilava ja tulee tarpeeksi eteen suojaamaan auringolta.

Kurkistusluukku on magneeteilla kiinni pysyvä, hyvä ominaisuus lapsen unia ajatellen, kun ei tarvitse aukoa esimerkiksi kovaa ääntä pitäviä tarroja. Muutenkin koin luukun hyväksi, kun istuinosaa ei saa käännettyä työntäjään päin. Kuomussa on myös pieni tasku, johon itse ainakin sujautin mummolalenkeillä kännykän. 

Tästä kuvasta näkyy jotenkin, että rattaat ovat aika matalat. Itse olen alta 160 cm pitkä, joten minulle mataluus on vain plussaa ja sekä istuinosa että vaununkoppa sopivalla korkeudella. Pidemmälle ihmiselle tämä aiheuttaisi kuitenkin turhaa kumartelua. 

Tavarakori on tilava, mutta sen suuaukko kohtalaisen ahdas, kun selkänoja on alimmillaan tai vaununkoppa käytössä. Kokonaisen ostoskassin saaminen sinne on näin mahdotonta, joten olen päätynyt laittamaan usein ostokset suoraan koriin, jolloin ne kyllä sinne mahtuvat. Pohja on vedenkestävää kangasta, joten tavarat säilyvät rapakelilläkin kuivina. 

Vaununkoppa on kohtalaisen kapea, mutta pitkä. Meillä tämä on toiminut hyvin, vauva nukkuu selvästi paremmin, kun on vähän ahdasta. Kenties olo tuntuu silloin turvallisemmalta. Vaununkopan kuomu on myös kohtalaisen pieni, markettien vaunuverhot olivat aivan valtavia näihin, mutta itsetehty toimii hyvin. Koppa on myös todella kevyt ja sen saa irroitettua rattaista näppärästi. Näissä rattaissa istuinosa ei ole irroitettava ja vaununkoppaa pidetään istuinosan päällä, ainoastaan istuinosan kuomu tarvitsee irroittaa. Istuinosan kankaat ovat irroitettavat, mutta itse olen tykästynyt pitämään vaununkoppaa rattaiden kankaiden päällä, näin kopan ja vaunukankaiden väliin jää ns. tasku, johon on kätevää laittaa omat lapaset ja pipo, kun lämpö kävellessä yllättää. Kuvassa näkyykin hiukan vaaleanvihreää lapastani. Tällainen ratkaisu istuinosan ja vaununkopan välillä on toimiva, mikäli välillä tarvitsee rattaita ja välillä vaunuja, sillä vaunujen lisäksi mukaan tarvitaan vain istuinosan kuomu, jolla rattaat saa toimimaan. 

Tässä rattaat vaununkopan kanssa. Renkaat ovat toimineet meidän tarpeisiin todella hyvin, eturenkaatkin ovat riittävän isot eivätkä esimerkiksi jää jumiin katukiveyksiä ylittäessä, vaan rullaavat todella hyvin. Mummolareissulla kuljimme hiekkateillä, jossa kaipasin hiukan enemmän jousitusta rattaisiin. Takaa sitä löytyy, mutta eturenkaissa ei ole mitään jousituksia, joten maaseudun hiekkateille en näitä rattaita ensimmäisinä suosittelisi, vaikka sielläkin näillä pääsee kyllä eteenpäin. Olemme olleet valintaamme erittäin tyytyväisiä. Rattaat vaikuttavat myös kestäviltä ja laadukkailta, toivottavasti myös ovat sitä. 

Bumblerideista ovat kirjoittaneet myös 17 neliötä ja Luumutar. Heillä tosin rattaat kolmipyöräisenä versiona, mutta muuten aivan samanlaiset. 

Mummolan pihamaalla oli vielä lunta. 

Meidän viikonloppuun kuului isona osana jääkiekko ja Oulun Kärpät. Vauva iskän sylissä katsomassa peliä. 

Mummon muratin ja muiden kukkien taimet ihanassa auringon valossa. 

Kävimme myös kirpputorilla ja käsityöliikkeissä. Tässä tämän äidin kirpparilöydöt: ihana villapaita itselle (vielä pohdin otanko pompulat pois, kun ovat helposti irroitettavat), villainen huivi ja vauvalle villapöksyt odottamaan isommaksi kasvamista. Kenties ensi talvena sopivat. Käsityöliikkeestä löysin villakudetta, josta aloin jo virkkaamaan siksak-raitaista mattoa olohuoneeseen. Siitä lisää myöhemmin. 

Mukava viikonloppu takana ja uusi viikko edessä. 

Räsymaton kohtalo ja muuta höpinää

Alkuviikosta piipahdin ystäväni kanssa Marimekkoon ja mitäpäs muuta tongimmekaan kuin palalaaria. Ilokseni ja melkein kauhuksenikin silmiini osui metrin palanen Räsymattoa. Lemppareintani kangasta, mitä meiltä löytyy jo kolmemetrisen verhon verran. Tässä pienessä kämpässä se ei kuitenkaan ole saanut kovin montaa hetkeä ikkunassa olla roikkumassa, se kun on aika hallitseva pienessä tilassa. Mutta. Pöytäliinana iski minuun täysillä, vaikka ajatuksena olikin tehdä kankaasta joko itselleni mekko vauvan ristiäisiin tai vauvalle siisti takki, kunhan kokoa on sen verran enemmän että kuosi edes erottuu. Nyt vain pohdin, raaskinko sittenkään leikata. Sanokaapa mielipiteenne, mitä tekisitte jos oisitte minun tilassani. Jospa se helpottaisi tätä päätöksen tekemistä. Siellä se kangas nyt lepäilee pöydällä, reunat ompelemattomina, odottamassa kohtaloaan. 

Tämä viikko on muuten ollut aikamoinen. Vauvan päiväunet olemattomia tai ainakin enintään vartin pätkissä nukuttuja. Kantoliina on ollut pelastus, kun uni ei vain pysy silmissä pienellä ihmisellä. Liinassa unta riittää aikalailla tasan kaksi tuntia, kunnes nälkä yllättää tai jos ei nälkä niin ainakin hiki. Tätä kirjoittaessanikin vauva tuhisee liinan uumenissa tyytyväisenä. Iltaisin, kun mies on ehtinyt armeijasta vapailleen, itku on tullut äidin silmään helpotuksesta, ei tarvitse ihan koko päivää olla yksin vastuussa suuresta aarteestaan. Tiistaina pääsin käymään yksin kaupassa, sitä vapauden tunnetta ihmettelin. Kuinka oudolta tuntuikaan kävellä yksin kauppakori käsi varrella, kun ei tarvinnut tarkkailla herääkö vauva kaukalossaan, sillä aikaa kun punnitsen tomaatteja. Kummallista, miten äitiys saakin nopeasti tuntumaan ennen niin tavalliset asiat suoranaisilta ihmeiltä. Vapauden tunnetta jatkaakseni oli ostettava istuttava vielä hampurilaista syömään, niin hienolta tuntui hengähtää hetki rauhassa. Kunnes iski jo ikävä pienokaistaan. Narsissikin tuolta vapauden reissulta tarttui mukaani, montaa euroa en köyhtynyt, mutta sitäkin enemmän iloa sain yksinäisiin päiviini. 

Tänään puolestaan kirppareille suuntasimme alkuviikon Marimekko-seuralaiseni kanssa ja teimme löytöjä. Lastenkirpputori Hippakaupasta löytyi Marimekon bodeja ja housut, toiselta kirppikseltä puolestaan itselleni juoksupaita ja kotiäitilegginssit. Myös Ruskovillan myssy ja merinovillainen karhumyssy lämmittivät mieltä ja kohta myös vauvan päätä. :) Mielessäni olin tämän viikon miettinyt, että jotain piristävää tarvitsen näihin päiviin ja kirpputorireissut ovat taatusti juuri sitä. Aika kuluu ja saattaa löytääkin jotain ilahduttavaa tai jopa tarpeellista. 

Kenties nämä päivät tästä helpottuvat, ainakin yritän muistaa, että liina pelastaa, kun uni ei meinaa tulla. 

Kirpputoreilijan löytöjen päivä

Aurinkoisia kevätpäiviä. Ja mikäpäs sen mukavampaa kuin kuvata maailman sulosinta lasta kevään kauniissa valossa. Ja tuijotella nukkuvaa vauvaa. Syöttää rauhassa sohvan nurkassa istuskellen, lenkkeillä ja tavata ystäviä. Yliopistollakin kävimme jo valmiilla lounaalla, kokoajan tyttö nukkui tyytyväisenä kärryissään. Lepposia äitiyslomapäiviä ainakin vielä.. saa nähdä pysyykö vauva yhtä rauhallisena myöhemminkin. 

Tätien kanssa käväsimme kirpputorilla, kun vauva reppana olikin syntyessään niin pieni, ettei äiti ollut hoksannut ostaa riittävän pieniä vaatteita. 56 senttisiin kun tyttö tällä hetkellä hukkuu. Yhdet ainoat oikeasti sopivat vaatteet meiltä löytyy, 44 cm body ja 50 cm housut, jotka ostimme Lontoon tuliaisina tulevalle vauvalle. Kirpputori kierrettiinkin 50 senttisiä vaatteita silmällä pitäen ja tädit olivat tarkkoina silminä. Saalis olikin sen kokoinen, että moni silmäpari oli selvästi ollut etsimässä. 4 sukkahousut, 4 bodya, 4 housut, 2 mekkoa (tosin nämä ovat vielä isoja) ja 1 yöpuku. Hintaa kertyi yhteensä 16 euroa. Ei paha. Tähän asti olen pyrkinyt ostamaan omaan makuuni sopivia vaatteita, mutta nyt tein poikkeuksen ja ostin valkoisetkin bodyt, ajatuksella että painan kangasvärillä pilkkuja, kolmioita ja muita kivoja kuvioita. Jospa ne sitten näyttäisivät enemmän meidän näköisiltä. Myös valkoinen yöpuku saa ylleen uuden kuosin, saa nähdä mitä keksinkään.. kivaa ajanvietettä siis tiedossa vauvan unien aikaan, kenties huomenna ehtisin. Kangasväritkin ovat valmiina kaapissa ja perunoita löytyy jääkaapista - kaikki siis valmiina painamista varten. :)

Huomenna neuvolan täti tulee kotikäynnille, toivon suuresti, että tytön paino olisi kääntynyt kasvuun, ettei tarttisi alkaa lisämaitoa syöttämään. Sen näkee sitten. Pitäkäähän peukkuja!