7/31/2016

Elvelyckania ommeltuna








Tilattiin viime viikolla miehen siskon kanssa niput kankaita Elvelyckanilta. Postipoika toi kankaat kotiovelle asti ja päästiin ihailemaan ostoksia. Näistä oli ja on tarkoitus ommella itselle, tytölle ja tulevalle vauvalle kaikille jotain. Suunnittelin aloittavani omista vaatteista, mutta mahan kasvamisen myötä iski vaatekriisi enkä osaa päättää yhtään, minkälainen vaate olisi paras nyt ja myös raskauden jälkeen. Löysässä mekossa näytän valaalta, istuvassa maha näyttää ihan kivalta, mutta takaa en kestä katsella sellaisia. Leveä lantio, iso maha ja kapeat hartiat, aikamoinen yhdistelmä! Normaalitilassa olen sentään vyötäröstä kohtalaisen hoikka, nyt en enää mistään :D joten pohdinta jatkukoon.. ideat on tervetulleita! 
Aloitin siis leikkaamalla yhtenä iltana tytölle kaksi mekkoa ja vauvalle kahdet legginssit. Eilisten päiväunien aikaan ehdinkin ommella nämä kaikki valmiiksi! Kerrankin hyvin ajoitetut pitkät päiväunet, yleensä kun tuntuu että ompelukoneen esiin kaivaminen lyhentää päiväunia vähintään puolella. Hapsumekko on vielä vähän reilu, mutta menee varmaan vielä ensi kesänäkin legginssien kanssa. Mekkoihin piirsin kaavat kaupan vaatteiden pohjalta, legginssit on valmiskaavan pohjalta muokattu. Lintumekkoon ompelin yksityiskohdaksi ompelumerkin niskaan. Olipa mukava ommella kerralla enemmän, kun koneet toimi ja oli rauha tehdä! 





7/28/2016

Aurinkoiset kesäpäivät mökillä







Miehen viimeistä kesälomaviikkoa elellään auringonpaisteessa. Sopivassa suhteessa tekemistä ja olemista. Tyttö on innostunut vedestä, ennen pysytteli visusti kuivalla maalla, nyt olisi jo halunnut laiturilta suoraan astu veteen. Vaan vieläkin on onneksi rauhallinen uimari, toisin kuin monessa muussa asiassa. Reilun yksivuotiaan energiamäärää voi vaan ihmetellä. Mökillä muistin taas pitkästä aikaa, kuinka nautin yksin hiljaisuudessa olemisesta. Pieni hetki, hampaiden pesu pimenevässä illassa itsensä seurassa. Joskus taidan tarvita ihan yksinäisen mökkiloman.. 


7/21/2016

Ensimmäinen ompelus syysvauvalle






Tämä peittoprojekti alkoi jo ennen kuin tiesin olevani edes raskaana. Leikkasin tilkut tammikuussa ja aloitin ompelunkin silloin. Välissä peitto odotti kauan saumurin terien teroittamista ja nyt vihdoin sain tämän valmiiksi tehtyä. Peittoa aloittaessa ajattelin, että annan vaikka jollekin kaverille vauvalahjaksi, mutta työn edetessä en enää olisi raaskinut tästä luopua. Ja kun käyttäjäkin tälle saadaan syksyksi, niin miksikäs luopuisin. :) Vaan saa nähdä, raaskinko odottaa syksyyn vai otanko käyttöön jo taaperolle. Mukavasti tyhjeni jämäkangaspussi tätä tehdessä! Taustalla on Noshin musta-harmaaraidallinen trikoo. Vähän peitto kupristelee, kun taustakangas jäi hiukan liian kapeaksi, mutta eiköhän se käytössä oikene. Ja kiva on näinkin. 

7/17/2016

Kuparia keittiöön



Tällä viikolla vuosia kertyi mittariin yksi lisää. Mies toi kukkia, haki saumurin huollosta ja päästiin kahdestaan ulos syömään. Eilen anoppi vielä muisti minua ihanalla metallikorilla, juuri sopiva hedelmäkoriksi, joka meiltä vielä puuttuikin. Ja aika moneen muuhunkin tarkoitukseen tämä sopisi. Hyvä maku anopilla! Kiitos vielä! 

7/16/2016

Tiskirättejä jämäpaloista






Saumuri on palannut huollosta ompelijansa hellään tai vähemmän hellään huomaan. Ihanaa ommella, kun leikkurit taas leikkaavat ja tietää vanhan koneen olevan niin hyvässä kuosissa, kun sen on mahdollista olla. Ensi töikseni ompelin muutaman tiskirätin jämäjoustofroteista ja vähän isommistakin paloista, kun ei näitä kankaita vaan ole tullut käytettyä. Osa matkaa luultavasti pikku muistamisiksi ystäville ja osa jää omaan käyttöön. Tiskirättejä ei voi varmaan koskaan olla liikaa? 


7/06/2016

Ilahduttavia asioita




Eilen ostetut neilikat. Virkkuri lukemisena. Mansikat ja turkkilainen jogurtti. Uudet Vagabondit juuri viikonloppuna puhkikulutettujen tilalle kirpputorilta 6 eurolla. Monta ilahduttavaa asiaa tässä päivässä. 

7/05/2016

Lapin lumoissa osa 2



Retkeilykarttaa tutkiessamme suunnittelimme aluksi käyvämme esimerkiksi Sioskurussa tai Nammalakurussa ja kävelevämme sieltä telttayön jälkeen takaisin lähtöpaikkaan. Itse en jaksanut oikein innostua tällaisesta retkestä, nämä paikat kun ovat jo aiemmilta reissuilta tuttuja. Tämän vaeltajan mieli halajaa aina uusiin ja entistä korkeampiin paikkoihin, joten Pahakurukaan ei innostanut, vaikka siellä en ole vielä koskaan muista käyneeni. Etsin kartasta huippuja ja mietiskelin, mihin mieleni tekesi mennä. Siinä miettiessäni silmäni kiinnittyi Pyhäkeroon, Ounastuntureiden toiseksi korkeimpaan huippuun. Kilometrejä laskeskellessani huomasin, että jos kävelisimme Pyhäkerolta suoraan Hettaan, matkakaan ei kävisi ylitsepääsemättömäksi. Aluksi oli tarkoitus lähteä Pippovuoman suopolun kautta, mutta pitkospuiden huonon kunnon ja polun märkyyden vuoksi päädyimme hiukan pidempään, mutta kuivempaan reittiin, joka kulki Ketomellasta Hietajärvelle ja sieltä Seiposen näköalapaikan kautta Sioskuruun. 





 
Pidempää evästaukoa vietimme illalla Sioskurun autiotuvan nuotiopaikalla. Makkarat paistuivat nuotiolla ja ruoka valmistui retkikeittimellä. Kyllä maistui makoisalta, kun oli oikea nälkä noin 16 kilometrin taivaltamisen jälkeen. Sioskuruun saapuessamme tuntui, ettei jaksaisi enää jatkaa matkaa metriäkään, mutta levähtämisen ja syömisen jälkeen voimat palasivat ja lähdimme vielä samana iltana jatkamaan Pyhäkeron huipulle.


Maisemia matkalla Pyhäkerolle. Aurinko alkoi laskea jo matalalle horisonttiin, päivän kääntyessä loppupuolelleen. 


Vihdoin huipulla! Neljän kilometrin nousun jälkeen maisemat olivat mielettömät! Kannatti kiivetä illalla tämä matka, sillä aamulla sumu oli laskeutunut tunturiin, niin ettei vieressä olleen Pyhäjärven vastaranta edes erottunut. Ja kuten kuvasta näkyy, kasvanut vauvamahakin kulki mukana reissussa, vieläpä ihmeen kevyesti. 


Teltan pystytimme Pyhäjärven rantaan, ihan huipun tuntumaan siis. Melkoinen tuuli koko yön kävikin ja kesämakuupusseissa hiukan vilu vaivasi. Ihan varma en ole, nukuinko koko yönä yhtään hetkeä, mutta ihmeen vähän aamulla noustessa kuitenkaan väsytti. Pikaisen aamupalan jälkeen matka jatkui Pyhäkeron autiotuvalle puuron keittoon, kun järven rannalla olleella nuotiopaikalla ei ollut puita ja kaipasimme liikkumalla syntyvää lämpöä. Hyvältä maistui lämmin tee ja kaurapuuro aamukävelyn jälkeen. 



Muutaman tunnin kävelemisen jälkeen olimme vihdoin perillä Ounasjärven rannassa ja saimme venekyydin Hettaan, järven toiselle rannalle. Melkein parasta koko reissussa oli vastarannalla odottava mummin sylissä odottava tyttö. Ensimmäinen yö tytöllä erossa äidistä ja isästä oli mennyt kuumeisena, mutta muuten tyytyväisenä. Kokonaisuudessaan kävelymatkaa reitistä kertyi n. 30 km, joista 20 km kävelimme ensimmäisenä ja loput toisena retkipäivänä. Hieno reitti, suosittelen! 

7/04/2016

Lapin lumoissa osa 1











En tiedä, miten voisin tiivistää lomamme muutamaan sanaan. Perhe, hyttyset, tunturit ja ihanan rento meininki. Tai kesäyön aurinko, Pallasjärvi ja tytön riippumattounet, kanoottikyyti, tunturivaellus. Juhannuksena suunnattiin nokkamme kohti Enontekiöllä sijaitsevaa suvun mökkiä. Jo pitkä matka saa ajatukset ihan kokonaan lomalle, vaikkakaan energisen yksivuotiaan kanssa lähemmäs 9 tuntia autossa ei ole suurin unelmani. Mutta Lapin vuoksi sen jaksaa. Ihan pienestä asti itsekin olen näitä matkoja autossa istunut, ensimmäisen kerran alta vuoden ikäisenä. Kun Lappiin kerran on tutustunut, on sinne päästävä aina uudestaan. Tältä reissulta unohtumattomimpana mieleen jää tytön nukahtaminen liinaan kävellessämme Punaisen hiekan autiotuvalle ja unien jatkaminen saman kantoliinan toimiessa riippumattona. Toisena tunturivaellus miehen kanssa kahden Ketomellasta Hettaan, siitä lisää myöhemmin.